Lue keskustelun säännöt.
Neuvolapsykologilla käynti
05.09.2014 |
Pääseekö neuvolapsykologille kuinka helposti? Olen aiemminkin käynyt psykologilla (vuosia ennen raskautta) ja tunnistan itsestäni, milloin tarvitsen jutteluapua. Vauva-arki tai äitiys ei varsinaisesti paina tai ahdista, mutta elämässäni on muuta joka nyt ahdistaa ja masentaa ja tämä siis osaltaan vaikuttaa myös lapsen kanssa olemiseen. Vai kuuluuko tällaisessa tapauksessa hakeutua itse psykologille ts. onko "muut murheet" edes neuvolan piirissä? Uskaltaako (neuvola)psykologille rohkeasti kertoa tilanteestaan vai saanko pelätä että lastensuojelu tmv tulee heti kimppuun? Vauva ei ole vaarassa tai laiminlyöty, oma pääni vaan kaipaa nyt jotakuta (ammattilaista) kelle purkautua. Kiitos vastauksistanne :)
Kommentit (6)
Pääsee pyytämällä siltä omalta terkalta.
Jos on muitakin vaihtoehtoja, niin en menis. Tietenkin jos ollaan siinä tilanteessa, että apua on saatava heti, niin sitten vaan. Itseäni vaan jälkikäteen kaduttaa, että menin. Mielestäni en ollut masentunut, vaan todella kamalassa elämäntilanteessa. Kuitenkin se väkisin muotoiltiin masennukseksi ja kohta huomasin, että oltiin päästy joksikin tarkkailtavaksi perheeksi, ja multa tivattiin joka neuvolakäynnillä jotain lapsellisia "miten sä näet sun vauvasi", "tai mitä te teette kotona" kysymyksiä.
Eli tiivistetystä. Jos on muita mahdollisukksia, hakudu johonkin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä menin neuvolan oman terkkarin kautta. Neuvolapsykologi oli aivan ihana ja meillä synkkasi hyvin. Totesi kuitenkin jossain vaiheessa, että mun ongelmat ei ole niinkään lapsissa vaan omassa menneisyydessä ja elämässä ja ohjasikin psykoterapiaan.
Mutta varmasti olisin häneltä saanut avun, jos kyse olisi ollut "pelkästään" perhe-elämästä. Ei tullut kytätty olo, eikä mistään ole perästä kuulunut. Riippunee siis psykologista paljon.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 14:20"]Mä menin neuvolan oman terkkarin kautta. Neuvolapsykologi oli aivan ihana ja meillä synkkasi hyvin. Totesi kuitenkin jossain vaiheessa, että mun ongelmat ei ole niinkään lapsissa vaan omassa menneisyydessä ja elämässä ja ohjasikin psykoterapiaan.
Mutta varmasti olisin häneltä saanut avun, jos kyse olisi ollut "pelkästään" perhe-elämästä. Ei tullut kytätty olo, eikä mistään ole perästä kuulunut. Riippunee siis psykologista paljon.
[/quote] Minullakin tämänhetkinen ahdistus ja alakuloisuus johtuu aivan muusta kuin perhe-elämästä. Oikeastaan tämäkin juontaa juurensa kauas menneisyyteen ja aika ajoin se oireilee yhä, kuten nyt. Vauva siis saa hyvää hoitoa ja rakkautta eikä hän ole ollenkaan rasite, päinvastoin hän saa minussa aikaan päivittäisiä onnentunteita. Jos olen hyvin surkeana, pelkään että se vaikuttaa vauvaan siis tunne-elämään, ei niinkään fyysiseen hoitoon. Pelkään, että vauva vaistoaa suruni ja kireyteni ja täten siirrän häneen oman huonon oloni. En siis tosiaan näe vauvaa taakkana, päinvastoin. 2, ikävä kuulla tuollaisesta kokemuksesta :( juuri tuo itseänikin hirvittää, vaikka aina olen avoin ja koen juttelusta olevan paljon apua, niin nyt jarruttaa juuri se jos avoimuuteni kääntyykin minua vastaan. Ap
Ap, nykyään monissa terveyskeskuksissa on psykologinen sairaanhoitaja. Kokeile saada aika.
[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 16:17"]
Ap, nykyään monissa terveyskeskuksissa on psykologinen sairaanhoitaja. Kokeile saada aika.
[/quote]
Psykologinen sairaanhoitaja. Tirsk. Missä sellaiseksi voi opiskella? Porvoossa?
Luin et neuropsykologille ja mietin vaan et mitä helvettiä.
Joo sori en osaa auttaa.