Koti kuntoon ja järjestykseen projektityöskentelyn menetelmin!

Mitä teillä oikein pitäisi tehdä? En muista tässä asunnossa "käyneeni läpi" asuntoa mitenkään järjestelmällisesti. Meillä on aina siistiä, kaikille tavaroile on oma paikkansa , tavarat laitetaan paikalleen, siivoamiseen menee se vartti aamuin illoin. Onko teillä tällä hetkellä joitain ongelmia, joita pitäisi ratkaista?

Olisipa meilläkin kuin teillä. Meillä on siistiä pari tuntia kun on itku silmässä siivottu suunnilleen viisi tuntia ihan täysillä. Minä ja mies ei kumpikaan osata luonnostamme laittaa tavaroita paikoilleen, vaan jäävät ihan huomaamatta ympäriinsä. Minä tosin yritän aktiivisesti opetella. Haasteita on, sillä olen ollut sellainen ihan pienestä asti, vaikka vanhempani olivat erittäin siistejä ja täsmällisiä. Tähän vielä lapset sotkemaan ja kiikuttamaan lelulja ympäriinsä.

Minä olen meillä ainoa joka siivoaa. Teen sitä usein yöaikaankin, jotta saisi rauhassa tehdä. Tuntuu, että siivoan ihan järkyttävän paljon ajastani ja silti on sotkuista aina. Mies ei osaa tai sen järki ei sano milloin pitäis vaikka pestä vessa. Vaattensa pyörivät ympäri lattioita. Jos meidän sängyllä on vaikka puhdasta pyykki äpinossa, joka oli tarkoitus laittaa kaappiin mutta unohtui, niin mies sutaisee ne pyykit lattialle mennessään nukkumaan. Ja siellä ne sitten makaa leviänä vaikka olivat alunperin pinossa.

Yritän, vaikka en olekaan maailman jaksavaisin ihminen ja tosiaan minullakin taipumusta hajamielisyyteen. Mutta mies on ihan omalla tasollaan. Esim. hammasharja ei koskaan mene hammasmukiin eikä tahna omaan paikkaansa. Lojuvat ympäri kylppäriä ja useimmiten korkki jossain lattialla ja tuubi avoimena. Lasten hammasharjat myös kateissa usein, jos mies on pessyt heidän hampaansa. Minäkään en tajua miten tuo on mahdollista, mutta meillä ei tunnu mikään menevän omalle paikallaan. Raastavaa! Jos minä en jatkuvasti koittaisi järjestellä, olisi meillä pian polut tavaroiden keskellä. Välillä jo on vähän sellaista.

Projektisuunnitelma varmaan ei toimi meillä, koska kun yhden paikan saa kuntoon niin se retkahtaa uudelleen ennen kuin seuraava paikka on kunnossa. Meillä tarvittaisiin selvät rutiini ja työnjako ja vastuuta muillekin kuin mulle. Lapset on niin pieniä, että heille tätä ei voi sälyttää, joten mies olisi kanssavastuullinen. Mies ei ole sovinisti, ei hän vaadi mua tekemään. Mun on vaan pakko ollut ottaa se rooli, koska e täytyyhän lasten kanssa kodista huolehtia. Miestä ei vaan nämä jutut kiinnosta, pitää niitä vähäpätöisinä asioina. Lapsista hän huolehtii, mutta ei korjaa yhtään jälkiä. Jos lapset sotkee keittiön lattiaa ruuilla, niin mies ei korjaa eikä pyyhi. Hän sanoo siivonneensa, jos roskiksen on vienyt ja astiat pessyt eikä jotenkin edes huomaa, että koti on kuin räjähdyksen jäljiltä: tavaraa ympäriinsä ja lattioilla. Ruokapurkit jäävät pöydille eivätkä päädy takaisin kaappiin, samoin pahvipakkaukset ym. Mikään ei tunnu palautuvan paikoilleen.

Kiitos ja anteeksi.