Kauanko lapsellasi kesti tottua päivähoitoon?

Tsemppiä teille. Hyvä asia on että lapsellasi ilmeisesti hyvin kiinteä suhde sinuun ja tämä on hyvä asia ei huono. Hän luottaa siihen että saa sinulta tarvitsemansa avun kun omat taidot vielä niin vähissä. Protesti ja hätä kun et olekaan paikalla kun tarve herää, on ihan hyvä ja ymmärrettävä reaktio. Yksin alussa päiväkodissa tosi hankalaa kun ei tunne ketään eikä siksi voi luottaa siihen että apu on saatavilla. Ve aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä tavallisesti uusiin aikuisiin tutustuminen vie pari kuukautta ja sitten helpottuu.Olet edennyt lasta huomioiden olemalla lapsen kanssa tutustumassa riittävän pitkään.

Pari päivää. Oli tosin vuoden nuorempi, onko lapsesi kuinka tottunut muihin aikuisiin ennen hoidon aloitusta?

Viime syksynä aloitti pph lla, 2-3 aamua itki, sen jälkeen meni iloisena aina hoitoon. Oli silloin 3v. Yllättäen hyvin vaikka oli arka lapsi. Nyt oli kesän kotihoidossa ja aloitti päiväkodin, joka aamu alusta asti jäänyt iloisena hoitoon. Tsemppiä teille joiden lapset itkee kauan!

3v aloitti juuri eikä vielä ole ollut mitään ongelmia, ennemmin haluaisi jäädä sinne kun on kavereita yms.

Meillä esikoinen meni hoitoon viisivuotiaana ja oli nopeasti kuin kotonaan. Eka viikko oli raskas, koska olihan se aika iso muutos olla heti kättelyssä 8 tuntia hoidossa, kun siihen asti oli ollut vain muutaman tunnin päivässä kolme kertaa viikossa kerhossa. Joskus hänellä tuli päiväuniaikaan minua ikävä, ja hetken aikaa kesti tottua ryhmän koväänisimpiin ja kovasuisimpiin lapsiin, mut muuten meni kaikki hyvin.

Toinen lapsi meni hoitoon 2,5-vuotiaana ja kaikki oli hankalaa. Siis ihan tosi hankalaa. Minulle sanottiin aina, että lapsi rauhoittuu heti kun olen lähtenyt, mutta koska olen hömelö ihminen ja unohdin yleensä puolet päiväkotiin tarvittavast tilpehööristä kotiin, palasin tuomaan tavaroita useasti, ja  silloin aina kuulin lapsen vielä itkevän. Nuoremmalla hoitoon sopeutuminen vei koko syksyn ja kevätkin oli hankalaa. 

Lapseni ovat aina halunneet olla mieluummin kotona kuin hoidossa. Pärjäävät siis siellä hoidossa, ovat tosi reippaita ja kavereita on, mutta ikinä eivät mene sinne innosta hihkuen. Nytkin ovat ollee viikon kipeinä ja siis kotona, ja kumpikin huokailee onnellisena kun mittari on näyttänyt kuumetta, että jee, saadaan olla kotona! 

Myös paikoissa on eroa. Lapseni aloitti yhdessä tarhassa, jonne sopeutui muutamassa päivässä. Muutimme ja tarha tietenkin vaihtui ja lapsi ei koko vuonna tottunut ko tarhaan. Lopulta vaihdoin paikkaa ja lapsi tottui taas viikossa ja piti taas tarhassaolosta.  Eli ei se aina ole se lapsi, jossa se vika on...

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 12:32"]

Myös paikoissa on eroa. Lapseni aloitti yhdessä tarhassa, jonne sopeutui muutamassa päivässä. Muutimme ja tarha tietenkin vaihtui ja lapsi ei koko vuonna tottunut ko tarhaan. Lopulta vaihdoin paikkaa ja lapsi tottui taas viikossa ja piti taas tarhassaolosta.  Eli ei se aina ole se lapsi, jossa se vika on...

[/quote]

Ei se lapsessa se vika koskaan ole vaan siinä miten me vanhemmat ja hoitajat pystymme vaikeassa tilanteessa auttamaan. Totta on myös että kukaan lapsi ei "totu" päiväkotiin parissa päivässä. Vie sitävastoin tavallisesti joitakin päiviä ennen kuin lapsi oikein käsittää että ero tulee olemaan jokapäivä toistuva juttu!

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 20:15"]Pari päivää. Oli tosin vuoden nuorempi, onko lapsesi kuinka tottunut muihin aikuisiin ennen hoidon aloitusta?
[/quote]

Mummut ovat muutaman kerran hoitaneet, muuten ei ole ollut vieraiden hoidossa.

Kärsi nuorempana tosi pahasta eroahdistuksesta, en voinut edes vessassa käydä ilman huutoa ja jos lähdin kauppaan itki, vaikka jäi kotiin isän kanssa. Nyt jää jo ilman itkuja isän ja mummojen kanssa, mutta päiväkodin vieraisiin hoitajiin suhtautuu varautuneesti.

Oltiin kaksi viikkoa tutustumassa vanhemman kanssa (josta kyllä 4 päivää pois sairauden vuoksi) ja nyt ollut viikon lyhyttä päivää yksin hoidossa.

Ap