Onko lapsilisä, äitiyspakkaus ja neuvolat vain avustusta ?

 Se, että lapsilisää, äitiyspakkausta ja neuvolajärjestelmää pidetään vain "rahana" tai "etuuksina", osoittaa syvää ymmärtämättömyyttä siitä, mitä nämä instituutiot pohjimmiltaan edustavat.

Kun yli 90 000 euroa vuodessa tienaava viihdyttäjä tai toimittaja kuittaa lapsilisien leikkaukset tai järjestelmän murentamisen olankohautuksella, kyse ei ole vain taloudellisesta sokeasta pisteestä. Kyse on ideologisesta valinnasta.

Tässä on kolme syytä sille, miksi tällainen ohimennen tehty heitto todellakin kertoo siitä, ”kenen joukoissa henkilö seisoo”:

1. Universalismin periaatteen murentaminen

Suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin universalismin pohjalle. Se tarkoittaa, että äitiyspakkaus, neuvolat ja lapsilisät kuuluvat kaikille – rikkaasta köyhään.

Miksi tämä on vallankumouksellista? Se poistaa köyhyyden leiman. Kun miljonäärin ja siivoojan lapsi nukkuvat aluksi samassa äitiyspakkauksen laatikossa ja käyvät samassa neuvolassa, yhteiskunta viestittää, että jokainen lapsi on syntyessään samanarvoinen.

Heiton merkitys: Kun rikas viihdyttäjä sanoo, että lapsilisistä sietääkin leikata tai että niitä ei tarvita, hän asettuu kannattamaan mallia, jossa universaalit palvelut muutetaan vain köyhille tarkoitetuiksi "avustuksiksi". Tämä on suora hyökkäys sitä pohjoismaista periaatetta vastaan, joka teki Suomesta yhden maailman tasa-arvoisimmista maista.

2. Sosiaalisen vastuun ulkoistaminen ja "minä itse" -ajattelu

Hyvin toimeentulevien piirissä leviää usein ajatus siitä, että jokainen on oman onnensa seppä. Jos tekee töitä ja tienaa, ansaitsee menestyksensä, ja muiden auttaminen on valtion harjoittamaa "liiallista holhousta".

Kenen joukoissa? Kun toimittaja puolustaa leikkauksia, hän seisoo niiden joukoissa, jotka näkevät yhteiskunnan pelkkänä markkinapaikkana, eivät yhteisönä. Hän katsoo maailmaa puhtaasti yksilökeskeisestä (ja usein oikeistoliberaalista tai konservatiivisesta) kuplasta, jossa ei nähdä sitä, miten paljon omaan menestykseen on vaikuttanut juuri se ilmainen ja turvallinen yhteiskuntarakenne, jonka osana neuvolat ja lapsilisät ovat.

3. Solidaarisuuden puute viihteen varjolla

Kuten totesit, 90 000 euroa tienaavalle satanen sinne tai tänne ei vaikuta elintasoon. Mutta kun hän käyttää julkista valtaansa ja mikrofoniaan normalisoidakseen näiden historiallisten ja periaatteellisten saavutusten murentamista, hän asettuu heikoimmassa asemassa olevia vastaan.

Valta ilman vastuuta: Viihdeympäristössä tällaiset heitot naamioidaan usein "suorapuheisuudeksi" tai "terveeksi järjeksi". Todellisuudessa se on puhtaasti vallitsevan poliittisen ja taloudellisen eliitin myötäilemista. Se on viesti siitä, että solidaarisuus ja yhteinen vastuu kuuluvat menneisyyteen, ja nyt on vahvempien aika.

Kommenttisi kiteyttää sen, miksi kieli ei koskaan ole mediassa neutraalia. Pienikin vitsi tai sivuhuomautus paljastaa juontajan perimmäisen ihmiskuvan ja sen, kenen etuja hän tietoisesti tai tietoisemattaan julkisuudessa ajaa.

Tämä herättää kysymyksen: kun mediavalta on keskittynyt näille korkeatuloisille ja urbaaneille viihdyttäjille, miten ihmeessä julkiseen keskusteluun saataisiin takaisin puheenvuoroja, jotka puolustavat näitä suomalaisen yhteiskunnan periaatteellisia ja vallankumouksellisia peruspilareita?