Jyrinää tyynen pinnan alla - toivoton avioliitto?

Mieheni on ns. "paperilla" mitä moitteettomin puoliso ja unelmavävy: muodollisesti pätevä, erittäin hyvin koulutettu, hyväpalkkainen, kohtalaisen näköinenkin. Kuitenkin oikeasti avioliiton jatkuessa tietyt syvemmän tason ongelmat ovat alkaneet hiertää itseäni kovasti.

Nimittäin mieheni valehtelee ajoittain aivan mitättömistäkin asioista samaan tapaan kuin ns. patologiset valehtelijat. Kyse ei ole pettämisestä tietääkseni, mutta hän saattaa valehdella, että esim. kertoi jostain riidastamme kaverilleen ja kertoo jopa mitä kaverinsa kommentoi, mutta sitten sanookin, että keksi koko jutun (ei siis ole edes kertonut). Samoin erään riitamme jälkeen kertoi soittaneensa asiasta äidilleen ja menevänsä vanhemmilleen viikonlopuksi. Kävi kuitenkin ilmi, että ei ollut soittanut mitään (puhelimen soittohistoriastakin sen näytti sitten).

Mieheni saa myös ajoittain raivokohtauksia ja heittelee tavaroita. Hän on luvannut yrittää hieman hillitä itseään, mutta eihän se näköjään onnistu. Hän myös möläyttelee loukkaavia kommentteja minusta, joskus huumorillakin. Hän oli kuulemma möläytellyt kaikkea typerää tapaamilleen naisille aiemminkin, joten ei ihme, että hänellä oli vain deittailuja toisensa perään usean vuoden ajan, ennen kuin tapasimme.

Mieheni myös haluaa päättää ja jänkätä yksinkertaisistakin asioista, kuten siinä, missä järjestyksessä ainesosat laitetaan sämpylätaikinaan. Hän myös haluaa vedättää minua rahallisesti aina, jos en ole varuillani. Meillä kulut menevät puoliksi ja jos en ole tarkkana, ne mun ostokset unohtuvat kokonaan ja hän merkkaa euron-kahdenkin ostokset muistiin. Hän myös tekee typeriä ja kalliita heräteostoksia.

Itse ennen tapaamistamme tykkäsin matkustamisesta todella paljon. Nyt avioliittomme myötä en ole päässyt matkalle kuin aivan pari kertaa ja nekin vain keski-Eurooppaan. Luulin aina sinkkuaikoinani, että parisuhteen myötä matkailun osalta aukeaisi taivas, kun ei enää tarvitsisi reissata kalliisti yksin. Mutta nytpä en pääse kuin hirveän nalkutuksen jälkeen matkalle. Mieheni sen sijaan viettäisi kaikki lomansa vanhempiensa luona äidin lihapatojen ääressä ja itse hammasta purren yritän jotenkin viihtyä ja teeskennellä tyytyväistä.

Huh, erotakaan en uskaltaisi, ellei nyt joku tulisi kotoa hakemaan parempaan seuraan tms. Olemme molemmat vähän päälle kolmekymppisiä. Mitä siis teen?