Lue keskustelun säännöt.
Entinen oppilas oman lapsen kaverina?
03.09.2014 |
Lapseni siirtyi yläkouluun ja tutustui siellä uuteen kaveriin. Kävikin ilmi, että kaveri on entinen oppilaani 1-6-luokilta. Muutti kesällä meidän asuinalueellemme.
Minulle ei ole koskaan aiemmin käynyt näin ja tämä tilanne tuntuu todella oudolta, jotenkin kiusalliselta. Olen itse opettajaperheen tyttö ja käynyt useasti toisten opettajien lasten kotona, asuttiin pienellä paikkakunnalla. Nyt olen töissä aivan toisella puolella kaupunkia, eikä tällainen mahdollisuus ollut tullut edes mieleeni.
Kaverissa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Tuntuu vain niin oudolta, kun olen antanut arvosanoja, korjannut kokeita, pitänyt vanhempainvartteja ja niin edelleen. En oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Olenko kaverin äiti, opettaja vai mikä?
Muita, kokemuksia?
Kommentit (7)
Opettajan rooli jäänyt liikaapäälle? Ollaan ihan ihmisiä kaikki, myös te opettajat:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ongelma? Olet kaverin äiti tälle entiselle oppilaalle ja entinen opettaja. Miksi tehdä asiasta ongelma. Hyvä vaan, että tunnet lapsesi kaverin=)
Pienellä paikkakunnalla kun asutaan niin olen lasteni ystävien terkkari koulussa. Kuulen ja tiedän paljon asioita mutta ei niitä kotiin tuo. On työminä ja siviiliminä.
[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 14:14"]
Ei ole kokemuksia, mutta eihän tuossa nyt mitään outoa ole.
Et sinä ole hänen opettaja, vaan kaverin äiti. Yksinkertaista.
Asun itse pienellä paikkakunnalla ja lapsen kavereiden vanhempia on mm. gynekologi, joka teki minulle leikkauksen, lääkäri, sairaanhoitaja, hieroja ja terapeutti jne.
Kyllä nämä kaikki on ihan vain niitä kavereiden vanhempia, silloin kun emme ole heidän työnsä parissa.
Suhtaudut lapseen, ihan niinkuin kehen tahansa lapsesi kaveriin, en ymmärrä miksi asiaan edes pitäisi suhtautua sen kummemmin.
[/quote]
Ehkä tämä tuntuu oudolta siksi, että kerta on ensimmäinen. En tiedä. En koskaan päästäisi omia oppilaitani meille, koti on omaa yksityistä aluettani. Nyt kaveri ei ole enää oppilas, mutta silti tuntuu oudolta, kun näkee, missä ja miten nukun, millainen keittiö tai vessa meillä on, minkälaista välipalaa on tarjolla.
En tiedä, menee varmasti ohi tämä outo olo, mutta outoa.
Ajatteles, kuinka meidänkin paikkakunnalla opettajat opettavat toistensa lapsia ja illalla kylästelevät keskenään vapaa-ajallaan... Puhumattakaan kaikista muista lapsen kavereista, joita opettaa. Iltapäivällä pyörähtävät kylään, eikä siinä keskustella päivällä palautetusta ruotsinkokeesta. Ei myöskään silloin, kun jonkun nuoren äidin kanssa laulaa samassa kuorossa illalla. Pienilläkin paikkakunnilla voi elää, kun erottaa työt ja vapaa-ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla tavalla te molemmat paskalla käytte.
Ei ole kokemuksia, mutta eihän tuossa nyt mitään outoa ole.
Et sinä ole hänen opettaja, vaan kaverin äiti. Yksinkertaista.
Asun itse pienellä paikkakunnalla ja lapsen kavereiden vanhempia on mm. gynekologi, joka teki minulle leikkauksen, lääkäri, sairaanhoitaja, hieroja ja terapeutti jne.
Kyllä nämä kaikki on ihan vain niitä kavereiden vanhempia, silloin kun emme ole heidän työnsä parissa.
Suhtaudut lapseen, ihan niinkuin kehen tahansa lapsesi kaveriin, en ymmärrä miksi asiaan edes pitäisi suhtautua sen kummemmin.