Lue keskustelun säännöt.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö? Vai jotain muuta?
01.09.2014 |
Kuinka nopeasti kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä voi mieliala vaihdella? Alan olla huolissani itestäni, sillä jo pidempään (muutaman vuoden ehkä?) mielialani on poukkoillut kuuhun ja takaisin. Välillä oikein pursuan energiaa ja inspiraatiota, virtaa on niin että en malttaisi nukkua enkä rauhoittua hetkeksikään. Elämä on yhtä riemua ja ylitsevuotavan onnellista. Seuraavassa hetkessä itken aivan pohjattoman masennuksen kourissa, tunnen vahvasti että elämällä ei ole mitään tarjottavaa minulle, olen pelkkä ihmisroska ja minun _täytyy_ tappaa itseni pikimiten. Oikeaa itsetuhoisuutta minulla ei kuitenkaan ole, eli en ole siirtymässä ajatuksista tekoihin ja yritän aina muistuttaa itselleni että parempi aika tulee vielä, ja niinhän se aina tuleekin.
Pätkien pituus on vaihdellut todella rajusti, joskus saattoi olla pari kuukautta toimeliaisuutta ja energiaa jonka jälkeen muutama kuukausi masentuneisuutta jolloin halusin vain hautautua kotiini piiloon maailmalta ja vain itkeä kaikki päivät. Nyt kun minulla on ollut viimeisen puolen vuoden aikana paljon stressiä, on homma mennyt ihan naurettavaksi. Mieliala saattaa vaihtua päivässä monta kertaa. Esimerkiksi tänään vielä kaksi tuntia sitten päässä pyöri vain se että minun on kertakaikkiaan pakko tappaa itseni, elämä on yhtä kituutusta eikä minkään arvoista. Sitten se vain meni ohi, sain virtapiikin, sain inspiraation kokata aivan uutta ruokaa, kävin kaupassa ja touhusin ruuan kanssa lauleskellen ja olin ihan ylitsevuotavan onnellinen ja iloinen. Tällä hetkellä olo on melko neutraali, mutta vielä on ns. "virtaa" jäljellä. Voisin alkaa siivoamaan, suunnittelemaan ulkomaanmatkaa ja vaikka mitä. Nyt tuntuu, että elämä on täynnä merkitystä ja onnea.
Viimeisen puolen vuoden kokemusten perusteella tiedän, että tämän(kin) päivän aikana tulen luultavasti vielä itkemään lohduttomasti ja kokemaan uuden nousun jne. Sitä en tiedä, millä mielellä menen nukkumaan mutta siitä olen varma että tulen huomenna heräämään ihan toisenlaisissa fiiliksissä.
Onko näin raju ja nopea mielialavaihtelu mahdollista? Voinko sanoa epäileväni itselläni kaksisuuntaista mielialahäiriötä jos soitan aikaa jollekin pyskologille tms?
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian tutulle kuulostaa täälläkin päässä. Kyllä nauratti lukea tätä. Toisaalta elämähän on aika rikasta näin, mutta sillon kun tippuu sinne pohjalle se tunne on kyllä lähes sietämätön.
Mullakin on just noin, että voi vaihtua monta kertaa päivässä, parin-neljän päivän välein tai sitten olla ihan pidempiäkin kuukausien kausia. Teini-iän jälkeen en ole ollut niin masentunut, etten pystyisi toimimaan. Nykyään alan heti vastatoimiin, kun huomaan että alkaa masentaa ja samoin koitan rauhoittaa vauhtia jos alkaa mennä liian lujaa.
Mun äidille on diagnosoitu yli kymmenen vuotta sitten bipolaari ja nyt äskettäin epävakaa persoonallisuus. Tunnistan itestäni näistä molemmista piirteitä.
Mulla on myös ollut paljon sosiaalista fobiaa teini-iästä lähtien, mutta oon onnistunut selättämään sen melkein kokonaan ja tehnyt paljon töitä näiden ongelmien eteen (lukenut näihin asioihin liittyvää kirjallisuutta ja nettikeskusteluja) ja elämä ja sen hallinta on parantunut paljon. Lääkkeitä en olis ainakaan tällä hetkellä ottamassa, jos ne vie sitten ne hyvätkin energiat pois. Terapiassa olin viimeksi teininä. Ei ollut minulle sopiva se henkilö. Kunhan lapset ovat isompia, että pääsen paremmin liikkumaan, aion kokeilla uudestaan.
4. lisää:
Ennen jotenkin upposin noihin kaikkiin fiiliksiin ja mietin miten muilla ei oo elämä tällaista helvettiä koko ajan. Nykyään kun huomaan, että meinaa alkaa risomaan joku, mietin mielessäni, että: "Hetkinen, rauhoitus vähän - miksi tuntuu tältä? Onko tällä asialla oikeasti väliä, niin paljon että kannattaa hermostua? Jotkut kuolee mailmalla nälkään, sotiin ja köyhyyteen. Asiat on kuitenkin aika hyvin, eikö? Siten saan tilanteen kelattua alkuun ja mietin rauhassaan ratkaisua itkupotkuraivareiden sijaan.
Ennen minäkin purskahtelin paljon itkuun. Venytin pinnani ihmisten kanssa liian pitkälle ja raivostuin ja välillä oli kovinkin suuret luulot itsestäni.
Mulla on tuota samaa, ja olen samaa miettinyt. Söin masennukseen ssri-lääkkeitä ja ne käynnisti ostelumanian O__o. Jätin ne sitten kesken ja nyt olen taas masentunut. Varmaan pitäis ottaa lekuriin yhteyttä. Kannattaa sunkin eka puhua työterveydessä /tk:ssa.