Ihanaa huomata aikuistuneensa, vihdoinkin

Olen pian 35 v täyttävä nainen.

Olen ollut aina ikäistäni nuoremman oloinen, sellainen "luonnonlapsi" (näin minusta on sanottu). Vähän naiivi taivaantrannan maalari.

Vielä alle 3-kymppisenä olin tosi lapsellinen ja mustasukkainen, oikea draamakuningatar. Parisuhteet myrskyisiä.

Nyt kun ikää on tullut, olen paljon rauhallisempi ja viisaampi. Toki nuorempanakin luulin olevani tosi viisas, mutta kun niistä ajoista on kirjoituksiani netissä, niin niitä näin jälkeenpäin lukiessa kokee lähinnä myötähäpeää itseään kohtaan 🤦‍♀️ Miten sitä onkin voinut olla niin typerän naiivi vielä 28-vuotiaana...

Oletteko te huomanneet itsessänne suuren muutoksen kehityksessä ihmisenä? Missä vaiheessa tajusitte, että nyt olette oikeasti rauhoittuneet ihmisinä? Lähinnä meinaan sitä henkistä rauhoittumista, seesteisyyttä.