Huolestuttaa tuon lapsen sosiaaliset taidot.
11v poika on aina ollut enemmän tai hieman vähemmän erakkoluonne eikä siinä mitään, eihän kaikkien tarvitsekaan olla mitään porukkahirmuja ja ihmisten kanssa helposti ja paljon viihtyviä.
Mutta nyt on alkanut asia mietityttämään, kun pojalla on usein ns tylsää ja vaatii isosisartaan tai meitä vanhempiaan koko ajan seuraksi itselleen, tekemään illoin mitäkin. Ja kun kavereista puhutaan niin ei mielenkiintoa, ei omista edes kenenkään puh.nroa jotta voisi soittaa ja kysyä vaikka ulos mukaan tms.
En jaksa alkaa tässä avaamaan pojan muita "erikoisuuksia", mutta ei hän ihan tavis kyllä ole, miettinyt jopa jonkinasteisen Aspergerin tms mahdollisuutta, mutta koulussa kuitenkin sujuu hyvin ja opettaja ei ole kummemmin kiinnittänyt huomiota niin että olisi huolestunut ja meille puhunut asiasta.
Luulisi vain että tuon ikäisellä vilkkaalla lapsella olisi edes se 1 kamu kenen kanssa viihtyisi myös vapaa-ajalla mutta kun ei niin ei...
Kommentit (4)
Hei 2, hän harrastaakin joukkulajia mutta ei sekään ole mitään muutosta asiaan tuonut, ei halua pelaajakamujakaan tapailla muulloin kuin treeneissä yms.
ap
Minua huolestuttaa se, että kirjoitat tänne odottaen saavasi jotain apuja. Melko vaarallista touhua, annetut neuvot saattavat mennä ihan metsään ja tehdä vain lapsesi tilanteen entistä vaikeammaksi.
Oikea osoite olisi vaikkapa koulupsykologi mieluummin. Asiantuntija joka tapauksessa. Saattaahan olla, että lapsessasi ei ole mitään vikaa, jos on vain ohimenevä esiteiniyden vaihe. Ongelman tai ongelmattomuuden voi todeta vain asiantuntija.
Ei niitä kavereita välttämättä tarvitse olla. Ei itsellänikään ollut koskaan lapsena eikä nuorena, enkä edes halunnut, introvertti kun olen. Oikein hyvin tässä on elämässä pärjätty silti. Erakko olen vieläkin, mutta esim. töissä pystyn hyvin hoitamaan tarvittavan sosiaalisen kanssakäymisen.
Ohjatkaa poika harrastukseen, jossa tapaa samanhenkisiä lapsia. Vaikkapa johonkin jujutsuun, kendoon tai muuhun taistelulajiin. Tai uimaseuraan.