Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
mietteitä sodan pelosta...
30.08.2014 |
Välillä huomaan saavani itseni kiinni ajatuksista, että "mahdanko ihan turhaan tehdä tämänkin asian, jos tulee sota, niin kaikki kaunis menee ihan hukkaan; kaikki hyvä ja kaunis tuhotaan".
Olenko ainoa, jolla on käynyt mielessä tällaiset ajatukset viime päivinä? Olen herkästi ahdistuva ihminen ja siksi ehkä mietin niin synkeitä asioita. En halua lietsoa mitään pelkoa muihin, mutta olisin vain kiinnostunut kuulemaan, miten te muut tunnette. Asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (8)
Ei semmoisia kannata ajatella. Tosin mielessä pyörii kaikenlaista, mutta ei niiden saa antaa hallita elämää. Rukoile ja laita luottamus Jumalaan. Jumalalla menee asiat aina toisin, kun maailmassa. Vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan aina sydänpäivään saakka sanoo Raamattu.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 23:47"]
Ei semmoisia kannata ajatella. Tosin mielessä pyörii kaikenlaista, mutta ei niiden saa antaa hallita elämää. Rukoile ja laita luottamus Jumalaan. Jumalalla menee asiat aina toisin, kun maailmassa. Vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan aina sydänpäivään saakka sanoo Raamattu.
J-P
[/quote]
Jumalasuhde on meikäläisellä kunnossa, kiitos siitä Jumalalle! Aina kun olen löytänyt itseni noista ajatuksista, ajallelen heti seuraavaksi että nyt on aika kerätä iankaikkisia aarteita taivaaseen. Uskovalla kun on tämä taivastoivo, niin turhaanhan minä näitä mietin, se on selvä. Mutta se miettiminen on sitä inhimillistä heikkoutta..
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 23:47"]
Ei semmoisia kannata ajatella. Tosin mielessä pyörii kaikenlaista, mutta ei niiden saa antaa hallita elämää. Rukoile ja laita luottamus Jumalaan. Jumalalla menee asiat aina toisin, kun maailmassa. Vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan aina sydänpäivään saakka sanoo Raamattu.
J-P
[/quote]
Änge ne vanhurskaat perseesees!
Minullakin on jonkin verran sodan pelkoa ollut tässä, mutta minussa se on kyllä saanut aikaan ihan päinvastaisia tuntemuksia. Pikemminkin olen miettinyt mielessäni, mitä tekisin parhaiten varmistaakseni oman ja läheisteni selviytymisen. Mitä voisin ylipäätään tehdä Suomen hyväksi ja sitä rataa. Oikeastaan ihan voimaannuttavaa käydä joskus läpi niitä pahimpiakin skenaarioita.
Ja myös olen saanut uutta potkua projekteihini, koska jos jokin sota joskus tulisi, niin ei se nyt varmaan ihan kohtapuoliin ovella olisi kuitenkaan. Ainakaan niin nopeasti, etteikö tässä kaikenlaista ehtisi tehdä ensin :)
Joo en mäkään voi väittää, etteikö mun mielessä pyöri kaikenlaisia ajatuksia. Ihminen olen minäkin. Kerätään vaan aarteita taivaaseen. Siunausta.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin käy, kun jotkut huutavat sotaa ja putinia suuna päänä jokaisessa mahdollisessa välissä. Osa ihmisistä ahdistuu. Nuo sodan tiimoilta mesovat muuten yleensä tajuavat itse vähiten poliittisesta tilanteesta, eivätkä ajattele lainkaan sitä mitä sotapelon lietsominen aiheuttaa lapsille ja nuorille. On vaan kivaa kun saa mässäillä asialla. Luulenpa että sodan kokenut ikäpolvi ajattelee asiasta eri lailla kuin sotapuheilla nautiskelevat.
tämä sodan mahdollinen alkaminen on saanut minut tosi pelokkaaksi ja ahdistuneeksi. Pelkään kuolemaa ja suren että lapsenikaan eivät saisi elää. Tuntuu turhalta, raskaalta,kun kaikki voidaan tuhota. Olen kyllä jonkin verran helposti ahdistuva,mutta tämä on saanut minut ihan hermoheikoksi.
Alue: Aihe vapaa
No noinhan ajatellessa voi jättää aina ja iankaikkisesti kaiken tekemättä. Jos jäät auton alle, avaruussukkula tippuu sun päälle, saat ebolan/koleran/lavantaudin, poliisi ampuu sut vahingossa, vesikauhuinen koira raatelee sut, karhu hyökkää, saat kuolettavan veriripulin, jäät rekan yliajamaksi, lentokone tippuu, halvaannut, sokeudut, saat syövän....
Kannattaa ehdottomasti lamaantua ja heittäytyä sohvalle syljeskelemään kattoon. Ikinä ei kannata mitään yrittää. Turhaa. Kaikkihan täällä kuolee kuitenkin.