YRITYS PÄÄLLÄ 2014

Paljon onnea kaikille plussainneille, ja tsemppiä sitä odottaville ! Täällä vielä pitäisi muutama päivä odottaa ennen kuin aloittaa ovulaatio tikuttamisen, jännittää hirmuisesti. En ole koskaan aikaisemmin tehnytkään ovulaatio testejä.. :) 

Meillä mies on se, kuka odottaa testin tekemistä, ja yleensä jo pari päivä etuajassa kyselee, joko teit tee jo tänään niin tiedetään ! Mutta tähän astihan kaikki puhtaita negatiivisia, ja omasta kehosta sen olen tuntenutkin ettei raskautta ole. :( Meillä menossa jo siis yk 6, ja toivo aina menkkojen alkaessa hiipunut täysin, mutta nyt toivon paljon peiton heiluttelua tällä kuulle niin jospa meilläkin olisi ensi kesänä pieni nyytti. 

Onko ryhmässä minun lisäkseni ketään tupakoivia ? Oletteko lopettaneet ja ennen yrityksen alkua, vai odottaneet plusaan ? itse tupakoin nytkin, mutta vain muutamia silloin tällöin ja yleensä lopetan oletetun ovulaation kohdilla, mutta menkat masentavat aina ja sitten taas tupakoin.. 

-HOPEHOPE-

Cecilja: Juu meillä on ollut terolut käytössä kun 12/2013 kiertoni venyi kp 86 asti.

Siitä lähtien syönyt niitä ensin söin 4 kiertoa ja sit jätin pois kokeillen jos ois kierto tasaantunu, mutta eihän se ollut kun ei niitä edellenkään tule ilman teroluteja.

Elokuun alussa saatiin lähete lapsettomuus tutkimuksiin ja aika saatiinkin jo syyskuun puoleenväliin! Mies kävi antamassa siemennestenäytteen ja siitä soitetaan meille 9.9.. Mä söin teroluteja jotta menkat alkais (yleensä viimesestä pilleristä alkanut 4 päivänä, kerran tuli jo 2 päivää sen jälkeen ja kerran venyi 6 asti.) mutta vielä ei oo alkanut, eilen oli siis se 4 päivä kun oon viimesen ottanut. Eilen ja tänään on nännit ollu arat joten uskon et viimestään huomenna kyllä pitäis alkaa menkat, kp 3 sitten meen verikokeisiin jossa on kaikkea eri hormonipitoisuuksien mittauksia ja kilpirauhas kokeet.

Mä odotin tätä kovasti että päästään viimein tutkimaan että missä vika kun ollaan kuitenkin niin nuoria (19v). Yllätyinkin miten nopeesti päästiin tutkimuksiin lopulta ! :) Kyllä tässä on omasta mielestä jo ihan tarpeeks luomusti yritetty, että odottikin jo pääsyä tutkimuksiin. Ollaan alotettu yritys 7/2013

Miiisu

Minäkin voisin liittyä keskusteluun vaikka yritys onkin vasta ihan alussa. Sunnuntaina lopetin nuvaringin ja nyt menkkoja odotellessa. Hormonaalista ehkäisyä takana niin kauan, että luonnollisesta kierrosta ei mitään käryä.

Meistä sen verran, että itse olen 26 ja mies 36, yhdessä oltu kohta kolme vuotta. Mies kuumeillut jo vuoden ja nyt minullekkin vihdoin saanut kuumeen tarttumaan. Asiaan auttoi kyllä myös miehen veljentyttö joka on supersuloinen :) Silti aika kauhunsekaisin tuntein, mitä jos en olekkaan valmis, vaikka turha kai sitä stressaamaan. 

Meilläkään ei hirveästi vauvajutuista puhuta. Osaltaan se johtuu siitä, että olen itse kuumeillut jo vuosia, hirveän paljon. Niin että itku pääsee kun kuulee lähipiirin vauvauutisista. Mies on ollut aika vastahakoinen, aina kuulemma vasta parin vuoden päästä valmis yrittämään omaa. Ja nyt kun mieheltä on vihdoinkin suostumus saatu, en halua liiaksi vauvajutuista puhua, pelkään että mies vielä pyörtää päätöksensä :D Kun tosiaan olen jo vuosi näistä jutuista puhunut enkä kauhean hyvää vastaanottoa saanut...

Ihan turhaa pelkoa tämä (onneksi) taitaa kyllä olla, mies on jopa kertonut yhdelle omalle ystävälleen yrittämisestämme ja halut tuntui heräävän kun kerroin että nyt olisi otollinen aika käsillä :D Testauksesta en vielä tiedä miten menettelen, kerronko miehelle etukäteen vai en. Tuo testaus pelottaa itseänikin aika paljon, en halua kiirehtiä sen kanssa, en ole vielä täysin varma omasta kierrostani enkä halua saada vääriä tuloksia.

Meillä puhutaan ihan avoimesti vauvatoiveista miehen kanssa. Olemme tosin siitä onnellisessa asemassa, että raskauduin nopeasti viime kerralla, eikä ole siis sellaista taakkaa kannettavana. Meillä mies on toivonut toista lasta jo tosi pitkään, itselläni on kestänyt kauemman lämmetä. Oli vielä vuosi sitten ihan varma, ettei toista lasta koskaan tulekaan. Luulen, että esikoisen vaikea synnytys ja pitkään kestänyt imetys (+ sitä myötä hormonit...) herkistivät jotenkin niin, ettei toista lasta halunnut ajatellakaan. Nyt ollaan yhdessä sovittu, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Esikoinen siis 3-vee ja itse olen saanut olla työelämässä "tuulettumassa" jo 1,5-v, joten ehkä tässä voisi harkita taas jäävänsä kotiin jossain vaiheessa :) Parille tyttökaverille on puhunut, että jätimme ehkäisyn pois, mutta esim. minun tai miehen perheet eivät tiedä asiasta.Testauksesta kerron kyllä sitten, kun sen aika tulee. Täytyy nyt muutama päivä vielä jaksaa odotella, alkavatko menkat vai eivät...

Ja tähän vielä lyhyesti esittelynä viime ketjusta kopsattuna, että minä ja mies siis 29-vuotiaita ja meillä tosiaan ennestään 2011 syntynyt lapsi. Ehkäisy jätettiin nyt elokuussa pois, ja toiveena on jäädä vähän "pidemmälle lomalle" ensi kesänä lasten kanssa :)

Suosittelen kyllä lapsettomuushoitoihin hakeutumista mikäli on mahdollisuus. Vaatimuksena ainakin täälläpäin että vuosi olisi yritystä takana. Me hakeuduttuiin hoitoihin vasta 3 vuotta yritettyämme. Syynä tähän oli se että hyvällä ystävälläni oli todettu ettei hän voi saada koskaan lapsia. :/ ja itselläni oli sen takia kova pelko, että kokisin saman kohtalon. Eikä me senvuoksi uskaltauduttu hakeutua hoitoon kun tiesin että jotain oli pakko olla vialla. No kun se kolme vuotta yritystä oli takana niin päätimme vainmiehen kanssa että pakko se on vaan hakeutua lapsettomuushoitoihin ja sen jälkeen asiat etenivät todella nopeasti. Kaikki näyttiolevan kaikin puolin kunnossa kunnes mulla todettiin olevan sitä endometrioosia ja kun se sitten leikattiin tähystyksellä pois niin raskaisiin heti.  Puolivuotta meni siis meillä noissa hoidoissa eli oli mielestäni erittäin nopeaa toimintaa kun siihen mahtui aika paljon erinäisiä tutkimuksia. Nyt jälkeen päin olen ajatellut että harmittaa kun en aikaisemmin uskaltanut sinne hoitoihin hakeutua, mutta pääasia on kyllä että saimme sen esikoisen lopulta. Ja nyt siis toisesta haaveilemme. Tuota endometrioosia ei pitäisi muodostua elimistöön raskaus ja imetys aikana, joten senkin ttakia haluaisimme toisen lapsen nopeasti etten joutuisi uudestaan siihen tähystykseen. Imetän siis edelleen esikoista.

Sitten joku kyseli siitä että jutellaanko miehen kanssa tästä vauva asiasta. Meillä kyllä jutellaan tai minä enemmän juttelen ja mies kuuntelee, mutta ei nyt mitenkään ihan hirveästi kun esikoinen pitäämeidän kiireisenä. Kyllä mies tietää että käyn näitä vauva keskusteluja lukemassa päivittäin ja kirjoittelemassa. Tietääkö muiden miehet teidän "avautumisistanne" tänne? Lisäksi munmies lähinnä naureskelee noille mun raskauden edistämis keinoille. (punaviinille, kreippi mehulle ja ovis testeille) mutta raskaustestejä se aina kyselee, että koska meinaan tehdä. Ja mun imetyksestänikin se sanoi jossain vaiheessa muutamankerran että voisin vähän vähentää sitä, jotta kierto taas alkaisi, mutta kun ei oikein ole raaskinut kun esikoinen tykkää siitä niin kovin. Mutta alkoipahan se kierto sieltä viimein.

Carita87 kp14/25-32 yk2

Eilen tein testin ja negaa näytti. Tätiäkään ei kuulu ja eilen alkoi aamulla yököttämään kaikki hajut - joskus tätä on käynyt myös ennen kuukautisia. Kaikkineen olo melkoisen väsynyt, joten toivoisin että tämä selviäisi pian. Vuoden aikana pisin kierto on ollut 34 päivää. 

Vauvasta on puhuttu paljon ja kummankin jutuissa on jo kovasti oletus siitä, että vauva olisi matkassa ensi kesänä. Omat ajatukset on jokapäivä tulevassa, vaikka toistaiseksi en myönnä stressaavana ajatuksesta. Lähinnä vain kaipaan kovasti omaa lasta ja uutta vaihetta elämässä. 

Paljon Onnea Niiskuneidille!! Ihania uutisia. :)

Onnea tosi paljon plussan saaneille! :)

WilmaQ: Sulla on ihan sama tilanne kun mulla. Otin kans sunnuntaina Nuvaringin pois, ja nyt ensimmäinen yrityskuukausi alkaa. Mulla alko tänään menkat ja KP1 käynnistyi. Itsellä tosin ikää 29-vuotta ja mies saman ikäinen.

Meillä kyllä puhutaan vauvajutuista päivittäin. Testaan myös ovista ja raskautta niin, että mies on tietoinen, yhdessä aina jännätään, että mitä testiin tulee (miten iloinen sitä voikaan olla hymynaamasta OVIStestissä ja kuinka surullinen negasta raskaustestissä...). Täällä kirjoittelusta ei kyllä mies tiedä, enkä kyllä näitä vuodatuksia haluaisi hänen lukevankaan ;)

Kiitos Miisu ja Carita87 tarinoistanne koskien lapsettomuushoitoja. Meillä tulee ensi kuussa vuosi yritystä täyteen, ja kai sitä täytyy rohkaistua ja varata aika. Kävin kesällä jo omalla gynelläni, joka on itse asiassa erikoistunut lapsettomuushoitoihin, mutta hän ei jotenkin yhtään pitänyt tilannettani huolestuttavana, mikä jäi kyllä itseäni vähän mietityttämään. Gynen mukaan voisimme hyvin yrittää vielä toisenkin vuoden, koska olen vielä niin nuori?! Olen siis 31 ja katson asiaa kyllä vähän eri tavalla! :D Luulen, että suuntaamme yksityiselle klinikalle jos tarvetta on. Pidin muutenkin gyneni toimintaa erikoisena, varsinkin kun on lapsettomuuteen erikoistunut: laittoi lähetteen labraan prolaktiinitestiin ja sanoi, ettei ole väliä mihin aikaan kierrosta otetaan. Jälkeenpäin kuulin, että pitäisi nimenomaan ottaa kierron alkupuolella. Huh.

Onnea hirmuisesti plussanneille minunkin puolesta! Ihanaa!

Cecilja 19/28-29, yk 11

Onkohan mun kroppa jotenkin hiasälynen ko mullei yleensä ala menkat ko vasta torstaina illasta, kun sunnuntaina ottaa renkaan veke :O 

Meillä puhutaan kans jonkinverran vauvajutuista miehen kanssa, nyt varmasti lisääntyvissä määrin kun jätettii ehkäsy pois :) 

Mulla vähän sama tilanne kun Elowena-lla. Esikoinen 2011 syntynyt, itse olen ollut edellisen äl jälkeen 1,5v töissä välillä ja nyt tuntuu, että ensi kesällä voisi alkaa taas pidempi loma :)

Itse 33, mies 31 :)

Lapsettomuushoidoista sen verran, että olen edellisen miehen kanssa vuosina 2007-2009 käynyt läpi lapsettomuushoitoja (syynä miehen tosi heikko siemenneste), tehtu 3x ISCI, 3x PAS - kaikkien tulos nolla, eli ai alkanut raskaus. Kauhea aika tämä oli, muistan sen vielä. Kun rupesin uuden miehen kanssa ododttelemaan esikoistamme ekasta yrityskerrasta,  ajattelin  että kiitos taivaalle, tämä lapsettomuusaika on varmaan ikuisesti menneisyys.  Joten en missään nimessä haluaisi nykyisen miehen kannssa käymään TAAS niitä henkisesti rankkoja hoitoja läpi (tällä kertaa olisi minun takia jos mun jäljelle jäänyt munajohdin ei toimikaan) :(

Mun menkat pitäisi alkaa maanantaina.

Cecilja: kyselit tuosta hoitoon hakeutumisesta yms. Mulla vähän ristiriitaiset tuntemukset nistä, en ole uskaltanu ottaa yhteyttä vielä ja varata aikaa.. jotenki on kova pelko siitä että tutkimukset osoittais sen ettei koskaan tulla lapsia saamaan ja se olis musertavaa. Toisaalta taas olis helpotus jos sieltä löytyiski jotain korjattavissa olevaa.. en tiiä vielä että haluaisinko edes aloittaa hoitoja vielä, tutkimuksissa kuitenkin pitäis uskaltautua käymään. Mieskin suostui kun puhuin että mitä jos mentäis käymään.

Joku kyseli myös sitä että puhuuko miehelle testaamisesta ja vauvajutuista.. ylipäätänsä aika vähän vauvajutuista puhutaan, joskus jos jotain puhutaan niin kyllä se minä aloitan keskustelun. Miehellä ei niin kova vauvakuume ole kuin minulla.. testejä en kauheasti ole kerenny kuluttaa, kiltisti oon odottanu menkkoja alkavaksi. Ovistesteistä olen kyllä kertonu että tietää milloin pitää toimia ;)
ON: nännit oli vähän kipeinä heti oviksen jälkeen pari päivää, mut se katos sitte. Nyt eilen illalla ja tänään on nännit ollu taas arkana.. eipä kyllä ole oikein tunnetta suuntaan tai toiseen.. tietty toivoo koko ajan että jotain olis tarttunu mukaan..

Kyllä meillä vauva jutuista puhutaan, mutta testit teen keskenäni. Ilmotan jos on ilmotettavaa ellei mies ehdi ennen kysyä. Tuntuu että keskustelu on jotenki vapaampaa nyt kun on jo kumminki lapsi ja tiedetään miten homma etenee. Ei taida ukko tietää mitä akka tekee hiljasina hetkinä, käy tietenki netissä vauvanteko keskusteluja :) en kans kyllä haluis että se näitä lueskelis, tai jos löytää niin lukekoon!

Huh, onpas täällä paljon kirjoittelua, ei ehdi ihan kaikkeen reagoidakaan! Mutta onnea plussanneille! Ja hauskaa että meidän yölliset seikkailut herätti hilpeyttä; onhan asialle vaan pakko nauraa. :D

Miehen kanssa juttelemisesta: Kyllä mies on tietoinen siitä, milloin kannatta yrittää ja jutellaan siitä ihan avoimesti (stressaamatta). En tosiaan ole vielä ainuttakaan r-testiä tehnyt, kun kuukautiset ovat tulleet ajallaan, mutta jos jäävät pois, ajattelin kyllä että testataan myös "yhdessä". Ja mies on kyllä aina lohduttanut kun kuukautiset ovat alkaneet, koska tietää miten malttamaton olen ja miten kovasti toivon tätä. Toki hänkin toivoo, mutta silti mulla on enemmän tunteet pinnassa.

Ovulaatiomietintöjä: Edellisen kierron ovulaation jälkeen mulla oli ihan sellainen "tunne" että olisi tärpännyt ja olin aika satavarma ettei kuukautiset sieltä tulisi. En osaa selittää sitä tunnetta, mutta jotenkin vaan oli sellainen olo ja olin jo ihan pilvissä leijailemassa jostakin syystä. No eihän se pitänyt paikkaansa lainkaan, joten nyt en enää kyllä tarkkaile näitä olotilojani vaan katsotaan mitä tapahtuu. Kun kuukautiset tulevat olen aika maassa aina sen päivän, mutta ihmeen nopeasti sieltä taas pompsahdan ylös ja elämä jatkuu! Onneksi! Saa nähdä miten kauan tämä asenne säilyy.

Sellainen kysymys, että te jotka tunnette ovulaation, niin oletteko panneet merkille että se tuntuisi useammin jommallakummalla puolella? Jo jonkin aikaa olen ollut huomaavinani, että se nimenomaan tuntuu vasemmalla puolella. En valitettavasti ole pitänyt kirjaa siitä, joten en tiedä miten tarkasti pitää paikkaansa, mutta jotenkin havahduin siihen jossakin vaiheessa. Eli en muista että olisin tuntenut vastaavaa jomotusta oikealla puolella. Tälläkin kertaa se oli vasemmalla ja sitä edeltävää en tuntenutkaan lainkaan (mikä on harvinaista) - olisikohan se sitten voinut tapahtua oikealla puolella? Äh, en kyllä ota näistä selvää.

Muuten, voisikohan plussanneiden kohdalle vielä jättää maininnan siitä, millä yrityskierrolla se plussa tuli? Vai onko siinä listassa sitten jo liikaa kaikkea? Mua ainakin kiinnostaisi. :)

-Mimsuli kp19/28-31, yk5

Niin joo! Iso kiitos KAZISKA kun jaksat päivitellä listaa! :)

Ihanaa, kun täällä on niin vilkas keskustelu meneillään! :)

Onnittelut kaikille plussanneille. Toivon niin kovasti, että voisin ensi viikolla liittyä kerhoon.

Meillä ei aivan joka päivä puhuta vauvasta, mutta useamman kerran viikossa ainakin jotenkin viitataan asiaan. Itse tahtoisin nimenomaan keskustella enemmän, mutta mies ei tunnu niin innostuvan, vaikka toki kovasti lasta toivoo. Ihan mielellään hän kuitenkin onneksi kuuntelee huoliani ja haaveitani, en vain useimmiten jaksa kauaa "yksinpuhelua". Ilmeisesti hän ei siis aivan käsitä, miltä tämä prosessi naisesta tuntuu.

Ovulaatiotestit olen tehnyt yksikseni. Varmaankin siksi, ettei mieheni ole osoittanut suurempaa kiinnostusta niitä kohtaan. Yhtään raskaustestiä ei ole vielä tarvinnut tehdä, koska yk 1:ssä kuukautiset alkoivat ajallaan. Uskoisin, että teemme raskaustestin "yhdessä", jos olemme molemmat kotona, kuten viikonloppuisin. Arkena mies lähtee kuitenkin töihin ennen kuin herään.

Joku kysyi onko muilla sellaista, että ajattelee jossain paikassa, että palaa sinne seuraavan kerran lapsen kanssa. Olin jokunen viikko sitten mökillä käymässä ja paluumatkalla ajattelin, että ehkäpä jo seuraavan kerran mökille mennessämme olen raskaana. Toisaalta viikonloppureissut mökille raskaana ovat vähän hankalia, sillä anoppini tarjoaa usein viiniä tai muuta alkoholia, joista pitäisi sitten osata kieltäytyä epäilyksiä herättämättä. Onko heittää mitään hyviä, ei-epäuskottavia selityksiä tällaisten tilanteiden varalta?

Tietääkö muuten kukaan tai onko mututuntumaa siitä, että ovatko raskausoireet periytyviä? Varmaan ne, joilla jo lapsia on ennestään osaisivat sanoa omakohtaisia kokemuksia. Eli onko ollut samanlaisia raskausoireita kuin omalla äidillä tai siskoilla?

Vielä lyhyt omanapapäivitys: Laskujen mukaan dpo 7 tänään menossa ja olo on enimmäkseen normaali. Kahtena iltana on palellut, eilen illalla jopa tuntui, että tulen kipeäksi. Pienen pientä jomotusta on ajoittain hetkellisesti tuntunut vasemmalla puolella alavatsassa ja valkovuoto on ollut tänään kirkasta ja melko runsasta. Pientä toivoa pidän yllä, mutta enemmän uskon siihen, että täti tulee ensi viikolla tavanomaisena aikana :/

Kiitos minunkin puolestani Kaziskalle, että olet viitsinyt ahkerasti päivittää listaa. Itse yritin yhden kerran, mutta luvut menivät sekaisin ( varmaankin, koska surffaan tabletilla, eikä se tässä tapauksessa ole niin kätevä kuin oikea tietokone), enkä sittemmin ole uskaltautunut kokeilemaan uudestaan.

Onko heittää mitään hyviä, ei-epäuskottavia selityksiä tällaisten tilanteiden varalta?

Mä olen sanonut, että lääkitys päällä (kurkku kipeä tms).

Tietääkö muuten kukaan tai onko mututuntumaa siitä, että ovatko raskausoireet periytyviä? 

Olen kuullut että on ja mun kohdalla piti myös paikkaansa - eli äidin ja mun raskaukset (raskausoireet) olivat täysin samanlaisia eli meillä kummallakaan ei ollut mitään raskausoireita, ihan kuin ei oliskaan raskaana, pahoinvointia ei ollut ja raskausarpeja ei tullut.

Ihmettelen, että miten te monet pystytte olemaan testaamatta ennen menkkojen poisjääntiä?

Itse en pysty millään olemaan niin kauan tiedämättömyydessä :) Olen aika kärsimätön luonne. 

Aina olen testannut ennen menkkoja. Antakaa vinkkejä, miten olla testaamatta :)

Kiitos kaikille kiitoksista! Päivitän listaa mielelläni, mutta olisi mukava, jos joskus tilaisuuden tullen voisi päivittää muutkin. Edes vaikka lisätä omat tietonsa, plussanneet tai lisätä uusia jäseniä. Mutta ymmärrän, ettei puhelimella tai pädillä ole järkevää tapaa päivittää! Rennolla tatsilla mennään. :)

Selityksiä juomattomuudelle: Kukaan ei yleensä tarkkaile kenenkään juomisia, vaikka se saattaisi etukäteen siltä tuntua. Ota lasi viiniä, pyörittele sitä kädessäsi, silmien välttäessä tyhjennä se viemäriin. Kukaan ei seuraa. Mä olin joskus alkuraskaudessa isoissa kaveriporukan bileissä ja kuljin koko illan soodavesilasi kädessä, jossa oli joskus sitruunanviipale, joskus ei. Eikä KUKAAN huomannut, etten juo.

Raskausoireiden periytyminen: Mulla ei kyllä periytynyt. Äiti kärsi tosi pahasta pahoinvoinnista lähes koko raskauden, mulla ei ollut juuri mitään oireita. 

Nelekas: Kyllähän se houkuttais aina testata! Mutta mä ajattelen sen niin, että teen vain itselleni hallaa, jos testaan liian aikaisin. Jos päiviä on ovulaatiosta liian vähän, testi näyttää negatiivista = rahaa hukkaan ja paha mieli. Jos testiin tuleekin haamu ennen menkkoja, menkat voi silti alkaa = kemiallinen raskaus, onnellisuus vaihtuu todella pahaan mieleen. Kun testaa vasta sitten, kun kuukautiset on myöhässä, on suurin todennäköisyys, että testiin saa kunnon viivan ja alkio on varmasti kiinnittynyt kunnolla kohdun seinämään. Yleensäkin mulla on ollut nyrkkisääntönä: ennemmin menkat kuin nega. :)

Asia olisi sitten varmasti toinen, jos pitäisi ottaa esimerkiksi jotain raskaudelle haitallista lääkettä tms. mutta sehän on sitten jo toinen juttu.

Tässä mun ajatukset testaamisesta! Mitäs muilla?