Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eroatko liian helposti?
29.08.2014 |
Ihan viime päivinä on täällä av-palstallakin kyselty, pitäiskö erota kun puoliso on työtön/tekee liikaa töitä/ei harrasta mitään/harrastaa liikaa/on pihi/tuhlaa liikaa/ei ole seksiä/ kumppani ei ajattele muuta kun seksiä /pettää/on liian hissukka/ei tuo kukkia/on muuten vaan ärsyttävä! Ja joka toinen pari sitten eroaa. Jaetaan talot ja tavarat, kuljetellaan lapsia sinne tänne ja riidellään rahasta sekä kaikesta muusta mahdollisesta.
Oletko varma, että ero on välttämätön, jos elämä ei mene aivan kuin sunnittelit? Voisiko olla, että asiat voisivat muuttua ajan kanssa?
Itse olen ollut naimisissa 25 vuotta ja siihen on mahtunut monta kriisiä, myös uskottomuus, kolmet potkut työpaikoista + työttömyyttä, talousvaikeuksia, vakavia sairauksia - mutta myös valtava määrä ihania hetkiä, yhteiset lapset ja ystäväpiiri. Ja se kaikki on meillä edelleen, samoin talot ja kesämökit, mitään ei ole tarvinut jakaa tai myydä, eikä rikkoa perhettä. Nyt ollaan seestyneempiä, ja tyytyväisiä ettei vihapäissä erottu silloin kun oli vaikeaa. Onko nykyisin liian suuret odotukset? Eikö arki ja vaikeudet ole osa elämää?
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 19:51"]
Neloselle; eräs ystäväni sanoo aina että jos avioliitto on edes siedettävä, ei kannata erota, sillä yksinäisyys on huonompi vaihtoehto. Rakkauden tunne useinmiten loppuu ja muuttuu sietämiseksi. Jos se muuttuu sietämättömyydeksi, kannattaa erota. Väkivallan, henkisen väkivallan ja alistamisen takia on syytä erota heti.
[/quote]
Ystäväsi ei taida käydä täysillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 19:51"]
Neloselle; eräs ystäväni sanoo aina että jos avioliitto on edes siedettävä, ei kannata erota, sillä yksinäisyys on huonompi vaihtoehto. Rakkauden tunne useinmiten loppuu ja muuttuu sietämiseksi. Jos se muuttuu sietämättömyydeksi, kannattaa erota. Väkivallan, henkisen väkivallan ja alistamisen takia on syytä erota heti.
[/quote]
Sietäminen on kuin löyhässä hirressä olemista. Arkirakkaus on eri asia kuin toisen sietäminen. Äidilläni on ollut vain kaksi ohjetta parisuhteita varten meille lapsille; älä ota juoppoa hakkaajaa ja yksin on parempi kuin huonon kaverin kanssa.
En eroa liian helposti. Päinvastoin, siedin aivan liian kauan hirvittäviä oloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ent. aviomies sai lukuiset kerrat potkut, uhkaili ja oli paljon psyykkistä väkivaltaa, tai sitten häippäsi kertomatta minne lukuiset kerrat. Katsoin moista 10 vuotta, mitä nyt kadun. Olisi pitänyt herkemmin tajuta ettei se tosta muutu. Seuraava miesystävä, huono itsetunto ja kaikki oma huonovointisuus piti aina minuun purkaa. Sain kuulla haukut moneen kertaan, puhuin kuulemma aina p*skaa jne. Sekin oli psyykkisesti kuormittavaa ja ero oli helpotus. Kuvani miehistä on aika negatiivinen.
Tuohon kun saisi vastauksen niin se olisi hyödyllisempää kuin mikään muu neuvo elämässäni.
Nuorena suhteita tuli ja meni, pari kertaa asuin avoliitossakin, mutta silloin eroaminen tuntui suorastaan velvollisuudelta - vuodet vierivät, tiesin että halusin lapsia ja etten halunnut niitä huonoon suhteeseen, joten oli pakko lähteä jos ei oikein enää ollut varma että suhteella olisi tulevaisuutta. Eroaminen oli tietysti aina surullista mutta silti sen pystyi tekemään jos siltä tuntui.
Nyt olen ollut naimisissa jo kauan ja lapset on tehty. Olen ollut hyvin tyytymätön avioliittooni jo kauan, en nyt osaa sanoa täsmälleen kuinka kauan mutta joka tapauksessa vuosia. Ainakin viisi, ehkä enemmän. En enää rakasta miestäni mutten vihaakaan, eikä ole koskaan tullut mitään sellaista yksittäistä asiaa (esim. pettäminen, väkivalta) jonka takia olisi tuntunut että on pakko erota heti. Jos meillä ei olisi lapsia, olisin aivan varmasti eronnut, mutta nyt on enemmän hävittävää, joten vaikka olemme puhuneet eron mahdollisuudesta ajoittain jo vuosien ajan, olemme aina jättäneet sen kuitenkin tekemättä. Näihin huonoihin vuosiin on kieltämättä mahtunut myös vaikeita aikoja aivan muista syistä, joten periaatteessa on mahdollista että sekin heijastuu suhteeseemme - toisaalta on ollut aika lohdutonta huomata, että vaikeina aikoina avioliitto ei ole helpotuksen ja tukemisen turvasatama vaan lisästressi muun päälle.
Minulla ei varmasti joidenkin mittapuiden mukaan ole avioliitossani "oikeita" ongelmia, mutta onko sillä lopulta niin paljon väliä, jos lopputulos kuitenkin on etten ole onnellinen? Mikä on liian helppoa eroamista, miten kauan pitäisi antaa asialle aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En eronnut liian helposti. Olin monta vuotta kauhean surullinen exän kanssa. En saanut seksiä enkä hellyyttä, pelkkää henkistä väkivaltaa vain. Nyt olen onnellinen ja minulla on ihana, välittävä mies.
En. Kaksi avioliittoa, joiden iät 1,5 vuotta ja 15 vuotta (jälkimmäinen jatkuu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki tietämäni pitkät avioliitot on olleet helvettiä. Kai se on hienoa sanoa et ollaan oltu vuosikymmeniä yhdessä mutta ei se laatu vaan määrä. Kannatan kyllä parisuhdeterapiaa, pitäisi olla pakollista kaikille.
En. 20 vuotta yhdessä, viimeiset 10v aika onnettomana tässä. Luin jotain vanhaa tekstiäni kahdeksan vuoden takaa, jolloin minun piti erota viimeistään seuraavana vuonna. No, eipä ole tullut tähän päivään asti erottua. Kaverit ihmettelee miksi olemme yhdessä kun en voi suhteessa hyvin. Taidan olla jotenkin riippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Päinvastoin minun on vaikea ellei mahdoton erota, vaikka se olisi suorastaan välttämätöntä. Olen kai jotenkin läheisriippuvainen :(
Alue: Aihe vapaa
Neloselle; eräs ystäväni sanoo aina että jos avioliitto on edes siedettävä, ei kannata erota, sillä yksinäisyys on huonompi vaihtoehto. Rakkauden tunne useinmiten loppuu ja muuttuu sietämiseksi. Jos se muuttuu sietämättömyydeksi, kannattaa erota. Väkivallan, henkisen väkivallan ja alistamisen takia on syytä erota heti.