puutteessa eläminen

Laitoin tämän tekstin tuonne seksi-palstalle, mutta siellä on niin hiljaista, että laitan vielä tänne.

Olen kolmekymppinen, eronnut yksinhuoltaja. Silloin kun olin vielä suhteessa ex-mieheen, seksiä oli vähän kun ei oikein kumpaakaan enää kiinnostanut. Niinpä en ollut huolissani, miten pärjäisin eron jälkeen. Ajattelin, että olen jotenkin muuttunut enkä kaipaa miehen läheisyyttä (siis kenenkään). Kuinka väärässä olinkaan! Kaipaan kipeästi miehen kosketusta, huomiota, seksiä ja kaikkea sitä ihanaa, mitä joskus oli. En siis haikaile ex-miestä,en, vaan ihan yleisesti. Lapseen olen täysin sidottu vielä vuosia, joten kai se on vaan kestettävä ja hyväksyttävä, että sitten kun joskus taas olisi edes teoreettinen mahdollisuus johonkin suhteeseen, niin olen auttamatta jo aika vanha.