Lue keskustelun säännöt.
Selvisi etten ole lapseni isä
26.08.2014 |
Lapseni syntyi 6 kuukautta sitten. Jokin vaisto sanoi että kaikki ei ole kunnossa, vaimoni reaktiot minuun ja eleet, se miten kylmästi hän suhtautui minuun raskausaikana... Päätin että en jätä nyt tätä kiveä kääntämättä ja vaadin isyystestiä. Itselläni ei ole käynyt mielessäkään pettää ja oli vaikea ajatella vaimostanikaan sitä, mutta tuntui siltä että jokin on vain pahasti pielessä. Vaimo tietysti veti aivan uskomattomat pultit, mutta kävin ottamassa lapsen syliin tai lähdin kävelylle aina kun valitus alkoi. Sillä selvittiin vähän aikaa.
Testin tulokset tulivat kuukausi sitten. Sanoin vaimolle että otetaan nyt yksi vapaa ilta ja viedään lapsi äidillesi. En tarjonnut vaimolle kynttiläillallista vaan sellaiset huudot ettei ole ikinä kuullut. Muuttui kyllä niin säälittäväksi nurkassa itkeväksi rievuksi koko akka. Lähdin hotelliin ja ennen lähtemistäni kävin sylkäisemässä vaimon naamalle. Olisi tehnyt mieli lyödä, mutta parempi etten anna hänelle mitään aseita.
Tein vielä pienen soittokierroksen sukulaisille ja ystäville sekä työnantajalle ja kerroin kaiken mitä oli tapahtunut. Aika moni sanoi, ettei halua enää nähdä koko naista, kun teki minulle tuollaisen tempun, vaikka olen aina antanut kaikkeni parisuhteelle ja perheelle. Pomo sanoi että pitää miettiä että ottaako hänet takaisin äitiysloman jälkeen, kun ei taida olla luotettava ihminen kyseessä. Aika moni hänen sukulaisensa ja ystävänsä näkyy hänet poistaneen facebook-kavereistaankin. Sitä voi jokainen miettiä, että onko tosiaan riskin arvoista. Mies voi meinaa pilata aika hyvin elämäsi etkä voi enää vierittää mitään miehen niskoille, kun hän voi näyttää ihmisille mustaa valkoisella siitä, ettei ole isä.
Kommentit (239)
Joo muuten hyvä mutta yhtäkään pomoa ei kiinnosta pätkääkään työntekijöidensä pettämiset, jättämisen tai kuka on kenenkin lapsen isä. Eikä ainakaan sano puhelimessa katkeralle aviomiehelle että ei ota työntekijää takaisin töihin koska on pettämisen takia epäluotettava.
Jos tämä on edes osittain totta niin en ikinä kehtaisi ympäri kyliä huudella että tulimpa petetyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs päästit vaimosi yksin turkkiin. Mamu kyllä käyttää heti tilaisuuden hyväkseen, kun suomityttö hieman avaa reisiiän.
Niin meillähä tuolta Turkista tuliaisina tuli pullo rakia ja klamydia. Vaimo vielä sano että oli ihan ite halunnu panna ilman kumia.
Eipä ihme, että kävi pettämässä kun oot kerta tuollainen.
En kyllä ymmärrä. Eikö sinulla siis ole syntynyt mitään tunnesidettä vielä lapseen? Entä jos kyseessä olisi adoptiolapsi, tai luovutetuilla siittiöillä alkunsa saanut lapsi? Raivostuttavaa tollainen itserakkaus, että vain omat geenit saa jatkua ja niitä voi sitten hoitaa :( ei mene mun ymmärrykseen ajatusmaailmasi. Okei naisesi on pettänyt? Oletko itse ollut aina uskollinen? Et rakastanut puolisoasi alunperinkään, ei toi käytöksesi muuten ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hämmästynyt kuinka moni tässä ketjussa kertoo tulleensa petetyksi, karmeita tarinoita (vaikka kyllä hieman epäilen ap:n tarinaa). Minäkin jouduin pitkäaikaisen petoksen uhriksi parikymmentä vuotta sitten, tosin tarinani on aikalailla erilainen kuin muut täällä olevat.
Oma lapseni, tai lapsi jota luulin omakseni, kuoli kätkyeeseen. Tämä oli tietysti aivan hirveä kokemus kenelle tahansa vanhemmalle ja surin lasta omanani. Emme osanneet tyttöystäväni kanssa käsitellä suruamme oikein yhdessä, olimme kaksi erillistä ihmistä samassa talossa joilla on sama suru mutta emme surreet sitä surua yhdessä vaan lopulta erosimme. Ajan kanssa suru kuitenkin muutti muotoaan, kasvoimme kai ihmisinä, parin vuoden kuluttua minä ja exäni huomasimme että pystyimme löytämään jälleen lohtua toisistamme ja yhteen palaaminen olikin yllättävän helppoa. Päätimme lopulta mennä naimisiin, meillä oli ollut tarkoitus avioitua jo vuosia ennen lapsen syntymää mutta se vain jotenkin "jäi". Avioliittoamme tietysti varjosti lapsen kuolema vuosikausia, toisaalta samalla se yhdisti meitä.
Päätimme yrittää toista lasta, mutta haikaraa ei kuulu, ei näy. Sitten seuraakin yllätys kun aloitamme lapsettomuushoidot, lääkäri toteaa minut steriiliksi, tuhkamunaksi, siittiöissä ei ole eloa, ei liikettä. Olen ollut steriili erittäin todennäköisesti koko ikäni. Joo-o, että semmoista, pikkuisen pureskeltavaa. Vaimolta tietysti tenttaamaan että mitä hel-vet-tiä, mistä kummasta se ensimmäinen vauva oikein sai alkunsa!? Tässä vaiheessa vaimo tunnusti pettäneensä minua, hän oli ollut laivalla, juhlinut liikaa, estot olivat pettäneet työkaverin kanssa ja vauva saanut alkunsa. Huutoa ja itkua ja vaimo kertoikin että hän oli ollut käytännössä sammunut aktin aikana. Lisää huutoa ja itkua ja sitten hänet oltiin oikein viimeisen päälle raiskattu, kas kun ei aikaisemmin ollut muistanut mainita asiasta...
Voihan saatana! Olin siis surrut jonkun toisen lapsen kuolemaa! Olin kantanut jonkun toisen miehen taakkaa, olin kulkenut läpi helvetin, joka ei ollut minulle tarkoitettu! Tunsin oloni lievästi sanottuna petetyksi ja hyväksikäytetyksi. Voin kuulkaas sanoa että tämmöinen juonitwisti saa kovemmankin kaverin pään aivan vitun sekaisin, ja jälki ei ollut kovinkaan kaunista. Lienee sanomattakin selvää että ei olla enää aviossa. Kaikesta tästä jäi hirmuinen viha ja katkeruus toista kohtaan, mutta tällaista tämä elämä kai joskus on.
Naisesi on paska, mutta sorruit kyllä vähän ylilyönteihin. Itse olisin kanssa huutanut ja lähtenyt, mutta nuo soitot ja sylkemiset olisi saanut jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vesinokkaeläin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on provo. Voin lähteä erittelemään syitä, miksi tämä on ilmiselvästi provo, jos joku on niin s*atanan jälkeenjäänyt, että oikeasti uskoo tähän. Samoin aloitus on provo, ja aloittaja on kirjoittanut tänne monta viestiä mm. tämän. Voin laittaa aijaaseen kuvan ipstä jos joku ei usko.
.Tää ihminen on sekopää, ei lapsia saati vaimoa.Vierailija kirjoitti:
Minulla on kokemusta ap:n kaltaisesta tilanteesta. Oltiin perustyytyväinen perhe, asuntolainaa makseltiin, minä töissä vaimo ei, pian jätimme ehkäisyn pois; vauva saa tulla :)
Pianhan se vaimo sitten kertoikin että odottaa lasta ja minä olin onneni kukkuloilla. Raskausaika meni hyvin, ei ongelmia ja sitten syntyikin terve poika, kaunis kuin mikä. Mutta. ei ollenkaan näköiseni, ei sitten yhtään. Yritin etsiä peilin edessä tuttuja piirteitä pojan kasvoista mutta ei mitään. Kukaan muu kuin vaimoni ei koskaan sanonut että onpas isänsä näköinen.
Lopulta asia alkoi kalvaa niin kamalasti että yöunet menivät lopullisesti ja suhde oli muutenkin koetuksella, vaimosta tuntui etääntyvän ja poikakaan ei tuntunut omalta koska en oikein uskaltanut kiintyä siihen, ulkonäön takia, kuulostaapa oudolta nyt kun tämän tähän kirjoitan.
Lopulta menin sitten isyystestiin, en muista mitä tulosta odotin testiltä mutta kun testi tuli takaisin negatiivisena, oli se totaalinen ja absoluuttinen järkytys. Menin ihan tolaltani ja traumatisoiduin, tuntui että kaikki oli murskana.
Pari viikkoa meni, en edes muista mitä tapahtui, olin aivan sumussa. Lopulta kun alkoi pää taas toimia niin pistin pelin poikki, pistin ämmän yönselkään pihalle asunnostani ja mukula perään, kerroin asiasta suvulle, juurikin soittokierros-tyylilllä, tosin asian kerroin vain lähimmille ihmisille.
Eroprosessin päätyttyä en ole ollut yhteyksissä eksääni enkä tiedä kuka pojan oikea isä on, ehkä paremmin niin, en ole halunnut kuulla lainkaan yksityiskohtia siitä mitä tapahtui ja kuinka tapahtui ja kenen kanssa, en halua ajatella asiaa.
Kyllä petollisia naisiakin löytyy, mutta onneksi sentään harvempi on oikeasti sellainen.
Mitä sitten vaikka olisikin provo? Näitä kuitenkin tapahtuu jatkuvana. Itse ainakin olen mielenkiinnolla lukenut muiden kommentteja aiheeseen liittyen.
Miten niin jatkuvana? Minäkin olen jo vanha ihminen, mutta koskaan en oikeassa elämässä ole tälläiseen törmännyt.
Itse olen vähän reilu 20v ja tiedän ainakin kolme tapausta jossa isä on paljastunut eriksi mitä on väitetty.
Ehkä tuo on joissakin piireissä normaalia ja yleistä. Normaaleilla ihmisillä ei. Ja todellakin tuo jenkkitutkimus ei päde Suomessa ja suomalaisiin.
Kuulostat jälkeenjääneeltä. Kuka aikuinen ihminen kommunikoi sylkemällä ja huutamalla? Samoin nuo facebook-kaverit ja pomo - teiniporukkaa. Olisit voinut sanoa asiasi ja lähteä, teidän yksityisasianne eivät kuulu muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan saatana! Olin siis surrut jonkun toisen lapsen kuolemaa! Olin kantanut jonkun toisen miehen taakkaa, olin kulkenut läpi helvetin, joka ei ollut minulle tarkoitettu! .
Niih, ei kenenkään toisen lapsella oo mitään välii, ainoastaan omalla. Nih!
Mitä lapsia täällä kirjoittelee. Tiedän erään naisen jonka mies petti ja seurauksena syntyi lapsi. Koska biologinen äiti oli kykenemätön huolehtimaan lapsesta, adoptoi miehen vaimo lapsen itselleen. Hän rakastaa lasta ja pääsi ajan mittaan yli petoksen aiheuttamasta surusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Semmoset voimafantasiat siellä :D
Vierailija kirjoitti:
Naisesi on paska, mutta sorruit kyllä vähän ylilyönteihin. Itse olisin kanssa huutanut ja lähtenyt, mutta nuo soitot ja sylkemiset olisi saanut jäädä.
No ei todellakaan sortunut. Naisen tappaminen olisi ehkä ollut ylilyönti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisesi on paska, mutta sorruit kyllä vähän ylilyönteihin. Itse olisin kanssa huutanut ja lähtenyt, mutta nuo soitot ja sylkemiset olisi saanut jäädä.
No ei todellakaan sortunut. Naisen tappaminen olisi ehkä ollut ylilyönti.
Nii, ehkä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisesi on paska, mutta sorruit kyllä vähän ylilyönteihin. Itse olisin kanssa huutanut ja lähtenyt, mutta nuo soitot ja sylkemiset olisi saanut jäädä.
No ei todellakaan sortunut. Naisen tappaminen olisi ehkä ollut ylilyönti.
Nii, ehkä...
Nii, siitähän joutuu lusimaan, onko kunnia ja oikeus sitten sen väärti, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä. Eikö sinulla siis ole syntynyt mitään tunnesidettä vielä lapseen? Entä jos kyseessä olisi adoptiolapsi, tai luovutetuilla siittiöillä alkunsa saanut lapsi? Raivostuttavaa tollainen itserakkaus, että vain omat geenit saa jatkua ja niitä voi sitten hoitaa :( ei mene mun ymmärrykseen ajatusmaailmasi. Okei naisesi on pettänyt? Oletko itse ollut aina uskollinen? Et rakastanut puolisoasi alunperinkään, ei toi käytöksesi muuten ole mahdollista.
Ei hemmetti näitä sinisilmäisiä naisia. Nainen petti miestään, tuli raskaaksi, päätti pitää ha siinä samalla vetää miehensä mukaam. Tämä koko soppa on naisen oma vika, olisi miettinyt ennenkuin sopan keitti. Kenenkään ei tarvitse toisen lasta kasvattaa vain sen takia, että se nyt kuuluu tehdä niin. Hienos jos joku niin haluaa/pystyy, mutta ei tommosen tempun jälkeen voi odottaa, että mies vaan jää siihen, koska lapsi.
Teit täysin oikein AP. Tuollaiset naiset jotka huijaavat miehensä toisen miehen lapsen isäksi, todellakin ansaitsevat mahdollisimman paljon ongelmia elämäänsä. Eivät he mitään helpoituksia ansaitse sukupuolensa perusteella. Hyvä että onnistuit välttämään 18v elatusmaksut.
Henkilökohtaisesti ymmärrän miehiä jotka surmaavat tuollaisen naisen. Miehen huijaaminen toisen miehen lapsen isäksi todellakin on yksi törkeimmistä tempuista mitä nainen voi miehelle tehdä.
Kuinka nämä huijarinaiset oikein voivat elää itsensä kanssa jos tietävät että isä on joku toinen? Mitä petoja...
Kukaan ei näemmä ole kiinnittänyt siihen huomiota, että ero ja isyyden oikean luonteen selviäminen tapahtuivat kuukauden sisään aloituksesta. Mies siis erosi pitempiaikaisesta suhteesta, ja hälle selvisi, ettei ollut lapsensa isä. Kaiken järjen mukaan nyt olisi menossa erittäin raskas eroprosessi. Harva mies pääsee kunnolla tuollaisesta yli edes vuosien jälkeen.
Olen tullut lukeneeksi aikoinani paljon tarinoita toisten ihmisten tuoreista eroista, ja näitä on aina yhdistänyt yksi asia. Teksti on ollut purkautumista. Siitä on paistanut läpi kirjoittajan raivo, suru tai jokin vastaava. Tämä erityisesti petetyiksi joutuneilla, eikä se, että henkilö on jo valmiiksi epäillyt pettämistä, ole asiaa mitenkään pehmentänyt. Tässä keskitytetään siihen, miten nainen saa ansaitsemansa rangaistuksen ja mies selviää voittajana tilanteesta. Tekstin rakenne on itse asiassa melko tarinamainen: selkeä kliimaksi, "paha saa palkkansa" ja vielä opetuskin lopussa.
Tässä myös asia, mikä ihmetyttää. Ap on mukamas viettänyt aikaa vauvan kanssa, ja todennäköisesti luonut myös tunnesidettä lapseen raskausaikana. Silti lapsi mainitaan tekstissä sivulauseissa, ohimennen. Tämäkään ei taas ole normaali reaktio, koska jollei ap ole alunperin suhtautunut negatiivisesti isyyteen, pitäisi tämän olla melkoinen shokki. Oikeastaan useimmille miehille isyyden valheellisuuden selviäminen on paljon pahempaa siinä tilanteessa kuin se, että nainen on pettänyt.
Mutta kuitenkin, tämä ei kuulosta sellaisen miehen tekstiltä, jonka kaiken järjen mukaan eläisi tällä hetkellä erittäin emotionaalisesti rankkaa aikaa. Ja nyt taidan tästä poistua pohtimaan elämänvalintojani, koska olen lukenut niin paljon erotarinoita, että pystyn ongelmitta jo tunnistamaan oikean sellaisen fiktiosta. Sitten vielä vietän aikaani analysoimassa tämän pohjalta provotekstiä av:lla. Äitini ei taitanut ihan tätä haluta tulevaisuudeltani.