"Muista nyt nauttia joka hetkestä". En aio ikinä sanoa noin kenellekään
Ärsyttää kun aina kehotetaan nauttimaan siitä, kun lapset on pieniä. Tunnen syyllisyyttä, kun en osaa nauttia tarpeeksi. Usein tunnen oloni kotona yksinäiseksi sätkynukeksi, joka juoksee vaipanvaihdosta ruuanlaittoon, imurinvarresta nenän pyyhintään, komentaa ja taistelee uhmiksen kanssa, yrittää pitää kodin jollain tavalla koossa. On hyviäkin hetkiä, mutta on tosi paljon myös ikäviä hetkiä. En osaa nauttia niistä, vaikka kuinka yrittäisin. En nauti uhmaikäisen kanssa taistelemisesta, en nauti jatkuvasta siivoamisesta, en nauti yöheräilyistä, en nauti oksennustaudeista, en nauti älyllisten haasteiden puutteesta.
Kommentit (9)
kun organisoi ja priorisoi hommat hoitumaan mahdollisimman jouhevasti kodin- ja lastenhoidossa niin, ettei pala loppuun ja kykenisi kuitenkin nauttimaan niistä arjen pienistä hetkistä.
Välillä kyllä tunnen suurta nautintoa siitä, että koti on siisti, lapsilla hyvää ruokaa ja järkevää tekemistä + itse olen vielä suht järjissäni. Harvoin noita kyllä on.
Mutta yritän kuitenkin huomata jotain kivaa joka päivä, ja olla kiitollinen siitä, että minulla on hieno perhe, ja terveet lapset, ja miehellä riittää töitä, ja on mukava koti.Lähipiirissä kuoli tässä pari viikkoa sitten kaksi nuorta ihmistä, ja se pysäytti ajattelemaan. Olen minä todella onnekas, ja yritän jaksaa pysähtyä nauttimaan vaikka sitten pienestä hetkestä silloin tällöin.
Minusta hyvän elämän salaisuus on elää täysillä jokaista hetkeä ja jokaista aikaa ja siksi olen eri linjoilla kanssasi.
Yritämme silti pysyä järjissämme, vaikka hoidammekin lapsemme vuodesta toiseen yksin, kun se ainut ostettu hoitajakin on sairatunut dementiaan, eikä hänellekään enää uskalla lastaan hoitoon antaa, vaikka omasta mielestään hän onkin ihan terve. Kyllä nyt potuttaa. Taidamme hakea seuraavaksi nuorta maksullista hoitajaa, jottei hän heti dementoituisi, sen muutaman kerran vuodessa kun mieheni ja minä tarvitsisimme laatuaikaa ihan kahdestaan, pysyäksemme edellen järjissä tässä mielettömän mädässä yhteiskunnassamme, jossa olemme niin yksin.
Riittää, että oppii sietämään, että taas tää on tätä. Nauttia voi niistä oikeasti kivoista jutuista!Tsemppiä arkeen, ap!
töissä sanottiin kun olin jäämässä äitiyslomalle "sä elät sun elämäs parasta aikaa"nyt ei kyllä siltä tunnu.Miksen osaa nauttia tästä täysillä järki sanoo että nyt pitäis olla ihanaa saa olla lasten kans kotona vauvakin kasvaa niin nopeasti.Enää ei tehdä lapsia kasi riittää.Enää ei siis tule tällaisata mahdollisuutta nyt pitäis ottaa kaikki irti mutta ei en osaa.Sitten tietenkin jälkeen päin harmittaa kun on palannut työelämään.
Kolke lasta tein pienellä ikäerolla ja koin palavani loppuun lasten- ja kodinhoidossa. En paljon jaksanut nauttia. Palasin työelämään joksikin aikaa. Nyt meillä on vielä kaksi iltatähteä tehty (heillä ei niin pientä ikäeroa keskenään). Vihdoinkin koen saaavani ne pikkulapsiajan parhaat puolet! Nautin suunnattomasti tästä kaikesta. Liekö sitten elämänkokemuksellakin jotain tekemistä asian kanssa?
Eri ikäiset ihmiset ovat niin erillään toisistaan, jopa sukulaiset!!! ja naapuriapuakaan ei suosita. Lopputulos: stressaantuneet ydinperheet ja yksinäiset sinkut ja vanhukset.