Lue keskustelun säännöt.
DramaQueenit: Mitä selviytymiskeinoja rauhaisan parisuhteen saavuttamiseksi?
25.08.2014 |
Mä olen parisuhteessa (en muilla elämänalueilla!) melkoisen draamanhakuinen. Teini-iän suhteissa myös manipuloiva ja kamala. Myöhemmässä tärkeässä suhteessa reilu mutta vaikea, ja sillä sen suhteen lopulta suohon ajoinkin (näin jälkikäteen ajateltuna: onneksi!!)
Nyt sitten vihdoin kolmikymppisenä elämäni ekaa kertaa tasapainoisessa suhteessa, jossa kotona on rauhallinen ja miellyttävä ilmapiiri ja riitely harvinaista + jopa rakentavaa.
Huomaan kuitenkin melko usein draamakuningattaren sisälläni nostavan päätään. Sen mielestä jonkun asian pitäisi olla aina huonosti, ja jos draamaa ei ole saa se sellaisen keksittyä jostakin yhden yksinäisen illan aikana.
Mikään ei kuitenkaan ole huonosti 90 % ajasta. Ja tiedän että mulla melko iso osa tosta draamasta syntyy oikeasti _tylsyydestä_. Onko muilla tätä samaa ongelmaa? Ja keinoja arkeen, jolla noi jutut saisi katkaistua.
Mä olen melko parisuhdekeskeinen ja omaan henkiseen kasvuun panostava ihminen. Aattelin nyt esim. että voisiko olla hyötyä jos yrittäisin siirtää painopisteen suhteesta itseen ja käyttää aikaa henkiseen kasvuun jne. jotta parisuhde jäis vähemmälle huomiolle tarkoituksella.
Lapsia ei ole emmekä ole naimisissa, mutta yhteinen koti on, joten periaatteessa tämän ei pitäisi kummuta epävarmuudestakaan, vaikka sitähän se varmaan on...
Kommentit (8)
Se oli homo joka kysyi, ei kannata vastailla mitään normikonsteja, jotka koskis naisia:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siirrä draamailu vaikka kunnallispolitiikkaan? Siellä on ihan tarpeeksi asioita huonosti.
Miehillä taitaa olla aika yleistä kanavoida sisäisen draamaqueeninsa jonkun urheilijan tai joukkueen seuraamiseen.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 23:20"]
Siirrä draamailu vaikka kunnallispolitiikkaan? Siellä on ihan tarpeeksi asioita huonosti.
Miehillä taitaa olla aika yleistä kanavoida sisäisen draamaqueeninsa jonkun urheilijan tai joukkueen seuraamiseen.
[/quote]
just in case: en ole mies :) T. AP Mut joo, politiikka vois olla kova!
Rauhaisa parisuhde saavutetaan kehittämällä omia parisuhdetaitoja ja valitsemalla kumppani, jonka kanssa arvot, persoonallisuudenpiirteet ja mieltymykset käyvät yksiin.
Kuten itsekin tuossa aloituksessasi annat ymmärtää, sinun tapauksessasi kyse ei kuitenkaan ole parisuhdeongelmasta, vaan tiuskit vain toiselle omaa tyytymättömyyttäsi.
Näin ollen ratkaisukin löytyy siitä, että teet tiliä itsesi kanssa: Onko elämäsi sen näköistä kuin haluat? Puuttuuko siitä jotakin sinulle tärkeää? Mikä on sinulle sen arvoista, että kannattaa nousta aamulla ylös? Minkälaisista asioista haluaisit tulla muistetuksi kuolemasi jälkeen?
Draamailu liittyy aika läheisesti lapsuuden traumoihin eli hanki hyvä terapeutti? Ei kukaan tasapainoinen ihminen halua tai edes kykene draamailemaan ainakaan siinä mittakaavassa, että nimittäisi itseään noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla draamailu lähtee epävarmuudesta ja joskus myös pelkästä tylsistymisestä. Selviytymiskeino on valita seuraksi ihmisiä jotka ei niin paljon herätä sun sisäistä dramaqueeniä tai sellaisia jotka sietää sitä. Muuta en ole keksinyt.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 23:24"]
Rauhaisa parisuhde saavutetaan kehittämällä omia parisuhdetaitoja ja valitsemalla kumppani, jonka kanssa arvot, persoonallisuudenpiirteet ja mieltymykset käyvät yksiin.
Kuten itsekin tuossa aloituksessasi annat ymmärtää, sinun tapauksessasi kyse ei kuitenkaan ole parisuhdeongelmasta, vaan tiuskit vain toiselle omaa tyytymättömyyttäsi.
Näin ollen ratkaisukin löytyy siitä, että teet tiliä itsesi kanssa: Onko elämäsi sen näköistä kuin haluat? Puuttuuko siitä jotakin sinulle tärkeää? Mikä on sinulle sen arvoista, että kannattaa nousta aamulla ylös? Minkälaisista asioista haluaisit tulla muistetuksi kuolemasi jälkeen?
[/quote]
Kiitos! Tämä oli hyvä :) Olenkin hakenut vaihtelua esim. lisäopinnoilla ja urakehityksellä/vaihdolla. Tuntuu että parhaiten menee, kun on kiire. Kun muutokset tasaantuvat, tuo vanha piirre nousee esiin. Minulla ei ole mitään kunnon harrastusta ja motivaatiota on usein vaikeaa löytää mihinkään vapaaehtoisesti tehtävään (vrt. opinnot ja työ).
Mies kärsii juuri tuosta tylsistymisen aiheuttamasta kiukuttelusta. Ja toki tilanne on nyt hyvä, kun sen tiedostan - enkä vaan kiukuttele. Siitähän se muutoskin lähtee. En usko että kaikki draamanhakuiset ja kiukuttelevat akat ymmärtävät tai ainakaan myöntävät tätä puolta itsestään.
Salille rautaa repimään, heviä kuulokkeisiin ja purat siellä ylimääräisen energian niin ei jaksa nostaa meteliä turhasta. Suosittelen kokeilemaan.