Mies ei jaksa enää tukea minua

jospa tekisit omat päätöksesi ja seisoisit omilla jaloillasi

Kadun nyt kaikkea, mitä olen tehnyt 15 vuoden aikana. Kaikki on mennyt siis väärin ja nyt olen loukussa ja lisäksi yksin. Ap

onko sinulla omaa tahtoa ja mielipiteitä ollenkaan?

Naisparka. Mut ei ole myöhäistä aloittaa itsenäistyminen! Aloita pienin askelin ettei se tule miehelle niin suurena shokkina :) Keskustelkaa, tai yrittäkää ainakin.

Mies olisi kai halunnut minun olevan joku toinen. Nytkun on selvää, etten pärjää tällaisessa roolissa, niin olen hänen mielestään omana itsenäni ärsyttävä ja teeskentelen. Tarvin tukea ja kannustusta, niin jaksan leikkiä muiden hyväksymää elämää. Jos en saa tukea, niin en tiedä mitä teen. Silti pitäisi olla iloinen ja reipas. Mikä muka on niin vaikeaa siinä, että vakuuttelisi minun olevan ihan hyvä ja kelpaavan? Jos sen avulla taas pärjään jonkin aikaa. Miksei voi tukea toista? Ap

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 23:50"]Kadun nyt kaikkea, mitä olen tehnyt 15 vuoden aikana. Kaikki on mennyt siis väärin ja nyt olen loukussa ja lisäksi yksin. Ap

[/quote]

Jokainen on ihan itse vastuussa valinnoistaan. Keskity ja siihen mitä sinulla on ja tee siitä nautittavaa. Ehkä miehesi on nähnyt sinussa mahdollisuuksia mitä itse et, koska keskityt liiaksi huonoon itsetuntoosi.

Myös miehesi kaipaa hyväksyntää, tukea ja kannustuc. Kokeilepa miltä tuntuu olla se kannustava osapuoli.

Mitä minulla on? Ei minulla ole mitään mistä pitäisin.Lapset tietty, mutta tarkoitan jotain omaa. Olen liian vanha tullakseni enää miksikään sellaiseksi, mikä olisin halunnut olla. Ap

EIEIEIEIEI nyt lopetat elämisen jonkun muun toiveiden mukaan! Löydä voima siitä mitä olet ja mitä haluat olla, miehen toiveille voit viitata kintaalla; sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Jos mies on rakastunut potentiaaliisi olla jotain muuta kuin olet ja sinä elät sen mukaan, niin te molemmat kusetatte itseänne. Sinä sillä että feikkaat ja mies sillä että elää fantasiamaailmoissa.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2014 klo 00:04"]Myös miehesi kaipaa hyväksyntää, tukea ja kannustuc. Kokeilepa miltä tuntuu olla se kannustava osapuoli.

[/quote]

Olen varmasti osani tehnyt. Kannustanut ja tukenut kaikki vuodet. Ap

Ei tässä vaiheessa elämää voi enää muuttaa kurssia. Nyt pitäisi vain pärjätä tässä. Tarvitsisin tukea, mutta en saa. Kaikki on hermostuttavaa, en tiedä teenkö oikein kun kukaan ei sano. Ap

Hei

Olenko oikeassa, että olet tilanteessa jossa tarvitset ammatti auttajan apua? Miehesi ei enää jaksa auttaa, mutta ei kukaan voi sellaista puolisoltaan vaatiakaan.

En minä tiedä, mikä ammattiauttaja sellainen olisi, joka sanoisi eläkeikääni asti, että pärjäät kyllä ja pystyt kyllä. Ap

No mikset tue itse itseäsi? Niin me muutkin aikuiset toimimme. Ei tässä kannata alkaa odotella muiden hyväksymisiä tekemisilleen, elämä siinä valuu odotellessa hukkaan.

En voi tukea itseäni, kun tiedän oikeasti feikkaavani. Kyllä sen jo kaikki tietää, kun en enää pysty pitämään roolia päällä esim. sosiaalisissa tilanteissa, kun ei kukaan sano että olen ihan jees. Ap

Miten vanha olet? Itse pian 42, enkä ole ollenkaan vanha enkä valmis.

39 v. Helppoahan se on sanoa, että tee mitä lystäät ja muuta elämäsi. Mutta kuka oikeasti on tehnyt sellaista eroamatta? Enkä itse asiassa usko, että olisin missään tilanteessa itsevarma, vaikka mitä valintoja olisin elämässäni tehnyt. Ap

Oletko ikinä tiennyt, mitä oikeastaan haluat? Miehesikin tuntuu erikoiselta,kun ei tasa-arvoisesti tue sinua omista lähtökohdistasi käsin.

Ko.tilanteessa vaihtaisin alaa-yrittäisin ainakin- ja hoitaisin samalla ihmissuhteitani, jotka tietenkin muuttuvat luonnostaan ajan kanssa. Jos työtä ei voi muuttaa, ottaisin kaiken irti omasta ajasta, jota viettäisin sekä yksin että yhdessä perheeni kanssa. Vähän tähän tapaan olen elänytkin, mutta valinnut omat työpolkuni itse.

Tulevaisuudessa vaihdan tod.näk.töitä ja olen sen kerran sen tehnnytkin,kuten myös mieheni.Meillä on paljon vuosien mittaan kypsyteltyjä suunnitelmia. Alkuperäiset ideat on havaittu vanhentuneiksi.

Ei kannata jatkaa epätyydyttävää elämää, ja jos se maksaa avioliiton niin sieti mennäkin. Muille ihmisille asia ei kuulu. Hyvällä koulutuksella voi tehdä monia eri töitä. Kunhan on joku, joka palkan maksaa, ja jaksaa käydä töissä. IHMINEN ITSESSÄÄN ON TÄRKEIN. Lisäksi -mielestäni-vähiten arvostetut alat ovat ihmisläheisimpiä ja siksi niillä on todellista merkitystä.

Lopeta alkuun muiden syyttely ja ota vastuu elämästäsi ihan niihin omiin käsiisi. Kirjoitat paperille tavoitteesi, tunnelmasi tavoitteista, niiden hyvät ja huonot puolet ja suunnitelmat miten etenet. Siinä sinulle kannustaja. Sitten keskityt arkeen ja unohdat turhuudet, jotka vievät aikaasi liikaa. Tiedän monta täysin kokonaan alaa vaihtanutta aikuista, jotka ovat uuden ammatin opiskellessa lähellä 50 vuotiaita. Mä vaihdon alaa 35 vuotiaana ja meillä kaikilla menee erinomaisesti. Kannustajaksi riitti oma halu ja into uudesta jutusta. Olen vieläkin innoissani tästä vaikka olen tehnyt töitä uudella alalla jo viisi vuotta.

Ammattiauttaja ei kertoisi sinulle koko ajan että sinä olet hyvä ja osaat - ei se olisi edes tarkoitus. Ammattiauttaja auttaisi sinut näkemään arvokkaana ja hyvänä sellaisena kuin olet, ja ehkä lopettamaan tuo vahvistuksen hakemisen muilta ihmisiltä. Kuten joku kirjoittikin, itse tässä kukin itseään tsemppaa, ei omaa onneaan ja itsetuntoaan voi ripustaa muiden ihmisten varaan. 

Hae apua, oikeasti.