Tuliko esikoinen katsomaan äitiä laitokselle?

Esikoinen tuli katsomaan pikku siskoa heti aamusta kun vauva syntyi aamuyöstä. Esikoisemme oli silloin 3,5v. Hänelle oli todella tärkeää nähdä vauva ja äiti sekä tuoda vauvalle lahja. Siskosten ensikohtaaminen oli liikuttava ja siitä on monta kuvaa muistona :)



Birdy ja tytöt vajaa 7kk ja 4v

Meillä esikoinen oli 1v4kk kakkosen syntyessä. Tyttö meni mummalle (äidilleni) hoitoon ja tulimme siihen päätökseen ettei tyttöä sairaalaan tuoda. Niin pieni ei olisi ymmärtänyt miksi äiti on sairaalassa vauvan kanssa ja hänen täytyy lähteä pois. Se olisi ollut rankka kokemus molemmille.



Kotiintulokin järjestettiin niin, että tyttö oli ensin kotona ja me tulimme vauvan kanssa vasta sitten. Vauva toi myös siskolle kirjan.



Tämä tapa sopi meille, toisenlainen voi sopia muille. Tämä kuitenkin oli mielestäni hyvä, sillä esikoisen ollessa sen verran pieni, hän ei olisi ymmärtänyt kaikkia asioita.



-Santtu, esikoinen 1v10kk ja toinen 6kk

3,5-vuotias esikoinen tuli muutama tunti synnytyksen jälkeen katsomaan pikkuista siskoaan isovanhempien kanssa. Poika taisi kuitenkin olla enemmän kiinnostunut uudesta pikkuautostaan, jonka oli hetkeä aikaisemmin saanut sairaalan kanttiinista, kuin pikkusiskostaan. Hetken siellä oli ja lähti iloisesti vilkuttaen isovanhempien kanssa kotiin. Meitä etukäteen pelotti se, olisiko eronhetki pojalle vaikea, mutta ei ollut. Hänelle oli kovin mieluisaa lähteä mummilaan yökylään, eikä näyttänyt kaipaavan äitiään lainkaan.

1v4kk esikoinen tuli katsomaan eikä ollut moksiskaan. Kiva oli ottaa kuvia meidän molemmista vauvoista :)



Inhotti vaan kun jouduimme juoksemaan sairaalan käytävillä touhukkaan taaperon perässä joka mennä viipotti joka ovesta sisään.. muutenkin oli vaikea saada viihtymään.. jätimme vauvan hoitajille ja kävimme kolmestaan kanttiinissa ihan kuin " ennen vanhaan" (vauva oli ollut maailmassa noin vuorokauden =)) ja minulle itselle jäi tästä hyvät muistot.



Tehkää miltä itsestä tuntuu ja miten sen hetkinen tilanne sallii! =)

Tyttö 2v4kk tuli iskän ja isovanhempien kanssa seuraavana päivänä pikkuveljeä katsomaan sairaalaan ja toi vauvalle lahjana Ainun unipupun. Tuosta pupusta oli puhuttu paljon ja tyttö halusi vauvalle samanlaisen unikaverin kuin itselläänkin on ja etukäteen sovittiin sen tuominen sairaalaan. Vauva kiinnosti kovasti ja reissu meni muutenkin hyvin, olivat tsempanneet tytön hyvin etukäteen, että siellä vaan käydään ja äiti jää sinne vielä vauvan kanssa. Kaksi seuraavaa käyntiä olikin sitten vaikeampia kotiinlähdön hetkellä, kun tyttö olisikin halunnut jäädä äidin luokse. Ja olihan ne eronhetki vaikea paikka äidillekin, kun olisi mieluummin lähtenyt kotiin mukaan.



Mutta meillä äidin ja pikkuveljen näkeminen oli tärkeä asia, kun tytölle oli vauvan sairaalasta hausta paljon puhuttu.

Meillä esikoinen oli 1v 3kk kuopuksen syntyessä. Muuten varmasti olisikin tullut vauvaa sairaalaan katsomaan, mutta reppana oli korkeassa kuumeessa, joten luonnollisestikaan häntä ei tuotu lapsivuodeosastolle muita vauvoja tartuttamaan.



Alunperin olin ihan kauhuissani, kuinka pystyn olemaan esikoisestani erossa, sillä pisin erossaoloaikamme oli ollut korkeintaan muutamia tunteja. Mutta todella hienosti meni! Tyttö ei juurikaan kysellyt perääni ja oli ihan reipas mummin ja isin hoivissa kotonakin, vaikka kipeä olikin. Itse pystyin myös, ihme kyllä, olla ihan levollisin mielin sairaalassa ja tutustua rauhassa uuteen perheenjäseneemme.

esikoinen 1v6kk oli naapurissa hoidossa sen päivän ajan kun synnytin ja illalla tulivat isin kanssa sairaalaan. Yövyimme koko porukka perhehuoneessa ja hyvin meni. Esikoinen oli niin pieni, etten tiedä ymmärsikö vauva-juttua ihan kunnolla, ja olihan se mies aika poikki parin käytäväjuoksupäivän jälkeen, mutta tekisin silti vielä samalla tavalla jos tilanne tulisi uudelleen eteen. Tämä tapa sopi meille hyvin.

Oli ikävä äitiä, ja oli ihana kaikista nähdä toisensa. Sairaalassa oli jännää. Vauva oli kumma juttu. Vauva nukkui, kun esikoinen tuli käymään, heräsi sitten, ja sitten kun imetin, niin esikoinen kävi sillä aikaa kahvilassa hakemassa jotain jätskiä ja kiertelemässä.



Esikoinen toi myös tuliaisia meille, kukkakimpun. Ja oli hienoksi puettu, oli tosi innoissaan ja jännää senkin puolesta. Esikoiselle varasin ponin vauvan antamaksi lahjaksi, mutta se homma meni kyllä vähän ohi. Tosin jäi kyllä mieleen ilmeisesti, kun myöhemmin on aina muistanut, että tuo poni oli pikkuveikan antama.



Ei yhtään itkenyt lähtiessäkään, ja nukkui kuulemma yönsäkin paremmin sen jälkeen esikoinen, kun tiesi missä äiti on. Ensin vähän kyllä arasteli äitiä, mutta sitten tuli jo syliin ja oli siinä varmaan puol tuntia tunnin ikävää poistattelemassa, luettiin kirjoja yms.. :)

isosisko oli tuolloin pari viikkoa vaille 2v. Oli puhuttu paljon vauvan syntymisestä, ja hän odotti tosi innolla että milloin syntyy. Synnytys alkoi illalla kun esikoinen oli jo nukkumassa. Vauva syntyi nopsaan , joten isä oli kotona jo ennen kuin tuore isosisko aamulla heräsi. Tyttöä jouduttiin pakosta vaihtelemaan hoitajalta toiselle, kun isällä oli pakollinen opiskelujuttu tuona päivänä. Mutta heti kun isä tuli kotiin, he lähtivät sairaalaan äitiä ja vauvaa katsomaan, ja mielestäni oli tosi tärkeää että näki missä olemme. Sopivalla tavalla myös kerrottiin, että äiti ja vauva ei ihan vielä voi tulla kotiin, kun täytyy huolehtia siitä, että molemmilla on hyvä olla eikä tule pipi mihinkään. Tämä selitys riitti tuolloin ihan hyvin (nyt on kova kyselyvaihe, joten joudutaan käymään asiaa läpi hieman perusteellisemmin..).



Meillä ei ollut mitään lahjoja kenellekään, eikä kukaan niitä osannut kaivata. Vieläkin isosisko välillä juttelee kuinka tuli äitiä ja veikkaa katsomaan sairaalaan, joten varmasti oli hänelle tärkeä ja tarpeellinen tapahtuma.



Eena+lapset 2v6kk ja 7kk

Ihmetteli vauvaa ja äidin " uusia" vaatteita. Itse sitten sanoi iskälle ja mummoille ettei halua enää tulla. Pari päivää siis oli ettei nähty ollenkaan mutta hyvin meni molemmin puolin vaikka kovasti jännitin kuinka ikävä tulee. Itse asiassa loppu raskaudesta oikein odotin millon vauva syntyisi ja pääsisin sairaalaan lepäämään =) Koko raskausajan olin niin pelännyt että tulee kamala ikävä jne.

Viestienne perusteella omat ajatukseni vain vahvistuivat eli uskoisin, että meidän perheessä toimitaan siten, että esikoistyttömme saa tulla ja pitää tulla äitiä ja uutta vauvaa katsomaan sairaalaan. Jollei nyt tule jotain isoja ongelmia ja jompi kumpi meistä ole todella huonossa kunnossa jne. Toivon koko sydämestäni ettei mitään sellaista tule eteen.



Uskon vahvasti, että se on ainut oikea tapa meille. Itse ajattelin, että viettäisin tytön kanssa sairaalassa kahden keskistä aikaa sillä välin kun isi tai isovanhemmat (riippuen kenen mukana tyttö on katsomishetkellä) ovat vauvan kanssa.



Minullekin on tärkeää olla sairaalassa se 3-4 päivää tai niin kauan kuin olemme valmiita kotiutumaan, en voisi ajatella poliklinistä synnytystä sen takia että kotona odottaa toinen pieni, sillä haluan levätä synnytysväsyn sairaalan täysihoidossa pois ja tutustua kahden kesken vauvaan ennen kotiutumista. Kotona pitää kuitenkin olla esikoisen takia heti 100%:sti mukana touhuissa ja normaalirytmin pitämisessä.



-Nazu

Kolmannen synnyttyä tuli esikoinen ja keskimmäinen vasta hakemaan meidät pois, koska sairaalaan oli matkaa 220km.



Rankkaa oli äidille, mutta ei lapsille. Luonnollisestikkin lapset sopeutuu kaikkeen helpommin.

tuli ja oli ihana kohtaaminen vauvan kanssa mutta tyttö oli jo 4v3kk silloin eli ymmärsi sen tilanteen ja iloisesti heiluttaen lähti pois ja mulle joka olin sektion takia monta päivää sairaalassa oli suuri asia nähdä esikoinen sen kerran.

Mutta en tiiä miten olis jos olis aika pieni 1v vaikka ollut esikoinen?

tyttö toi myös itsetehdyn kortin mulle ja veljelle oli piirtänyt ja oli selvästi suuri asia kun sai ne tuoda,oli liikkistä ja mä vollotin tietty=)hormoonihuuruissani.

Juu, kyllä vanhemmat lapset ovat aina tulleet katsomaan pieniä. Esikoinen oli 11kk kun kakkonen syntyi ja tuli laitokselle isän kanssa. Esikoinen ja kakkonen olivat yli 10-vuotiaita kun kolmonen syntyi ja pojat tulivat silloin katsomaan pikkusiskoa. Kolmonen oli 1v2kk kun nelonen syntyi ja hän tuli myös veljien kanssa katsomaan pikkusiskoaan.



Uskon että on vaan hyvä asia että tuore isosisar otetaan mukaan alusta alkaen pikkusisaren elämään. Ehkä vähentää mustiskohtauksiakin...



Tansku, pojat 12v & 13v ja tytöt 8kk & 1v10kk