Miksi aina ääripäät (ulkonäöstä)?

Mistä johtuu nykyinen ajattelu, että nainen on joko bimbotyylinen tai kaamea kuvatus, ns. normaalia, siistiä, kivannäköistä naista ei ole olemassakaan?

Työelämässä alkaa ärsyttää nämä (nuoret) naiset, joilla on tukkalisäkettä, rakennekynttä, baarikorkoja töissä. Tästä sitten seuraa, että oikein mitään ei voi tehdä, koska nää lisäkkeet tarttuu kiinni tai menee pilalle, nää rakennekynnet menee poikki eikä näillä voi tehdäkään, näillä koroilla ei voi nousta tikkaille (mutta töihin ei voi vaihtaa muunlaisiakaan).Vähän väliä on käytävä peilaamassa ripsijatkeita, lisäämässä huulikiiltoa tai puuteria.

Kun sitten tästä huomauttaa että kun täällä töissä ollaan niinkuin töissä, juunou, ja täällä on tarkoitus tehdä töitä eikä varoa ulkonäköään, alkaa kauhea kouhotus siitä, että tuulipukuunko tarvii pukeutua ja krokseihin ja jättää tukka pesemättä ja meikatakaan ei saa töihin että sittenkö kelpaa. Mieluummin kyllä, mutta kun vaihtoehtoja on muitakin kuin maalipytty ja suohirviö. Aivan sama, miltä näyttää omalla ajallaan, mutta kun töissä kaikki asiat on enemmän ja vähemmän ei voi kun tää lisäke ei pysty kun nää kynnet, niin eiköhän siihen tilalle olisi parempi saada joku TYÖNtekijä.

Jotenkin tuntuu, että ajattelu on nykyään muutenkin yleinen naisten keskuudessa. Onko ns. normaali naistyyppi hävinnyt vai onko siitäkin tullut nykyään kaamea kuvatus ja ainoa hyväksyttävä on toinen ääripää, jossa näytetään baariin lähtevältä kaiken aikaa ja mitään ei voida tehdä?