Rumuus, tuntuuko muista samalta.

Viikonloppu toisensa jälkeen saan kuulla kavereilta miten baarissa miehet tarjosi juomia, iskuyrityksiä sateli, tanssittiin miesten kanssa... minulle kaikki tuo on niin vierasta. Kukaan ei vilkaisekaan minua. En jaksa enää lähteä ns bilettämään kavereiden kanssa sillä joutuisin kiusaantuneena seinäruusuna katsomaan vierestä toisten iskemisiä. En ole koskaan ollut kiinnostava muiden silmissä kuin mieheni. Kiitän joka päivä hyvää tuuriani että "huijasin" mieheni kanssani avoliittoon. Pelkään aina että menetän hänet ja jään yksin loppuelämäkseni. En nimittäin tule saamaan ketään muuta.