Keskenmenot, istukkainfarkti

Heippa, on tullut lueskeltua paljon tätä palstaa ja nyt ajattelin tänne omia raskauskokemuksia kirjoitella. Kyselisin samalla neuvoja. Elikkä takanani on 2keskenmenoa vuoden sisällä. Ensimmäinen raskaus.. itse olin fyysisesti alkuraskaudessa todella huonossa kunnossa mutta sikiö kasvoi normaalisti ja voi hienosti. Raskausviikot vain menivät silmissä ja ultrat näyttivät täydellisiltä, siellä se pikkuinen liikuskeli. Yhtäkkiä raskausviikolla 15 koin hirveän verenpaineen laskun ja vointini oli päivän aikana aivan kamala, koin tällöin että nyt ei kaikki ollut mielestäni hyvin.. Ei itselläni eikä lapsella. Lähdin terveyskeskuksen päivystykseen ja selitin tilanteen, joka oli tullut aivan yllättäen. Virolainen lääkäri oli vastassa ja kertoi kuinka raskauteen kuuluu tämmöinen verenpaineen heittely ja oudot tuntemukset, muttakun minulla oli 12vk jälkeen ollut täysin hyvä olla eikä verenpaineissa tai muussakaan ollut mitään ongelmaa aikasemmin ollut. Minut passitettiin kotiin ja odottelin 17viikon uutta ultraa ja sydänäänien kuuntelua. Seuraavat 2viikkoa meni odottaessa, alavatsassa tuntui outoja tuntemuksia eikä rintoja enää aristanut niinkuin ennen, mutta ajattelin lääkärien sanoja "on täysin normaalia että oireet häipyvät 12viikon jälkeen".Sitten kun tämä neuvolakäynti tuli eteen, todettiin sikiön kuolleen kohtuun n.15 viikolla. Siinä vaiheessa ratkesin täysin itkuun. Olin saanut istukkainfarktin. Samana päivänä pääsin parempaan ultraan vielä "varmistukseen", lääkkeet annettiin ja sikiö todettiin kuolleeksi. Kaksi päivää kärvistelin kotona hirveissä supistuskivuissa ja pääsin sitten aamusta synnyttämään perjantaina. Yhdessä abortin tekevän kanssa olin samassa huoneessa, yksin ilman miestäni ja lääkärit kävivät esittelemässä ehkäisymenetelmiä "ettei vain tulisi uudestaan raskaaksi". Teki henkisesti todella kipeää ja fyysisestikkin lääkkeiden vaikuttaessa. Tämän raskauden jälkeen tuli pieni pelko uuteen raskauteen, heräsi kysymyksiä mitä jos uudestaan käy näin, mitä jos tapahtuu jotain todella huonoa, mitä jos mitä jos. Siinä sitten 3kk pidin taukoa ja käytin ehkäisyä ja kun jätin pois ehkäisyn, tulin uudestaan raskaaksi. Sitä onnen ja pelon määrää... Alusta asti mietin että tällä kertaa en kiinny liikaa jos jotain sattuu. Meni viikkoja eteenpäin, joka päivä tarkastelin ettei verta ollut tippunut ja seurasin oireita ettei vain ne häviä. Mietin vain että ensimmäisessä raskaudessa sikiö oli kunnossa mutta istukka oireili, sain lääkityksen primaspan 100mg uuteen raskauteen tehostamaan istukan toimintaa ja toivoin että nyt kaikki menisi hyvin. Sitten varhaisultrassa, 9+3 todettiin että varhainen keskenmeno on alkanut. "Tämä ei ole normaali alkuraskaus" muistan vaan lääkärin sanoista ja loppu pyyhkiytyi mielestä, kun ajatteli vain että tähänkö taas ollaan tultu. Ei mitään kipuja, ei mitään tuntemuksia keskenmenosta. Nyt kun tämä raskaus meni näin, mitä mieltä olette muut keskenmenon saaneet, muut raskaana olevat/olleet kuinka kauan tämmöisien tapauksien jälkeen kannattaa uutta raskautta yrittää ihan kropan ja henkisen hyvinvoinnin kannalta? Tarkoitukseni tällä kirjoituksella on kysyä neuvoa ja samalla kertoa siitä että pitäkää puolenne lääkäreiden kanssa. Itselläni äidinvaisto on aina kolkuttanut jos on ollut oudot tuntemukset. Jotenkin vain osasin aavistaa tämän toisen raskauden keskenmenon ja ensimmäisen raskauden oudot tuntemukset. Usein äiti on oikeassa.