NO NIIN, palstan keittiöpsykatriset keittiösairaanhoitajat - olisi kysymys!

Menen huomenna psykiatrian päivystyspolikliniikalle, kunnalliselle siis tosiaan. Jouduin sinne akuutisti akuuttien itsetuhoajatusten takia. Syön Escitalopramia masennukseen, sitä syönyt jo parisen kuukautta ja pari viikkoa sitten akuutissa tapaamisessa sain Opamoxin ja Ketipinorin reseptit rauhoittamaan ahdistusta ja helpottamaan nukahtamista. Opamox = OK ja saan unta kun olo on hirveä. Ketipinor = Ei helvetissä, menee koomassa seuraavakin päivä jo puolikkaasta. Aivan karsea lääke.

Ongelmani on oikeastaan se, etten tule toimeen oman elämäni, menneisyyteni ja itseni kanssa ja se on lopulta johtanut itsetuhoisuuteeni. Olen aina huolissani muista ja olen aina esittänyt semmoista iloista huolenkantajaa ja ahdistunut jos joku on piiruakaan huolissaan minusta - vakuutellut vaan entistä kovemmin, että ei mitään hätää titttiidididiiii elämä on ihanaa. Ja sitten BÄNG - haluni tappaa itseni rävähti läheisilleni totaalishokkina kun kännissä avauduin aivan kaikesta. Sitten psyk.polille ja lääkkeet --> parin päivän päästä viiniä ja yliannostus rauhottavia ja sitten vihdoin tajusin, että ei helvetti olen pohjalla. Sen jälkeen en ole ottanut kumpaakaan, en viinaa enkä rauhottavia.

Minulla on näin netistä oireitani selailleena aika paljon aikuisen ADD:n ongelmia: jumitan, en saa tehtyä yhtä asiaa loppuun, en saa aloitettua mitään, keskittyminen herpaantuu helposti, koen olevani paska aina ja kaikessa, teen sataa asiaa samaan aikaan ja tehottomasti, olen tahditon, haen jotain överikokemuksia ympäristöstä, olen impulsiivinen ja lapsellisen kärsimätön, spontaani tekemään hölmöjä juttuja miettimättä normeja (tästä koen sitten jälkikäteen häpeää ja mietin mitä muut minusta ajattelevat) jne.

Voitteko kertoa, te jotkut ehkä samaa kokeneet tai asiasta tietävät, mikä voisi auttaa ongelmiini? Olen todella solmussa itseni ja elämäntilanteeni kanssa, ja jos mikään lääke helpottaisi prosessia niin, että voisin hyötyä keskusteluavusta niin sitä todella kaipaisin. Osaisitteko sanoa, mitä minun kannattaisi "toivoa" ehkä lääkkeeksi kun huomenna tapaan psykiatrit? Ainakin meidän kunnassamme huomasin heti, että hoito on lähinnä lääkkeiden säätelyä. Siksi kysyn nyt vain lääkkeistä, keskusteluavun haen myöhemmin ja muualta.

KIITOS TUHANNESTI JO ETUKÄTEEN! <3