Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
tunnen syyllisyyttä onnellisuudestani
19.08.2014 |
Tunnen syyllisyyttä, löysin ihanan lähes ikäiseni miehen ja kiinnostus tuntuu olevan molemmin puolista. Jokainen viesti, katse tai mikäntahansa pieni hetki kun han huomaa minut, tai kun edes katson häntä, olen onnellinen enkä voi peittää hymyä joka tuntuu loputtomalta. Silti tunnen syyllisyyttä koska tapaamme aina opiskelupaikassamme, jossa meidät näkee myös minuun hyvin ihastunut mies. Tämä mies on minua noin kymmenen vuotta vanhempi, enkä viehäty hänestä sillä tavalla, vaikka hän mukava onkin.
Miksi tunnen syyllisyyttä? Kuuluuko minun tuntea syyllisyyttä?
Kommentit (3)
Varmaan tämä vanhempi mies jonka torjuin? Hänen pelkään kärsivän tai loukkaantuvan pahoin... muille en usko olevanharmia tai mieli pahaa...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet empaattinen ja inhimillinen, kun koet tuollaisesta syyllisyyttä. Mutta näin käy joskus, johonkin ihmiseen tunteet syttyy ja toinen ei vastaa. olet ehkä itsekin kokenut saman? Sitä sattuu kaikille. Koita nauttia onnestasi ja olla iloinen siitä, että olet tavannut upean ihmisen. Se ei ole mitenkään itsestäänselvää :)
Alue: Aihe vapaa
No miksi sinun pitäisi tuntea syyllisyyttä? Ketä kohtaat tunnet sitä, kuka mielestäsi tilanteestasi kärsii?