Millä systeemillä opiskelit? Itse pelkään opiskelua tukien pieneyden vuoksi

Vaimo on töissä ja minä nostan pelkkää opintotukea. En ota lainaa. Pärjätään hyvin.

90-luvulla opiskelin tukien ja opintolainan voimin. Ja niin taisi tehdä lähes kaikki muutkin silloin. Vain rikkaiden perheiden lapset eivät nostaneet lainaa. Tai no kävihän jotkut säännöllisesti töissäkin, mutta se venytti selvästi opintojen kestoa. Ja siltikin suurinosa selvisi opinnoista ja veloista. Onko tämän päivän kakarat niin paljon pehmeämpää porukkaa, etteivät kykene selviytymään moisesta?

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla opiskelin tukien ja opintolainan voimin. Ja niin taisi tehdä lähes kaikki muutkin silloin. Vain rikkaiden perheiden lapset eivät nostaneet lainaa. Tai no kävihän jotkut säännöllisesti töissäkin, mutta se venytti selvästi opintojen kestoa. Ja siltikin suurinosa selvisi opinnoista ja veloista. Onko tämän päivän kakarat niin paljon pehmeämpää porukkaa, etteivät kykene selviytymään moisesta?

Mahdollisesti.

Itse en vaan näe riittävästi motivaatiota millekkään alalla että olisin valmis ottamaan pienemmän elämisrahan siksi ajaksi tai vielä extra motivaatiota tarvitsisin jos olisin valmis ottamaan riskin että opinnot etenee varmasti niin rivakasti ettei niitä tukia joudu palauttamaan. Ehkä se juuri halu tietylle alalle ja rakkaus Suomalaista yhteiskuntaa on ne asiat mitkä on isommat vaikuttavat tekijät kun pehmeys.

Muutaman vuoden hankaluudella voi kuitenkin (alan oikein valitsemalla) voittaa 40 vuoden paremman uran. Aika harvaa asiaa saa ilman riskeja. 

Opintolaina ja töissäkäynti, etukäteen tienatut säästöt

Mä tein kahta osa-aikaista työtä ja opiskelin. Ei ollut tarvetta lainalle kun muuten eli säästeliäästi.

Vain idiootti jättää nostamatta opintolainan.

Itse rahoitin opiskeluni työssäkäymällä, opintolainan nostin ja kävin lomalla ulkomailla ja remontoin kotia :)

Toki järkevämpää olisi ollut sijoittaa se, mutta sijoitin hyvinvointiini.

Työttömänä voi amiksessa opiskella työvoimapoliittisessa koulutuksessa työmarkkinatuella + korotusosalla, tai kaksi vuotta omaehtoisena opiskeluna myös kolmannella asteella jos saa luvan, siinäkin saa työmarkkinatukea mutta ilman korotusosaa.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla opiskelin tukien ja opintolainan voimin. Ja niin taisi tehdä lähes kaikki muutkin silloin. Vain rikkaiden perheiden lapset eivät nostaneet lainaa. Tai no kävihän jotkut säännöllisesti töissäkin, mutta se venytti selvästi opintojen kestoa. Ja siltikin suurinosa selvisi opinnoista ja veloista. Onko tämän päivän kakarat niin paljon pehmeämpää porukkaa, etteivät kykene selviytymään moisesta?

Eikös se opintoraha ole suhteessa vieläkin pienempi nykyään kuin 90-luvulla, jolloin se oli silloinkin jo tosi pieni? En tiedä tarkkaan, kun itse opiskelin ysärillä, mutta uutisia lukiessa on tuntunut, että aina kun on jotain leikattu, on leikattu juuri opintotuesta ja olen sitä kauhistellut, vaikkei asia itseäni enää koskekaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vain idiootti jättää nostamatta opintolainan.

Itse rahoitin opiskeluni työssäkäymällä, opintolainan nostin ja kävin lomalla ulkomailla ja remontoin kotia :)

Toki järkevämpää olisi ollut sijoittaa se, mutta sijoitin hyvinvointiini.

Omat opinnot ajoittui nousukauteen, ei olisi ollut juurikaan järkeä sijoittaa, kun hinnat oli pilvissä. Eikä mulla ollut vuokralla-asujana mitään sellaisia tarpeita, mihin opintotuki + palkkatulot ei olisi riittänyt, niistäkin sai kuitenkin asp-tiliä kartutettua. Toki jos sattuu ajallisesti hyvää saumaan, niin siinä tapauksessa kannattaa nostaa laina ja sijoittaa.

Opintotuella ja asumislisällä, lomat töissä, opintojen loppupuolella osa-aikaisesti töissä parina iltana viikossa. Tuetulla opiskelijalounaalla kävin tosi harvoin, ehkä kerran tai pari vuodessa, muutoin kokkasin itse ja söin eväitä ja säästin siinäkin. Taaksepäin kun katsoo, niin en voi kuin ihmetellä miten pärjäsin niin niukilla tuloilla, mutta itse asiassa pärjäsin ihan hyvin, raha riitti ruokaan ja tarpeelliseen, juhlimassakin kävin aina joskus ja reissasin, eikä tili ollut koskaan täysin nolla saati miinuksella. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot ja kun ei paremmastakaan silloin nuorena opiskelijana vielä tiennyt. Isoimmilla tuloilla oppii elämään leveämmin, tai tarkemmin: opettaa itsensä elämään leveämmin ja siitä on paljon vaikeampi oppia pois.

Kyllä aloittajan kannattaisi opiskella.

"... tukien pieneyden vuoksi."

Suomen kielen opinnot olisi syytä aloittaa heti.

Pienuuden takia, ap. Tolla älyllä älä ees harkitse opiskelua.

Vierailija kirjoitti:

90-luvulla opiskelin tukien ja opintolainan voimin. Ja niin taisi tehdä lähes kaikki muutkin silloin. Vain rikkaiden perheiden lapset eivät nostaneet lainaa. Tai no kävihän jotkut säännöllisesti töissäkin, mutta se venytti selvästi opintojen kestoa. Ja siltikin suurinosa selvisi opinnoista ja veloista. Onko tämän päivän kakarat niin paljon pehmeämpää porukkaa, etteivät kykene selviytymään moisesta?

Se 90-luvun lainamäärä oli huomattavasti pienenpi, kuin mitä nykyään nuoret joutuvat ottamaan. Itse muistan oman opintolainani olevan jotain päälle mitä, 5000e? Nykyään opintolainat voivat olla yli 10 000e, jopa tuplasti tuon.

Eli ei kannata vertailla, koska 90-luku hinnoiltaan oli paljon kevyempi opiskelijoille, kuin mitä se on nykyään. 

Ei tarvi ottaa lainaa, koska saan asumistuen ja opintotuen ja vanhemmat maksaa loput mihin tuet ei riitä. Olen onnekas että vanhemmilla on rahaa koska yksin en pystyisi opiskelemaan ilman lainan ottoa.

[quote=Ammattikouluissa ,korkeakouluissa.Asuvat itsenäisesti opiskelevat ja tekevät työtä,Eivät elä vanhempien siivellä! Eivät ole kotona odotamassa valmista pöytää vanhemilta tai lähikasvattajalta.

Mies kävi töissä ja maksoi menot kun opiskelin  , ei tarvinnut lainaa  hakea  tai nälkää nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Mies kävi töissä ja maksoi menot kun opiskelin  , ei tarvinnut lainaa  hakea  tai nälkää nähdä.

Kivat!

Ja tämmöstä sontasakkia me Suomessa kannustetaan mielummin kuin tasa-arvoa

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvi ottaa lainaa, koska saan asumistuen ja opintotuen ja vanhemmat maksaa loput mihin tuet ei riitä. Olen onnekas että vanhemmilla on rahaa koska yksin en pystyisi opiskelemaan ilman lainan ottoa.

Epäreilua

2 vuotta opiskelin tuella+lainalla ja sen jälkeen menin töihin. Jäin pois töistä (määräaikainen soppari) ja sain sitten ansiosidonnaisen jonka avulla tein gradun.