Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
laihtuminen ja raskausarvet...
17.08.2014 |
Laihdutin normaalipainoon vuosi sitten, jolloin ihooni jäi kaikkialle tosi paljon venymisarpia. Olen siis ihan täynnä niitä ja häpeän itseäni. Onko teille käynyt samoin? Mikä avuksi?
Kommentit (8)
Mulla ainakin arvet on tehny ihosta ihan kauheen näköisen.. Ihan sellasta ryppyruttua... :( En tiedä tasoittuuko tuosta koskaan, tuskinpa. Ällöttää. Kai se on kirurgin veitsen alle mentävä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä olenko harvinaisuus, mutta en ole miehenä koskaan kiinnittänyt suurta huomiota venymisarpiin (toki huomannut, onko vai ei), ovat kuitenkin niin normaali asia, ei niihin kiinnitä huomiota rakastamassaan ihmisessä ja vielä vähemmän yhden illan jutussa...
Kiva kuulla miehen kannalta. Itse sitä on niin kriittinen. Vaikka on niitä miehilläkin näkynyt enkä mitenkään ole kiinnittänyt asiaan huomiota. Hassua.
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 23:46"]
Kiva kuulla miehen kannalta. Itse sitä on niin kriittinen. Vaikka on niitä miehilläkin näkynyt enkä mitenkään ole kiinnittänyt asiaan huomiota. Hassua.
[/quote]
Juuri näin, jos et ole itse kiinnittänyt huomiota kun miehellä niitä on, miksi se olisi yhtään sen erilaisempi toisin päin? J
7
mulla on vatsassa raskauden jäljiltä, rumiahan ne :( aika kai toimii parhaiten,vaalenevat ja tasoittuvat. en usko että mikään konsti niitä poistaa, bio-oil ei toiminut ainakaan mulla vaikka sitä kehutaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ootte urheita raidallisia tiikereitä! :3
[quote author="Vierailija" time="17.08.2014 klo 21:47"]Te ootte urheita raidallisia tiikereitä! :3
[/quote]
Tää oli tosi hyvin sanottu.
Alue: Aihe vapaa
Olin anorektikko lähes kymmenen vuotta. Kun sitten paranin ja painoni nousi lähemmäs 20kg niin reisiini tuli aikamoiset venymäarvet. Aluksi minun oli vaikea hyväksyä arpiani, ostin ties mitä rasvoja, mutta niistä ei ollut apua. Pikku hiljaa sitä alkoi hyväksyä itsensä. Nyt ajattelen, että nuo arvet kertovat selviytymisestä. Ja ovat ne kyllä vaalentuneetkin ajanmyötä. Sinänsä hassua, että ennen kuin sairastuin, minulla oli täydellinen vartalo, mutta en tajunnut sitä vaan inhosin itseäni ja näin itseni iljettävänä. Nyt taas minulla on nuo venymäarvet ja selluliittiä, mutta rakastan itseäni tällaisena.
Toivottavasti tekin opitte hyväksymään itsenne sellaisena kuin olette!