Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hitaasti lämpenevänä naisena ei yksikään mies jaksa odottaa tunteitteni heräämistä
01.08.2021 |
Tuntuu surulliselta. Minulla on aika vaikea tausta (mm. lapsuudenperhe, hyväksikäyttäviä exiä, itseluottamuksen puutetta jne.) ja olen todella varovainen ihmissuhteissani. En pysty heittäytymään siitä huolimatta, että mieleni tekisi. Yksinkertaisesti mielessäni kytkeytyy hälytysääni pälle heti, kun minun pitäisi ilman pitkäaikaista ja syvällistä tutustumista tunnustaa rakkauttani.
Joka ikinen orastava ihmissuhteeni kaatuu siihen, että mies viimeistään puolen vuoden kohdalla vannoo rakkauttaan ja loukkaantuu, kun en tee sitä samaa. Ei riitä, että kerron edelleen haluavani olla yhdessä ja haluavani rakastaa. Kuulemma en tunnu tarpeeksi innostuneelta ja tässä vaiheessa kehään astuu (viimeistään) mustasukkaisuus siitä, että ehkä olen sittenkin muista kiinnostunut.
Yksi vuoden pituinen suhde tuli siis taas päätökseen siksi, etten kuulemma osannut olla tarpeeksi rakastunut. Minulla rakastuminen on prosessi, joka vie aikaa ja olin tähän ex-kumppaniini niin sitoutunut, kuin ikinä edes osaan olla. Minulla vain kestää siinä, että tunnen olevani turvassa toisen kanssa. Tähän tarvitsen aikaa. Ihan vain siksi, että kuka tahansa voi luvata kuun ja tähde taivaalta mutta vasta riittävä määrä käytännön elämää osoittaa todellisuuden. Ex-miesystävä kokee tulleensa huojatuksi ja niin tunnen minäkin. Miehelle hidas etenemiseni oli varoitusmerkki ja minä koen tulleeni taas kerran petkutetuksi siinä, että rakkauttaan vannonut ihminen ei sitten lopulta halunnutkaan olla kanssani.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä35506 kirjoitti:
Sinun pitää selvittää omat möröt pois kaapista ennen uuden ihmissuhteen luontia. Et sinä voi epäilyjäsi tuoda uuteen ihmissuhteeseen. Suurin ihme on, että joku on puolivuotta jaksanut edes yrittää kanssasi.
Kyse ei ole mistään "möröistä" vaan ihan vain siitä, että minusta tuntuu vaikealta esim. mennä naimisiin vain puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Tätä kaikki minuun ihastuneet miehet ovat halunneet. Ei ole kelvannut avoliitto, on pitänyt olla muuttamassa heti yhteen jne. Selitinkö väärin tilanteen? Siis miehet ovat vannoneet rakkauttaan hyvin nopeasti ja riitoja on aiheutanut se, että olen pyytänyt hidastamaan ja tutustumaan minuun perusteellisemmin.
Toisekseen olen käynyt terapiassa ja selvittänyt ihan takuulla "möröt" niin pitkälle, kuin mahdollista. Kaikesta koetusta jää valitettavasti aina joku jälki.
ap
Kukaan järkevä ei todellakaan mene naimisiin puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Kuulostaa siltä, että nämä kiirehtivät miehet ovat halunneet sinut "koukkuun" nopeasti (mahdollisesti käyttääkseen sinua hyväkseen emotionaalisesti/taloudellisesti?). Ymmärrän hyvin epäröintisi, totta kai toinen pitäisi opetella tuntemaan kunnolla ennen yhteenmuuttoa, saati sitten avioitumista, olet ihan oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se oikeassa elämässä niin mene. Jokaikinen lisäaikaa toivova on sen vuoden kuluessa ollut jo toisen kanssa, joko avoimesti tai salaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se oikeassa elämässä niin mene. Jokaikinen lisäaikaa toivova on sen vuoden kuluessa ollut jo toisen kanssa, joko avoimesti tai salaa.
Voin kertoa, että käsityksesi oj ihan totaalisen väärä.
ap
Ai, minun kokemuksen mukaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen osapuoli kokee, että sinun kanssasi suhde ei etene häntä tyydyttävällä tavalla tai nopeudella, niin tottakai hän jättää sinut. Miksi ihmeessä hän hukkaisi aikaa enemmän kanssasi?
Parisuhde on kahden kauppa. Molempien pitää olla siihen tyytyväisiä.
Valitettavasti omat traumat pitää käsitellä ensin. Mieti asiaa niiden miesten kannalta. Kyllä puolessa vuodessa jo ehtii todella syvästi rakastumaan toiseen ja jos toinen vaan ei oikein tiedä ja haluaa jarrutella, onhan se tosi loukkaavaa.
Mulla on ihan tota samaa kuin sulla, mutta mä vaan olen päättänyt olla yksin sitten. Ehkä joku päivä olen saanut ongelmani käsiteltyä ja olen valmis parisuhteeseen, mutta se edellyttää sitten sitä että uskaltaa ottaa hypyn tuntemattomaan ja kestää seuraukset. Mikään ei ole varmaa. Joka tapauksessa menee pari vuotta ennen kuin oppii kunnolla tuntemaan toisen, joten siinä ottaa aina tietoisen riskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle oikea mies jaksaa.
Lakkaa murehtimasta miesten asioita.
Keskity omien tunteittesi kehittelyyn ja ylläpitoon.
Ja jaksa pitää lämpimät tunteet itseesi, siitä se lähtee, että välität itsestäsi ja pidät rajat.
Mies vaistoaa epäluottamuksesi. Jos toinen kokee antavansa kaikkensa, mutta hän kokee olevansa silti epäluotettava sinun puoleltasi niin se on raskas taakka kantaa kenelle vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kyllä minustakaan ole normaalia, että pitäisi muuttaa yhteen saati avioitua 6kk tuntemisen jälkeen! En minä ole ehtinyt tuossa ajassa kunnolla tutustua edes ystäväehdokkaisiin saati kumppaniin!
En harrasta mitään yhteen-ero-yhteen-ero-yhteen-ero hiihtämistä, vaan puoliso valikoidaan tarkkaan ja harkiten, ilman kiirettä.
Monilla miehillä tuntuu muutenkin olevan ihmeellinen kiire. Ollaan ehditty tutustua vasta tyyliin kuukausi, pari, ja on jo pitänyt kuuluttaa minut perheelle, sukulaisille, kaikille ystäville jne. ihan kuin tässä olisi nyt satavarma tyttöystävä ja hääkellon kilahtaa kohta ihan saletisti, vaikka toista ei vielä tunne kuin päällisin puolin. Ja puhutaan siis keski-ikäisistä miehistä.
Hirveä hinkuminen kohti vakiintunutta suhdetta on mulle hälytysmerkki. Onko mies vaan suorittamassa elämää ja siihen kuulu parisuhde kenen kanssa vaan joka siihen suostuu, sekä tietysti avioliitto kun sekin kuuluu normaalin ihmisen saavutettiin asioihin. Onko miehellä puhtaat jauhot pussissa vai etsiikö elättäjää, piikaa, statusvaimoa vai säännöllisesti saatavaa seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti omat traumat pitää käsitellä ensin. Mieti asiaa niiden miesten kannalta. Kyllä puolessa vuodessa jo ehtii todella syvästi rakastumaan toiseen ja jos toinen vaan ei oikein tiedä ja haluaa jarrutella, onhan se tosi loukkaavaa.
Mulla on ihan tota samaa kuin sulla, mutta mä vaan olen päättänyt olla yksin sitten. Ehkä joku päivä olen saanut ongelmani käsiteltyä ja olen valmis parisuhteeseen, mutta se edellyttää sitten sitä että uskaltaa ottaa hypyn tuntemattomaan ja kestää seuraukset. Mikään ei ole varmaa. Joka tapauksessa menee pari vuotta ennen kuin oppii kunnolla tuntemaan toisen, joten siinä ottaa aina tietoisen riskin.
Sanoit itse sen, mitä haen "viivyttelyllä" (joidenkin ymmärtämättömien mielestä, siis). Minä sanon kaikki tunteeni vasta sitten, kun ole 100-prosenttisen varma siitä, että tunne pysyy myös tulevaisuudessa. Kukaan ei iha oikeasti voi tuntea toista puolen vuoden jälkeen ja minusta olisi valehtelua väittää toisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä oikein löydät noin sitoutumishaluisia miehiä?
Minua kyllä epäilyttäisi, jos joku haluaisi puolen vuoden yhdessäolon jälkeen jo naimisiin.
Mä olen aivan samanlainen. 100% allekirjoitan aloituksen kuvauksen.
Mulle kävi niin, että päädyin naimisiin sellaisen naistenmiehen kanssa, jota kaikki naiset iskivät ja juoksivat sen perässä. Mä olin tahtomattani kauhean vaikea, en pystynut seksiinkään kuin usean kuukauden seurustelun jälkeen, en ole varma, olenko koskaan sanonut rakastavani häntä, en tiennyt itsekään, halusinko mitään vakavaa vielä edes vuoden päästä seurustelusta. En koskaan soittanut miehelle ja välillä pyysin, ettei hän olisi yhteudesdä niin usein, koska minua ahdisti ja yritin jopa jättää miehen pari kertaa.
Ihan vaan kommenttina, että sellaiset naistenmiestyyppiset miehet, jotka ovat tottuneet palvoviin naisiin, saattavat olla ainoita, joihin tällaiset kylmänoloiset naiset vetoavat, kai meissä on sitä haastetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aivan samanlainen. 100% allekirjoitan aloituksen kuvauksen.
Mulle kävi niin, että päädyin naimisiin sellaisen naistenmiehen kanssa, jota kaikki naiset iskivät ja juoksivat sen perässä. Mä olin tahtomattani kauhean vaikea, en pystynut seksiinkään kuin usean kuukauden seurustelun jälkeen, en ole varma, olenko koskaan sanonut rakastavani häntä, en tiennyt itsekään, halusinko mitään vakavaa vielä edes vuoden päästä seurustelusta. En koskaan soittanut miehelle ja välillä pyysin, ettei hän olisi yhteudesdä niin usein, koska minua ahdisti ja yritin jopa jättää miehen pari kertaa.
Ihan vaan kommenttina, että sellaiset naistenmiestyyppiset miehet, jotka ovat tottuneet palvoviin naisiin, saattavat olla ainoita, joihin tällaiset kylmänoloiset naiset vetoavat, kai meissä on sitä haastetta.
Tätä kuvailamaasi ole miettinyt omalla kohdallani. Akuutissa tilanteessani kyseessä tas kerran mies, jolla ei pulaa liehittelijöistä. Välitin/välitän hänestä ihan hurjan paljon mutta verrattain värikkään suhdehistoriansa takia olisin toivonut, että hän olisi ihan syvällisesti halunnit oppia tuntemaan minut. Näköjään vähempi riittää-
ap
Alue: Aihe vapaa
Jaa. Siinäkin vaiheessa, kun toinen on kertonut ihastuneensa? Mutta sanoo silti, että tarvitsee aikaa vakuuttuakseen siitä, että toinen on tosissaan vielä vuodenkin jälkeen?
ap