miten raskauden aikainen masennus on alkanut..
Tajusin tänään että en kai ole masentumassa, olen ollut noin kuukauden herkällä mielellä, itku on lähellä epäonnistumisissa, olen opiskelu aikoina viimeksi ollut itku herkkä. No nyt tänään olen kokenut ahdistusta työstä, mutta ei itketä, tuntuu vain ahdistuksen kasvavan , en saa purettua mitenkään.
Ja ahdistuksen syyt, olen kokenut olevani kömpelö töissä. Ja tänään aamu meni normaalisti, mutta iltapäivällä tuli ongelmia, joka ei ollut suoranaisesti kenenkään syy, mutta aiheuttaa pientä hidastetta, ja on korjattavissa. No sitten päivän lopuilla meinasin itse mokata, mutta oli tuuria ja ei tullut mitään virhettä. Jotenkin en saa mielestäni näitä ja koen kohtuutonta syyllisyyttä/ahdistuneisuutta päivästä.
Kaiken lisäksi koen huonoa omaatuntoa työkaverin huonosta työ asenteesta, ja pomon arvosteluista, jotka ovat mielestäni aiheettomia. Tuntuu kuin olisin vain taakka työpaikalle raskauden takia. Tuntuisi helpottavalta ottaa lopputili töistä.
Luulen että minulla on ollut aikaisemmin lievää masennusta tai ahdistuneisuutta. Noin vuosi sitten tutkin vanhoja papereita ym, ja löysin vihon mistä luin juuri opiskelu aikaisia kirjoituksia. En heti tunnistanut omaksi kirjoitukseksi edes, olin kirjoittanut tuntemuksiani, ja siitä kuinka helpottavalta tuntuisi jäädä auton alle tai hypätä sillalta,. Olin unohtanut ihan kuinka huonosti voin silloin, kun elämä alkoi sujua hyvin masentuneisuus/ahdistuneisuus katosi.
Kommentit (10)
Mulla se oireili niin, ettei kiinnostanut, huvittanut, jaksanut yhtään mitään. En jaksanut pitää yhteyttä vanhempiin, sisaruksiin, ystäviin, en kävellä ovelle hakemaan postia enkä varsinkaan jaksanut postia avata. Töistä päästyäni kotiin, rojahdin sohvalle enkä sieltä noussut ennen nukkumaanmenoa. Synkkää aikaa, mistä ei ole paljon muistikuvia. Onneksi on kaukana takana.
Muistan että minulla ei ollut aikomusta mihinkään itse tuhoiseen mutta ajatuksissa sillan yli kulkiessa hyppääminen tuntui helpottvalta. Huolet poistavalta niinkuin nyt irtisanoutuminen, en aijo irtisanoutua.
En koe ahdistusta tällä hetkellä muusta kuin työstä.
Eli pointti oli millaisia merkkejä, tuntemuksia oli masennuksen alussa.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 21:24"]
Mulla se oireili niin, ettei kiinnostanut, huvittanut, jaksanut yhtään mitään. En jaksanut pitää yhteyttä vanhempiin, sisaruksiin, ystäviin, en kävellä ovelle hakemaan postia enkä varsinkaan jaksanut postia avata. Töistä päästyäni kotiin, rojahdin sohvalle enkä sieltä noussut ennen nukkumaanmenoa. Synkkää aikaa, mistä ei ole paljon muistikuvia. Onneksi on kaukana takana.
[/quote]
Tänään ei ole mikään oikein huvittanut kun tuntuu niin ahdistavalta. Mutta muuten vapaalla on kaikki sujunut normaalisti.
Kiitos vastauksestasi, tosiaan ehken ole masentumassa kun kaikki ei tunnu masentavalta. Pitää jotenkin vain jaksaa työ jutut, kai se hormooneista johtuu että otan raskaasti pienetkin vastoinkäymiset töissä, onneksi kohta on viikonloppu...
Minulla nousi väsymyksenä. Ei jaksanut mitään ja olin ihan loppu. Silti jotenkin kummasti tein hirveästi, vaikken olisi jaksanut. Lopulta riitelimme miehen kanssa kotitöistä ja lopulta romahdin ihan täysin ja tunnustin miehelle, että itselleni, etten yksinkertaisesti jaksa. En ollut itsekään tajunnut asiaa, toiminut vain automaatiolla.
Miten kauanko on kestänyt, loppuiko vauvan synnyttyä vai jatkuiko?
Kuinka pitkällä raskaus? Mä luulen, että ahdistus ja alavire ovat normaaleja hormonihöyryjä.
Mä olin tosi väsynyt aluksi n. viikkoon 18 asti. Kaikki itketti ja ahdisti. Meni sit ohi. Nosti taas päätään ennen äitiyslomaa. Lomalla helpotti.
Olen ollut kunnolla masentunut aikonaan ja samoja tunteita oli. Mutta nyt meni ohi itsekseen ja vauvan tulo jotenkin muuttui iloiseksi asiaksi.
Alku raskaudessa olo oli ihan hyvä, pahoinvointikin kesti suht lyhyen ajan
Anteeksi loppu jäi kesken, ja en saanut muokattua jostain syystä enään..