Olen ylpeä avioliitostani ja ydinperheestäni.

Hienoa! Itsellä samat viilikset! Aina meillä ei ole ollut helppoa mutta onneksi on jaksettu tehdä suhteen eteen töitä. Nyt sitä hedelmää saa kantaa <3 t. Onnellinen myös

Hyvä, ettei sun mies oo pettäny tai muuta. Good for You :)

Alapeukutus varoitus

Mäkin olin. Tosi onnellinen. Sitten kaikki särkyi. 

Olen onnellinen puolestasi. Minäkin olin pari vuotta sitten onnellinen ja ylpeä meidän avioliitosta. Sellaista riitaa ei ollutkaan jota ei puhumalla saatu selvitetty ja joka ilta nukahdin miehen kainaloon.

Mutta kuitenkin kaikki romahti :(

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:18"]Hyvä, ettei sun mies oo pettäny tai muuta. Good for You :)

[/quote]

Joo, mieheni on aina täydellinen eikä koskaan tee virheitä.... Pässi! Eiköhän ristiriitojen selvittäminen juuri tarkoita että on ollut ongelmiakin matkalla. Tuskin kukaan pariskunta ilman niitä selviää pitkässä juoksussa.

Tulihan sieltä se eka alapeukku. Av ei petä koskaan! :)

Ihan kiva ja hoitakaahan suhdetta tästä eteenpäinkin! Olen avioliitossa ja meillä on kolme lasta, mutta siinä missä olen nyt aika tyytyväinen tähän olotilaan, olisin tilanteen muuttuessa tyytyväinen myös erilaiseen olotilaan, esim. mahdolliseen avioeroon. En ole tuudittautunut siihen, että tämä olisi se ainoa onnellinen elämistapa.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:28"]

Ihan kiva ja hoitakaahan suhdetta tästä eteenpäinkin! Olen avioliitossa ja meillä on kolme lasta, mutta siinä missä olen nyt aika tyytyväinen tähän olotilaan, olisin tilanteen muuttuessa tyytyväinen myös erilaiseen olotilaan, esim. mahdolliseen avioeroon. En ole tuudittautunut siihen, että tämä olisi se ainoa onnellinen elämistapa.

[/quote]

Kyllä ihminen omatessaan oikean asenteeseen osaa olla varmasti onnellinen muuttuvissakin olosuhteissa. Musta vain tuntuu siltä, että jos meille ero joskus tulisi, en kykenisi koskaan solmimaan samankaltaista suhdetta kehenkään toiseen, enkä tuntemaan samaa kemiaa, jota mun ja mieheni välillä on. Tuntuisi pelkkä jajatuksin tosi raskaalta että joutuisi oppimaan tuntemaan jonkun uuden ihmisen alusta alkaen. 

Varmasti hoidamme suhdettamme jatkossakin emmekä pidä mitään itsestäänselvyytenä. AP

5ja 6.

miten särkyi, mitä siis kävi?

Vaikuttaa vähän läheisriippuvuudelta ap.n viimeinen viesti. Niin siis onko se sun mies pettänyt vai ei? 

Ei ole mies pettänyt (tai ei ainakaan ole kiinni siitä jäänyt, eikä kyllä ole aihetta ollut epäilyksellekään), läheisriippuvaisena en itseäni pidä, osaamme elää myös omaa elämäämme, emme siis nyhjää koko ajan kiinni toisissamme. Meillä on myös omia kavereita, harrastuksia ja menoja sopivassa suhteessa.

Mutta jos sitä pidetään läheisriippuvuutena ettei haluaisi puolisosta erota eikä alkaa tutustua uuteen kumppaniin, niin silloin olen sitä ihan mielelläni =) AP

Ap hieno juttu! Minäkin olen ylpeä rakkaasta miehestäni ja kolmesta lapsestamme. Saa olla kiitollinen että on saanut näin paljon rakkautta ja onnea!

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:12"]

En siis ylpeile, mutta tunnen suurta kiitollisuutta sekä ylpeyttä itsestäni sekä meistä mieheni kanssa yhdessä että olemme osanneet selvittää ristiriidat, ottaneet välillä (tällä palstalla parjattua) kahden keskistä aikaa vieden lapset hoitoon jne. 

Edelleen voin sanoa täydestä sydämestäni rakastavani miestäni ja haluan oikeasti elää hänen kanssaan loppuelämän.

Heräsin tänään tähän pakahduttavaan tunteeseen ja halusin jakaa sen teidän kanssanne. Ei mulla muuta. 

[/quote] Ihana aloitus. Ihan tahallani jätän vastaukset lukematta, koska voin kuvitella, että saat paskaa niskaasi.

Minä myös olen onnellinen (ylpeä ehkä hassu sana) 22 vuotisesta liitostamme ja ydinperheestä. Välillä oli vaikeaakin, mutta onneksi osasimme puhua asioista. Tilanteemme oli eri, koska meillä ei ollut lapsille hoitopaikkaa, joten kahdenkeskistä aikaa ei ollut. Mutta teimme töitä sen eteen, että löysimme arjesta aina pienen hetken toisillemme.

Jossain vaiheessa lapsien kaverien perheissä oli erobuumi ja lapset kyselivät kotona, että emmehän me eroa, kun tuntuu, että kaikkien kavereiden vanhemmat eroaa. Silloin pysähdyimme miettimään todella suhteemme laatua ja tulevaisuutta. Olimme juuri keski-iän kynnyksellä ja pohdimme sitä, antaako liitto meille kummallekin sitä, että voimme elää kumpikin liitossamme hyvää elämää.Totesimme, että liitossamme on kummallakin tarpeeksi omaa vapautta, mutta myös yhteistä, joten eiköhän tämä jatku myös viidenkympin kriisien ohitse.

Pitkä liitto on kasvamista myös itsensä kanssa. Nyt kun olemme kohta jäämässä kahden, tuntuu hyvältä ajatella, että saamme jatkaa elämää tämänkin jälkeen yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:59"]

[quote author="Vierailija" time="13.08.2014 klo 20:12"]

En siis ylpeile, mutta tunnen suurta kiitollisuutta sekä ylpeyttä itsestäni sekä meistä mieheni kanssa yhdessä että olemme osanneet selvittää ristiriidat, ottaneet välillä (tällä palstalla parjattua) kahden keskistä aikaa vieden lapset hoitoon jne. 

Edelleen voin sanoa täydestä sydämestäni rakastavani miestäni ja haluan oikeasti elää hänen kanssaan loppuelämän.

Heräsin tänään tähän pakahduttavaan tunteeseen ja halusin jakaa sen teidän kanssanne. Ei mulla muuta. 

[/quote] Ihana aloitus. Ihan tahallani jätän vastaukset lukematta, koska voin kuvitella, että saat paskaa niskaasi.

Minä myös olen onnellinen (ylpeä ehkä hassu sana) 22 vuotisesta liitostamme ja ydinperheestä. Välillä oli vaikeaakin, mutta onneksi osasimme puhua asioista. Tilanteemme oli eri, koska meillä ei ollut lapsille hoitopaikkaa, joten kahdenkeskistä aikaa ei ollut. Mutta teimme töitä sen eteen, että löysimme arjesta aina pienen hetken toisillemme.

Jossain vaiheessa lapsien kaverien perheissä oli erobuumi ja lapset kyselivät kotona, että emmehän me eroa, kun tuntuu, että kaikkien kavereiden vanhemmat eroaa. Silloin pysähdyimme miettimään todella suhteemme laatua ja tulevaisuutta. Olimme juuri keski-iän kynnyksellä ja pohdimme sitä, antaako liitto meille kummallekin sitä, että voimme elää kumpikin liitossamme hyvää elämää.Totesimme, että liitossamme on kummallakin tarpeeksi omaa vapautta, mutta myös yhteistä, joten eiköhän tämä jatku myös viidenkympin kriisien ohitse.

Pitkä liitto on kasvamista myös itsensä kanssa. Nyt kun olemme kohta jäämässä kahden, tuntuu hyvältä ajatella, että saamme jatkaa elämää tämänkin jälkeen yhdessä.

[/quote]

Hyvä kirjoitus ja kaikkea hyvää teille jatkossakin. AP

Saahan siitä ja pitääkin olla ylpeä! Itsellä on käynyt huonommin, vaikka kuinka yritin en pystynyt (uskaltanut) enää elää yhdessä mt-ongelmaisen miehen kanssa. Toisaalta olen ylpeä, että minä ja lapset selvisimme siitäkin, ja olemme nykyisin taas onnellisia.

Hieno juttu, ja sama täällä.

Ihana kuulla! Itse olen ollut nyt vuoden naimisissa ja tuntuu, että rakkaus syvenee päivä päivältä ja mies tulee koko ajan rakkaammaksi. Kohta alamme yrittää vauvaa ja pelkkä ajatus tuntuu pakahduttavan ihanalta. Tiedän, että miehestä tulee upea isä ja pystyn luottamaan häneen 100%. Hän on sellainen turvakallio ja jotenkin vanhanajan herrasmiehen oloinen.