Lue keskustelun säännöt.
Onko muita joilla on viileät välit anoppiin ilman riitoja?
13.08.2014 |
Olen aina tullut valtavan hyvin toimeen kaikkien ex-poikaystävieni vanhempien kanssa. Kun ero on tullut olen aina surrut eroa myös anopista, ja esim. eksäni äidin kanssa itkettiin yhdessä, kun viimeisen kerran tavattiin. Jo teini-iässä muistan miten viihdyin poikaystävieni vanhempian luona ja aina nämä vanhemmat ottivat minut kuin omaksi tytökseen ja oli tosi rakastettu fiilis.
Harmittaa, että rakkaan aviomieheni äidin kanssa välit ovat alusta asti olleet jotenkin jäätävät. Tuntuu kuin anoppi ei haluaisi tutustua muhun lainkaan. Mitään syytä en tähän keksi. Tavallaan anoppi on kyllä kohtelias, halaa kohdatessa ja onnittelee synttärinä, mutta jonkinlainen perusvire on negatiivinen. Anoppi pitää henkistä etäisyyttä, ei kuuntele, jos alan kertomaan jotain asiaa. Sivuuttaa aina nopeasti kaikki keskustelun avaukset, sellaiset syvemmät, joiden kautta olis mahis lähentyä. En jaksais aina puhua säästä.
Anopoi myös piilovittuilee avoimesti. Nauraa jos esim. horjahdan ja mukavitsailee, että "miten sä nyt tolleen sekoilet". Pitemmän päälle raivostuttavaa. En pysty anoppilassa olemaan koskaan rennosti, vaan vähän aina varpaillani. Onko muilla samanlaista ongelmaa?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Anoppi on ihan mukava, hyväntahtoinen ihminen mutta en ole vielä 5 vuodessakaan mitään erityistä suhdetta häneen kehittänyt. Hän on vähän yksinkertainen pienet piirit omaava jo kauan sitten sairaseläkkeelle jäänyt ihminen, minkä vuoksi hänen kanssaan on kovin vaikea puhua muusta kuin säästä. Yksinkertaisesti niin erilainen kuin minä, mikä tekee keskustelemisesta vaikeaa. Todennäköisesti hän vieläkin luulee että olen hiljaisen puoleinen luonteeltani, vaikka totuus on se että mieluummin olen hiljaa kuin kuuntelen joka kerta samat jutut ihmisistä, joita en tunne ja joita hänkään ei ole nähnyt aikoihin, kunhan levittelee juoruja.