Kertokaa kokemuksia ”perinnönkyttääjistä”

Kun kummityttö. No ei peri vaan ensin sisarukseni ja sitten vasta kummityttöni perii isänsä joskus jos on jotain mitä periä

Tuollainen on niin vastenmielistä toimintaa.

Perintölakia pitäisi uudistaa niin, että perittävät käyttäisivät tai lahjoittaisivat rahat eläessään.

Kuoleman jälkeen alkaa lähes joka perikunnassa kuvottava farssi, vaikka vainajan hauta ei ole edes viilennyt.

Miksi perintöön ja perimiseen pitää suhtautua noin negatiivisesti? Ei se kuollut loukkaannu, jos kuoleman jälkeen alkaa jokin farssi. Vain tekopyhät, jakoon osattomat ihmiset suhtautuvat perintöihin noin katkerasti.

Ymmärtäkää, että perintö lankeaa AINA niille, keiden osa se on, eikä asiaa voi mitenkään jouduttaa tms.

On tuntunut vähän ikävältä kun sisko käytti vanhempien perinnön muutamassa kuukaudessa. Ihan työssäkäyvä ihminen, mutta ostanut uudemman auton jne. Vielä odotellaan loppuja perintöjä ja kova kiire tuntuu olevan saada nekin.

Vierailija kirjoitti:

On tuntunut vähän ikävältä kun sisko käytti vanhempien perinnön muutamassa kuukaudessa. Ihan työssäkäyvä ihminen, mutta ostanut uudemman auton jne. Vielä odotellaan loppuja perintöjä ja kova kiire tuntuu olevan saada nekin.

Mitä se sinulle kuuluu miten hän perintönsä käyttää?

Vierailija kirjoitti:

On tuntunut vähän ikävältä kun sisko käytti vanhempien perinnön muutamassa kuukaudessa. Ihan työssäkäyvä ihminen, mutta ostanut uudemman auton jne. Vielä odotellaan loppuja perintöjä ja kova kiire tuntuu olevan saada nekin.

Siis oikeasti arvostelet mihin siskosi käyttää saamansa rahansa? Mitä hiivattia se sulle kuuluu?

Ei minua ainakaan häiritse tippaakaan se, että lapset saavat minun jälkeeni perintöä, minusta se on hyvä asia. Omalla kasvatuksellaan voi vaikuttaa siihen, kyttäävätkö lapset vain rahojani, vai rakastavatko minua ja haluavatko minulle hyvää. Jos ihminen ei ole käyttäytynyt rakastamisen arvoisesti voi ajatus perinnön kyttääjistä tietenkin kiukuttaa. Mutta ilmeisesti ne, ketkä kyttääjiä ympärillään näkevät, ovat vallan muita ihmisiä.

Kyllä minäkin sanoin ihan avoimesti läheisimmilleni, etten toivoisi isäni olevan enää elossa ja olin saamassa miljoonaperinnön. Aivan kuin varakkaan pitäisi toivoa kärsivän pitkään tuskistaan, ettei vaikuta PERINNÖSTÄ kiinnostuneelta! Mitä tekemistä perinnöllä oli isäni kärsimisen kanssa? Ei mitään. Toinen kärsii, vaikka olisi rikaskin. Vaimo oli vierellä jatkuvasti ja silti isäni kärsi. Suu oli rutikuiva, ei voinut enää puhua… saati liikkua… se oli ihan hirveää.

Ollaan naurettu makeasti eräällä perinnön kyttääjällä jolle jäikin luu käteen, sillä oli suuret odotukset valtavasta perinnöstä mitä ei ollut edes olemassa, kuvittei äkkirikastuvansa.

Voi sitä pettymyksen määrää.🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Ei minua ainakaan häiritse tippaakaan se, että lapset saavat minun jälkeeni perintöä, minusta se on hyvä asia. Omalla kasvatuksellaan voi vaikuttaa siihen, kyttäävätkö lapset vain rahojani, vai rakastavatko minua ja haluavatko minulle hyvää. Jos ihminen ei ole käyttäytynyt rakastamisen arvoisesti voi ajatus perinnön kyttääjistä tietenkin kiukuttaa. Mutta ilmeisesti ne, ketkä kyttääjiä ympärillään näkevät, ovat vallan muita ihmisiä.

Kyllä minäkin sanoin ihan avoimesti läheisimmilleni, etten toivoisi isäni olevan enää elossa ja olin saamassa miljoonaperinnön. Aivan kuin varakkaan pitäisi toivoa kärsivän pitkään tuskistaan, ettei vaikuta PERINNÖSTÄ kiinnostuneelta! Mitä tekemistä perinnöllä oli isäni kärsimisen kanssa? Ei mitään. Toinen kärsii, vaikka olisi rikaskin. Vaimo oli vierellä jatkuvasti ja silti isäni kärsi. Suu oli rutikuiva, ei voinut enää puhua… saati liikkua… se oli ihan hirveää.

Jos suuta yritti kostuttaa, hän alkoi imeskellä tuppoa ja meinasi tukehtua tai ainakin yski kamalasti sitä paria tippaa vettä 😢😥

Vierailija kirjoitti:

Ollaan naurettu makeasti eräällä perinnön kyttääjällä jolle jäikin luu käteen, sillä oli suuret odotukset valtavasta perinnöstä mitä ei ollut edes olemassa, kuvittei äkkirikastuvansa.

Voi sitä pettymyksen määrää.🤣🤣

Itse tietenkin olette ihan köyhiä, ettekä saamassa mitään?

Kateellisina, jos joku toinen saisi.

Mä olisin surullinen sen henkilön puolesta tuossa tapauksessa. Isot perinnöt ovat IHANA asia. Eivät liity mitenkään henkilöön kuolemaan, vaan ennemminkin PIENIIN perintöihin. Ihaile sä sitten sellaisia vain.

Roudaa?

Mistä sinä sen tiedät, mitä toinen ajattelee ja miksi pitää mummoon yhteyttä?

Jos vanhukset jätetään yksin, niin sitten syytetään siitä. Jos autetaan ja kyläillään, niin sitten on pakko olla vaan perintö mielessä.

Oman kokemukseni mukaan ihmiset, jotka itse ovat petollisia tms. kuvittelevat kaikkien muidenkin olevan.

Äitinikin, joka itsekkäästi erosi isästäni vuonna 1975 tuli myöhemmin jeesustelemaan minulle, miten KAUHEAA hänestä oli, kun sanoin ennen isäni kuolemaa, että toivoisin hänen pääsevän jo pois ja tuskistaan eli kuolevan. On vain kade miljoonaperinnöstäni, kun itse ei saanut erossa yhtään mitään.

Eikä hän edes tiennyt, miten huonossa kunnossa isäni oli. Taisi helliä itsestään kuvaa suurenakin isästäni välittäjänä, kun oli tuollaista varaa sanoa. Ei tehnyt mitään, koitti vain lypsää erottuaan ja lypsikin, minun avullani. Isän äiti makseli äidilleni, että tämä olisi hiljaa.

Että sellainen jeesus se siellä toivoi, että isäni olisi saanut elää kärsimyksissään.

Veljeni kyttäilee vanhempien omakotitaloa. Toivottavasti saa sen rasitteen, muuttotappiokunta periferialla.