Helsingin Sanomat mielipiteen muokkaajana

Kyllä tästä Helsingin Sanomien tutkivan journalismin tasosta ja tavoitteista on syytä olla huolissaan. Hesarin laaja sunnuntain lehden 25.8. artikkeli Päivi Räsäsen tapauksesta on tutkivan journalismin kannalta huolestuttavaa luettavaa. Artikkelia lukiessa tuntui siltä, että ensi oli valittu tavoite ja sitten menetelmä, jolla siihen päästään. Tutkinnallinen ote ja objektiivisuus olivat lähes kateissa, sillä niin läpinäkyvä oli toimittajan asenne.

Hesarille ei näytä enää riittävän se, että se haluaa saada Räsäsen näyttämään vihapuhe pahikselta, vaan myös kaikki ne tahot, jotka häntä jollain tavalla tukevat, jopa oikeudelliset avustajat ja asianajajat ovat huonoja, väärän ajattelutavan ja arvopohjan omaavia. Ei väliä vaikka he olisivat maineikkaiden yliopistojen professoreita, he ovat Hesarin mielestä jotenkin huonoja professoreita, koska puolustavat Räsäsen sanan- ja mielipiteen vapautta. Ja, jotta Räsästä avustavien tahojen huonous tulisi todistetuksi, niin olihan sekin nostettava esiin, että jotkut näistä avustajista auttoivat myös ulkoministeri Timo Soinia hänen kujanjuoksussaan, kun hän puolusti oikeutta oman vakaumuksensa mukaiseen elämään.

Helsingin Sanomien synti on se, että se käyttää huomattavan suurta vaikutusvaltaansa Räsäsen kohdalla tavalla, jossa se kirjoituksillaan näyttää pyrkivän muokkaamaan yleistä mielipidettä ja jopa oikeuslaitoksen mielikuvaa, millaiseen lopputulokseen tulisi päätyä. Lukija kokee suurta hämmennystä lukiessaan tällaista yksipuolista ja asenteellista tutkivan journalismin hengen tuotetta. Olisi kansakuntaa henkisesti tervehdyttävää jos Helsingin Sanomat palaisi sille objektiiviselle ja mielipiteen vapauden oikeutta korostavalle journalismin tielle, jossa se luottaisi lukijan kykyyn tehdä omia johtopäätöksiä. Näin ei tule varmaankaan tapahtumaan, sillä niin läpinäkyvä on sen sisäinen tahtotila, jossa se rakentaa ääri liberaalia Suomea, jossa kaikki ne ihmiset ja tahot, joille perinteiset arvot ovat tärkeitä, ovat taantumuksellisia ja jopa jollain tavalla ääri-ihmisiä, joita on oikein väheksyä ja halveksia aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Onkin oikein kysyä, onko Helsingin Sanomien mielestä tosiaan niin, että kansakuntamme henkisen ja hengellisen tulevaisuuden kannalta suurin uhka ovat perinteisiä arvoja arvostavat kansalaiset ja toimijat ja heidän mielipiteensä ja näkemyksen kestävästä yhteiskunnasta? Juuri nyt näyttää siltä, ettei minun kaltaiselleni arvokonservatiiville ole tilaa Helsingin Sanomien Suomessa.