Tyttöystävä itkee, koska hän kaverinsa isoisä kuoli

Vierailija kirjoitti:

Juu aika turhaa itkua, vaikka pakko kai itkeä jos itkettää. On selvää että herkkä liikuttuu (vaikka kotona yksin), mutta kaverin miespuolisen sukulaisen nyyhkiminen menee jo hiukan liian pitkälle, vanhemmat ihmiset kuolevat. Tottakai kuolintapa voi mietityttää, kärsimystä ei haluta ja osa lähtee liian aikaisin. Mistä tyttöystäväsi edes tietää minkälainen mies oli kyseessä, entä jos oli pahis tai jotain muuta. Ymmärtää uutisten ihmiskohtaloiden itkemisen jopa, koska siinä kerrotaan tarkemmin mitä tapahtui. Toisaalta tv-ohjelmakin voi itkettää, jos kohtaus on liikuttava.

Kaverin sukulaisen kuoleman itkeminen menee mielestäsi liian pitkälle, mutta ymmärrät uutisten ihmiskohtaloiden itkemisen, koska uutisissa kerrotaan tarkemmin mitä tapahtui?? Täh? Ystävän suru on sinusta pikkujuttu, mutta uutisissa kerrottavat tuntemattomien kohtalot ymmärrettävä itkun aihe?

Kyse ei ole siitä tunsiko tämän menehtyneen, vaan empatiasta ystävän surua kohtaan. Hän on niin pahoillaan ystävänsä puolesta. Ei sure varsinaisesti menehtynyttä (ellei ole jokin tosi koskettava menehtyminen) vaan suree ystäväänsä, joka kohdannut menetyksen.

Voi olla samassa myös omia aiempia menetyksiä, jotka nousevat pintaan tai pelkoa omien läheisten menettämisestä.

Halaa nyt sitä tyttöystävääsi ja anna itkeä. Kyllä se siitä helpottuu.

Itkekää olevien kanssa.

Tunteitaan pakeneva ihminen vasta heikko on. Voi olla, ettei ole ihmissuhdeainesta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Juu aika turhaa itkua, vaikka pakko kai itkeä jos itkettää. On selvää että herkkä liikuttuu (vaikka kotona yksin), mutta kaverin miespuolisen sukulaisen nyyhkiminen menee jo hiukan liian pitkälle, vanhemmat ihmiset kuolevat. Tottakai kuolintapa voi mietityttää, kärsimystä ei haluta ja osa lähtee liian aikaisin. Mistä tyttöystäväsi edes tietää minkälainen mies oli kyseessä, entä jos oli pahis tai jotain muuta. Ymmärtää uutisten ihmiskohtaloiden itkemisen jopa, koska siinä kerrotaan tarkemmin mitä tapahtui. Toisaalta tv-ohjelmakin voi itkettää, jos kohtaus on liikuttava.

Olen ollut kaksi kertaa minulle tuntemattomien ihmisten hautajaisissa. Toinen oli enoni, joka kuoli, kun olin lapsi, ja en ollut koskaan tavannut, ja toinen oli äitini joku vanha tuttava, ja käytin äitiäni siellä. Kummallakin kerralla minua alkoi itkettää, koska muut ihmiset surivat. Itku tarttui. Luulen, että ap itkee ystävänsä surun vuoksi, eikä siksi, että joku tuntematon vanhus on kuollut.

Itä--Suomalaisern luonteeseen kuuluu itkeä ja nauraa helposti, jopa yhtä aikaa. Itkeä voi myös kauneuden tai jonkin hienon asian edessä, itse itkin esim. kun katselin joitakin olympiasuorituksia, kun ne suoritukset oli niin hyviä! Itken myös häissä, kun joku voittaa kilpailun, joitakin eläintarinoita kuullessani, jne. Itkeminenhän on sellaista herkistymistä ja hyvä asia.

Nainen on siveä ja empaattinen todelliselta luonnoltaan. Jotkut vain osaavat peittää tuon erikoisen hyvin.

mies53v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu aika turhaa itkua, vaikka pakko kai itkeä jos itkettää. On selvää että herkkä liikuttuu (vaikka kotona yksin), mutta kaverin miespuolisen sukulaisen nyyhkiminen menee jo hiukan liian pitkälle, vanhemmat ihmiset kuolevat. Tottakai kuolintapa voi mietityttää, kärsimystä ei haluta ja osa lähtee liian aikaisin. Mistä tyttöystäväsi edes tietää minkälainen mies oli kyseessä, entä jos oli pahis tai jotain muuta. Ymmärtää uutisten ihmiskohtaloiden itkemisen jopa, koska siinä kerrotaan tarkemmin mitä tapahtui. Toisaalta tv-ohjelmakin voi itkettää, jos kohtaus on liikuttava.

Olen ollut kaksi kertaa minulle tuntemattomien ihmisten hautajaisissa. Toinen oli enoni, joka kuoli, kun olin lapsi, ja en ollut koskaan tavannut, ja toinen oli äitini joku vanha tuttava, ja käytin äitiäni siellä. Kummallakin kerralla minua alkoi itkettää, koska muut ihmiset surivat. Itku tarttui. Luulen, että ap itkee ystävänsä surun vuoksi, eikä siksi, että joku tuntematon vanhus on kuollut.

Siis ap:n tyttöystävä itkee.

Läheisen menettämisen ahdistus , heidän kuolemansa, voi olla tyttöystävällesi iso mörkö ja jota hän pelkää tosissaan. Samaistuminen ystävä tunteisiin ja ystävän isoisän kuolemaan on nyt voimakasta ja se on hänen tapansa purkaa omaa  ahdistustaan. 

Voisit vähän kysellä ja jutella pelottaako kuolema tyttöystävääsi ja ketä hän erityisesti miettii itkiessään. 

Vierailija kirjoitti:

Toi on joku hormonaalinen juttu. Luitko netistä sen listan, jonka joku mies teki? Listasi siis itkunaiheet, joita hänen vaimollaan oli kuukauden aikana (vaimon luvalla). Siinä oli ihan outoja mm. se, että uutisissa kerrottiin, että joutsenissakin on homoja. Ja nainen puhkesi tämän takia kyyneliin kaksikin kertaa kuukauden aikana. Semmosia me ollaan.

Puhu vain omasta puolestasi.

t. miesten aivot ja sen mukainen palkka

Vierailija kirjoitti:

Mä oon niin itkuherkkä, että oli ihan netistä joskus pakko katsoa, onko tää joku sairaalloinen tila. Täältä ja jostain muualta löysin onneksi ketjun, jossa moni nainen ihmetteli itsestään samaa ja naureskeli, mistä kaikesta on tullut väännettyä itkua. Monella liittyy raskausaikaan pelkästään, mutta jotkut itkee ihan nuorina ja vielä vanhoina ilman mitään selittävää syytä. Sun tyttöystävä on ehkä tällainen luontainen itkuiita.

Tuo on jännä, kun sanotaan, että monet naiset herkistyvät raskausaikana. Minä olin nuorempana kauhea itkuiita, mutta raskausaikana itkut loppuivat. Mummoni kuoli, enkä itkenyt edes hautajaisissa. Ei kylläkään oltu kovin läheisiä, mutta ei se silti selitä koko itkuttomuutta. Myöhemmin on itkuherkkyys jonkin verran palannut, mutta ei onneksi niin pahana kuin nuorempana.

Mitä jos hän ei itkekään sinun kuoltuasi?

Voisitko lähettää minulle hänen numeronsa? Hän olisi varmasti juuri minun mieleeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä niin inhoan näitä itkupillejä. 

Pitävät yllä omalta osaltaan sitä stereotypiaa, että naisista ei ole mihinkään, vaan alkavat heti pillittää, jos ei joku asia mene mielen mukaan.

Itketään tässä sitten sitä naisten euroa. Turha siitä on melskata, jos itkun ja lamaantumisen aihe on jonkun kummin kaiman serkun naapurin viiltohaava peukalossa.

Minusta helposti itkevistä tulee jotenkin "aito" vaikutelma. Itkua ei usein voi pidätellä ja se on aika vahva tunteenilmaisemisen muoto, vaikka jotkut pitävät itkeviä jotenkin nössöinä. Eikö se ole ennemminkin vahvuuden merkki, että pystyy itkemään ja näyttämään haavoittuvaisuutensa?

Ei se ole vahvuutta ettei pysty hillitsemään vahvaa tunnereaktiotaan edes silloin, kun se ei ole sopiva tilanteeseen.

Ei kun nimen omaan on vahvuutta. Se, että joutuu peittelemään tunteitaan, koska pelkää, että ei ole sopivaa tai koska jonkun mielestä itkeminen on noloa on paljon nössömpää käytös. Vahvuutta on näyttää todelliset tunteensa.

Hakea huomiota,sun pitäs se nyt heti viedä dubaihin shoppaileen.

Vierailija kirjoitti:

Toi on joku hormonaalinen juttu. Luitko netistä sen listan, jonka joku mies teki? Listasi siis itkunaiheet, joita hänen vaimollaan oli kuukauden aikana (vaimon luvalla). Siinä oli ihan outoja mm. se, että uutisissa kerrottiin, että joutsenissakin on homoja. Ja nainen puhkesi tämän takia kyyneliin kaksikin kertaa kuukauden aikana. Semmosia me ollaan.

Tässä on kyseessä joku erikoistapaus kyllä, ei pidä yleistää että kaikki naiset olisi lähellekään tuollaisia.

Nainen.

Koska sinä olet psykopaatti.