Tyttöystävä itkee, koska hän kaverinsa isoisä kuoli

Itkettekö te tuntemattomien takia?

Toi on joku hormonaalinen juttu. Luitko netistä sen listan, jonka joku mies teki? Listasi siis itkunaiheet, joita hänen vaimollaan oli kuukauden aikana (vaimon luvalla). Siinä oli ihan outoja mm. se, että uutisissa kerrottiin, että joutsenissakin on homoja. Ja nainen puhkesi tämän takia kyyneliin kaksikin kertaa kuukauden aikana. Semmosia me ollaan.

FY

Ja lopeta toi naisten itkuilla trollaaminen.

Vierailija kirjoitti:

FY

Ja lopeta toi naisten itkuilla trollaaminen.

En todellakaan trollaa. Ihmetyttää vain. Itse en osaa oikein itkeä. Viimeksi itskin ehkä kuusi vuotta sitten, kun koirani kuoli. Silloinkin vierähti ehkä vain pari kyyneltä.

Mä oon niin itkuherkkä, että oli ihan netistä joskus pakko katsoa, onko tää joku sairaalloinen tila. Täältä ja jostain muualta löysin onneksi ketjun, jossa moni nainen ihmetteli itsestään samaa ja naureskeli, mistä kaikesta on tullut väännettyä itkua. Monella liittyy raskausaikaan pelkästään, mutta jotkut itkee ihan nuorina ja vielä vanhoina ilman mitään selittävää syytä. Sun tyttöystävä on ehkä tällainen luontainen itkuiita.

Ihmiset ovat erilaisia. Ilmeisesti tyttöystäväsi välittää ystävästään, koska hän suree ystävän edesmennyttä isoisää.

Jotkut itkee koska tykkäävät suurista tunteista!

Vierailija kirjoitti:

Toi on joku hormonaalinen juttu. Luitko netistä sen listan, jonka joku mies teki? Listasi siis itkunaiheet, joita hänen vaimollaan oli kuukauden aikana (vaimon luvalla). Siinä oli ihan outoja mm. se, että uutisissa kerrottiin, että joutsenissakin on homoja. Ja nainen puhkesi tämän takia kyyneliin kaksikin kertaa kuukauden aikana. Semmosia me ollaan.

Ei olla, älä yleistä. Itse itken ehkä kerran vuodessa. Jos niinkään usein.

Jotkut naiset kerjäävät huomiota sillä itkemisellä. Narsistista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on joku hormonaalinen juttu. Luitko netistä sen listan, jonka joku mies teki? Listasi siis itkunaiheet, joita hänen vaimollaan oli kuukauden aikana (vaimon luvalla). Siinä oli ihan outoja mm. se, että uutisissa kerrottiin, että joutsenissakin on homoja. Ja nainen puhkesi tämän takia kyyneliin kaksikin kertaa kuukauden aikana. Semmosia me ollaan.

Ei olla, älä yleistä. Itse itken ehkä kerran vuodessa. Jos niinkään usein.

Toinen ääripää on tietysti täydellisen tunnekylmä psykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on joku hormonaalinen juttu. Luitko netistä sen listan, jonka joku mies teki? Listasi siis itkunaiheet, joita hänen vaimollaan oli kuukauden aikana (vaimon luvalla). Siinä oli ihan outoja mm. se, että uutisissa kerrottiin, että joutsenissakin on homoja. Ja nainen puhkesi tämän takia kyyneliin kaksikin kertaa kuukauden aikana. Semmosia me ollaan.

Ei olla, älä yleistä. Itse itken ehkä kerran vuodessa. Jos niinkään usein.

No sori siitä. KOrjataan sitten: Semmoisia me itkuherkät naiset ollaan. Ja tää tila laukeaa päälle mitä uskomattomimmista syistä, en kehtaa ees sanoa, ettei kukaan tunnista. Noloa se on, kun tuhertaa itkua jossain töissäkin ihan siis silkasta imelästä liikutuksesta. Siinä sit pitäisi palvella asiakkaita, ai kauhee :D

Juu aika turhaa itkua, vaikka pakko kai itkeä jos itkettää. On selvää että herkkä liikuttuu (vaikka kotona yksin), mutta kaverin miespuolisen sukulaisen nyyhkiminen menee jo hiukan liian pitkälle, vanhemmat ihmiset kuolevat. Tottakai kuolintapa voi mietityttää, kärsimystä ei haluta ja osa lähtee liian aikaisin. Mistä tyttöystäväsi edes tietää minkälainen mies oli kyseessä, entä jos oli pahis tai jotain muuta. Ymmärtää uutisten ihmiskohtaloiden itkemisen jopa, koska siinä kerrotaan tarkemmin mitä tapahtui. Toisaalta tv-ohjelmakin voi itkettää, jos kohtaus on liikuttava.

Mä niin inhoan näitä itkupillejä. 

Pitävät yllä omalta osaltaan sitä stereotypiaa, että naisista ei ole mihinkään, vaan alkavat heti pillittää, jos ei joku asia mene mielen mukaan.

Itketään tässä sitten sitä naisten euroa. Turha siitä on melskata, jos itkun ja lamaantumisen aihe on jonkun kummin kaiman serkun naapurin viiltohaava peukalossa.

Vierailija kirjoitti:

Itkettekö te tuntemattomien takia?

No siis mä vollotin kuin vesiputous kun Caroline kuoli Kauniissa ja rohkeissa. Kyseessä on fiktiivinen henkilö ja minä kyllä pidän itseäni ihan normaalina ja tasapainoisena ihmisenä. 😉

Ei sitä tiedä mistä ne kyyneleet johtuu. Aloittajan tyttöystävää on voinut järkyttää esimerkiksi hänen kaverinsa murhe, sen jonka isoisä kuoli. Tapahtuma on voinut tuoda mieleen jonkun aikaisemman oman menetyksen, tai muistuttaa omien iäkkäämpien läheisten elämän rajallisuudesta. Ehkä kaveri on puhunut isoisästään niin kauniisti, että se on saanut kyynelkanavat auki.

Tai sitten tyttöystävä itkee jonkun muun syyn takia, mutta ei halua kertoa sitä aloittajalle. Varsinkin jos itkun oikea syy tuntuu kovin mitättömältä, saattaa olla helpompi vedota kaverin isoisän kuolemaan, koska kuolema nähdään yleensä hyväksyttävänä syynä itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Mä niin inhoan näitä itkupillejä. 

Pitävät yllä omalta osaltaan sitä stereotypiaa, että naisista ei ole mihinkään, vaan alkavat heti pillittää, jos ei joku asia mene mielen mukaan.

Itketään tässä sitten sitä naisten euroa. Turha siitä on melskata, jos itkun ja lamaantumisen aihe on jonkun kummin kaiman serkun naapurin viiltohaava peukalossa.

Voi olla vaikea ymmärtää, jos itse ei ole itkuherkkä. Ihan yhtä lailla tällaisen itkuherkän näkökulmasta tuollaiset "en osaa oikeastaan itkeä" tyypit tuntuvat hyvin oudoilta.

Vierailija kirjoitti:

Mä niin inhoan näitä itkupillejä. 

Pitävät yllä omalta osaltaan sitä stereotypiaa, että naisista ei ole mihinkään, vaan alkavat heti pillittää, jos ei joku asia mene mielen mukaan.

Itketään tässä sitten sitä naisten euroa. Turha siitä on melskata, jos itkun ja lamaantumisen aihe on jonkun kummin kaiman serkun naapurin viiltohaava peukalossa.

Minusta helposti itkevistä tulee jotenkin "aito" vaikutelma. Itkua ei usein voi pidätellä ja se on aika vahva tunteenilmaisemisen muoto, vaikka jotkut pitävät itkeviä jotenkin nössöinä. Eikö se ole ennemminkin vahvuuden merkki, että pystyy itkemään ja näyttämään haavoittuvaisuutensa?

Voihan se kaverin isoisän kuolema tuoda surullisia muistoja pintaan/ tai pelkoa oman isovanhemman/ vanhemman/ koiran/ kissan tms. kuolemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi on joku hormonaalinen juttu. Luitko netistä sen listan, jonka joku mies teki? Listasi siis itkunaiheet, joita hänen vaimollaan oli kuukauden aikana (vaimon luvalla). Siinä oli ihan outoja mm. se, että uutisissa kerrottiin, että joutsenissakin on homoja. Ja nainen puhkesi tämän takia kyyneliin kaksikin kertaa kuukauden aikana. Semmosia me ollaan.

Ei olla, älä yleistä. Itse itken ehkä kerran vuodessa. Jos niinkään usein.

Toinen ääripää on tietysti täydellisen tunnekylmä psykopaatti.

Itkemisen ei tarvitse liittyä tunteiden kokemiseen ja niiden ilmaisuun mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä niin inhoan näitä itkupillejä. 

Pitävät yllä omalta osaltaan sitä stereotypiaa, että naisista ei ole mihinkään, vaan alkavat heti pillittää, jos ei joku asia mene mielen mukaan.

Itketään tässä sitten sitä naisten euroa. Turha siitä on melskata, jos itkun ja lamaantumisen aihe on jonkun kummin kaiman serkun naapurin viiltohaava peukalossa.

Minusta helposti itkevistä tulee jotenkin "aito" vaikutelma. Itkua ei usein voi pidätellä ja se on aika vahva tunteenilmaisemisen muoto, vaikka jotkut pitävät itkeviä jotenkin nössöinä. Eikö se ole ennemminkin vahvuuden merkki, että pystyy itkemään ja näyttämään haavoittuvaisuutensa?

Ei se ole vahvuutta ettei pysty hillitsemään vahvaa tunnereaktiotaan edes silloin, kun se ei ole sopiva tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mä niin inhoan näitä itkupillejä. 

Pitävät yllä omalta osaltaan sitä stereotypiaa, että naisista ei ole mihinkään, vaan alkavat heti pillittää, jos ei joku asia mene mielen mukaan.

Itketään tässä sitten sitä naisten euroa. Turha siitä on melskata, jos itkun ja lamaantumisen aihe on jonkun kummin kaiman serkun naapurin viiltohaava peukalossa.

Mä taas ihmettelen, että miksi niinkin normaalia tunnereaktiota demonisoidaan vieläkin. Paheksutaan itkijää, niin kuin hän olisi joku hermoheikko mielenterveyspotilas, suhtaudutaan itkuun niinkuin se olisi automaattisesti merkki elämänhallinnan ongelmista, lamaantumisesta, toimintakyvyn menetyksestä tms. Kun ei läheskään jokainen kyynel lopulta merkitse edes tavallisen arkipäivän kulussa yhtään mitään. Ihminen voi itkeä niin monesta asiasta, eikä läheskään kaikki niistä todellakaan ole mitään elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Oletan, että sinuakin edes jollain tavalla liikuttaisi sinulle läheisen ja tärkeän ihmisen kokema menetys. Tuskin menisit ohi olkaasi kohauttaen että mitäs tuosta. Sinä et itkisi, mutta ehkä sinäkin kuitenkin hetken itseksesi asiaa miettisit, mielessäsi pohtisit miten ystäväsi jaksaa. "Itkupilli" tekee sitä ihan samaa kuin sinäkin, mutta lisäksi hänen silmistään vuotaa kyyneliä. Miten se kyynelien puute tekee sinusta paremman ja elämässä pärjäävämmän ihmisen kuin siitä "itkupillistä"? Lopputulos on kuitenkin sama: ne mielessä pyörineet asiat tuli pohdittua ja elämä jatkuu. Ei itkuherkkyys tee ihmisestä välttämättä mitään draamakuninkaallista.