Lue keskustelun säännöt.
Kadutteko lasten tekemistä?
Kommentit (33)
En kadu,vaikka olin 19 kun sain tytön:)Rauhoitti miun elämää hurjasti ja hyvin on mennykki sen kanssa vaikka eihän se aina ruusuilla tanssimista oo:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä valitsin mieheni todella tarkkaan. En kadu lapsia, elämästä on tullut täydellinen. Kaikki on niin kuin pitää. Käydään 2 kertaa ulkomailla niin kuin ennen, tupakoinnin lopetin( ennen kun aloimme yrittää lasta) kiitos lapsen , enkö enään juo, kun ehkä lasillisen viiniä jouluna.
En. Lapsemme ovat paras asia elämässämme. En ole koskaan katunut enkä koskaan tule katumaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että saan elää lapsuutta osittain uudelleen, käydä lelukaupassa, katsoa muumia, käydä muumilaaksossa, rakastua vaaleanpunaiseen prinsessamekkoon lapsen yllä, kuunnella lapsen kummallista ajatusmaailmaa...
Lapsen kasvun seuraaminen on ihanaa. Odotan kouluikää kun saan auttaa läksyissä. Nähdä mitä nykyaikana on koulussa ja muistella omaa lapsuuttani.
Tässä nyt osa.
Miinuksia taas tietysti myös paljon kuten lapsen uhma, iltariehumiset kun on itsekin jo väsynyt, välillä haluaisi olla miehen kanssa kahdestaan, siivottavaa koko ajan, et voi mennä iltakävelylle miejen kanssa lasten ollessa pieniä, jos koet miehen olevan väärä, et pääse hänestä silti eroon, lapset tuovat huolta ja pelkään jonkun sieppaavan heidät, joskus 24h kysely saa raivon partaalle kun lapsi puhuu ja puhuu. ...
Mutta kaiken kohokohta on raskaus, synnytys ja vastasyntynyt vauva jota voisin tuijottaa koko päivän tuntien sydämen tulevan ulos rinnasta.
Tuota loppua en voi mitenkään tajuta. Lapsi on vain uusi vastuualue muiden muassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu, vaikka vaikeitakin vaiheita on ollut ja on vielä tulossa (murrosikä alkanut).
Lapsi on aina vain yhtä ihana kuin ennenkin - jos ei siis niitä rasittavia aikoja oteta huomioon. Ne liittyvät kuitenkin kasvamiseen ja ovat siis jotenkin siedettävissä.
En todellakaan kadu. Olihan ne alkuvuodet raskaita, mutta lapset kasvavat äkkiä. Lasten kehitystä oli kiva seurata ja siinä sivussa kasvoi itsekin. Ilman lapsia olisin itsekkäämpi ja lyhytpinnaisempi mitä nyt olen. Lasten kanssa oli hauska matkustella, ne on ihan huipputyyppejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että saan elää lapsuutta osittain uudelleen, käydä lelukaupassa, katsoa muumia, käydä muumilaaksossa, rakastua vaaleanpunaiseen prinsessamekkoon lapsen yllä, kuunnella lapsen kummallista ajatusmaailmaa...
Lapsen kasvun seuraaminen on ihanaa. Odotan kouluikää kun saan auttaa läksyissä. Nähdä mitä nykyaikana on koulussa ja muistella omaa lapsuuttani.
Tässä nyt osa.
Miinuksia taas tietysti myös paljon kuten lapsen uhma, iltariehumiset kun on itsekin jo väsynyt, välillä haluaisi olla miehen kanssa kahdestaan, siivottavaa koko ajan, et voi mennä iltakävelylle miejen kanssa lasten ollessa pieniä, jos koet miehen olevan väärä, et pääse hänestä silti eroon, lapset tuovat huolta ja pelkään jonkun sieppaavan heidät, joskus 24h kysely saa raivon partaalle kun lapsi puhuu ja puhuu. ...
Mutta kaiken kohokohta on raskaus, synnytys ja vastasyntynyt vauva jota voisin tuijottaa koko päivän tuntien sydämen tulevan ulos rinnasta.
Tuota loppua en voi mitenkään tajuta. Lapsi on vain uusi vastuualue muiden muassa.
Kuvittele lapsen tilalle pieni koiranpentu. Toinen katselee sitä ihastuneena, minä näen vain vuosikausien velvollisuudet.
No ei kai kukaan myönnä vaikka ajattelisinkin niin. Sitten sitä iloitaan uudesta sinkkuelämästä kun lapset aikuistuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaduttaa, kun sisko meni tekemään lapsia. Meni hyvä ryyppykaveri piloille!
En kadu. Ei ole mitään syytä. Elämä on antanut lasten kautta sisältöä jota en olisi saanut mistään muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse saan kunnian seurata lapsen kehitystä, mutta koen jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja huolta. On myös hirveää tehdä päätöksiä lapsen puolesta ja pelätä omien virheiden pilaavan lapsen elämän.
Se on asiaan kuuluvaa herkkyyttä. Ilman sitä olisit väärällä polulla.
En kadu. Tottakai elämä on muuttunut, välillä tekisi hakata päätä seinään tuon 3v uhman kanssa. Mutta enemmän on niitä ihania hetkiä kun lapsi oppii uutta, tulee aamulla herättämään halauksin jne.
Äitiys toi tulessaan myös odottamatonta, kuten mitä kummallisimpia pelkoja, en ikinä kuvitellutkaan kuinka pelottavaa voi esim suojatien ylittäminen olla kaksi kaistaisella tiellä.