Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Surullinen äiti
10.08.2014 |
Olen yrittänyt unohtaa ja olla miettimättä, mutta voi kun kantaa pahaamieltä tyttäreni käyttäytymisestä.
Aikoinaan maksoin sadanhengen häät, ompelin hääpuvun ja hankin kaikki tykötarpeet.
Hääjuhlassa sain seurata sivusta kun tyttäreni piti seuraa ainoastaan miehensä suvun ja etenkin anoppinsa kanssa. No mitäpä tuosta, ajattelin vaikka pahalta tuntui.
Kun tuli morsiusparin lähti juhlista jäin siinä hötäkässä taas sivusta seuraajaksi, muut vieraat ja taas etenki anoppi tuli halailtua moneen kertaan.
Nyt jo moni ajattelee, että mitä tässä valittelen ja etenkin halusinko nyt tuoda tämän rahallisen puolen esiin ja sillä "vaatia" huomiota. Ei, ei todellakaan. Morsian ja sulhanen ovat pääosissa, en minä, mutta ihmetyttää tämä osakseni tullut kohtelu?
Nyt kun aikaa on mennyt, olen edelleen tyttäreni luona käydessäni saanut tuntea etten ole nyt kovinkaan mieleistä seuraa ja tunnelma on aina vaivautunut.
Ymmärtäisin, jos välillämme olisi jotain riitaa tai välienselvittelyä, mutta ainoastaan on kuin näkymätön muuri.
Silloin hän soittaa ja kyselee kuulumisia kun tarvitsee lapsille hoitajaa tai muuta apua, muuten ei koskaan.
Jos itse soittelen, aika on melkeinpä aina huono. Anoppinsa kun soittaa tyttäreni on nauravainen ja aina on aikaa.
Enkä ole hänen anopilleen mustasukkainen vaan iloinen siitä, että heillä on hyvät välit, mutta onko olemassa jokin kiintiö ettei riitä aikaa eikä ystävällisyyttä minulle vaan pelkkää kovuutta?
Kerran näiden vuosien aikana oli tullut jotain skismaa anoppinsa kanssa ja silloin itkien tuli minulle siitä valittelemaan. Tietenkin lohdutin.
En halua esittää marttyyriä ja valitella tyyliin, voi miinua raukkaa, mutta mitä olen tehnyt tai tekemättä jättänyt, kun saan osakseni tällaistä, mutta onhan ne tunteet minullakin ja pahalta joskus tuntuu.
Olenko kasvattanut tyttärestäni tällaisen? Lapsuus oli aivan tavallinen vailla suurenpaa draamaa, eikä hänkään ole sitä koskaan syyttänyt.
Kommentit (11)
Olen yrittänyt moneen otteeseen, mutta aina on ollut välttelyä ja nolostelua sekä haluttu kiertää asia pois keskustelusta. Miksi. Eihän siihen kukaan tietty voi täällä vastausta antaa.
Toi hääjuhla juttu tuli vain mainittua, kun siellä tuli niin pahamieli. En olisi halunnutkaan mitään ylenpalttista kiitosta tai nöyristelyä tämän johdosta, vaan että olisi nyt jotenkin noteerattu.
No, se on ollutta ja mennyttä, mutta tilanne vain jatkuu. Haluaisin katkaista välit kokonaan, itseäni vihdoin suojellen, sillä tuntuu etten enää jaksa tätä kohtelua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko olla että hän häpeää jotakin sinussa? Anoppi on ihailtavampi? Voihan olla myös että vuorovaikutus anopin kanssa ei ole 100% aitoa. Yleensä omille vanhemmileen kehtaa vain kiukutella yms.
Ihan ensiksi tätä lukiessa tuli mieleen, että olet kovin epävarma ihminen ihmissuhteissa. Tämä ei ole sinun vikasi, luultavasti sinua itseäsi on kohdeltu lapsena niin, että tämä käyttäytymismalli on päässyt syntymään. Jos näin on, on hyvin mahdollista, että olet siirtänyt oman epävarmuutesi ihmissuhteissa ja siitä johtuvan miellyttämisenhalun tyttärellesi. Tyttärelläsi ei siis välttämättä ole ollenkaan niin lämpimät välit miehensä perheeseen kuin näyttäisi, vaan hän tuntee tuntee tarvetta miellyttää heitä tullakseen rakastetuksi. Senhän kertoisi tuokin, että jokin tarkemmin määrittelemätön konflikti anopin kanssa sai hänet suunniltaan ja tulemaan kertomaan asiasta sinulle. Sinä olet hänen äitinsä, ja sinun kanssasi hän tuntee pystyvänsä olemaan oma itsensä - voi esim. olla, että tyttäresi on oikeasti vetäytyvämpi, introvertti luonne, mutta vieraampien kanssa täytyy yrittää muuta - ja jopa läpikäymään konfliktitilanteita ilman, että teidän suhteenne vaarantuu.
Sitä olen itsekin miettinyt, tätä häpeää.
Kieltämättä olen hieman erillainen persoona, kuin useammat. Ulkoinen habitus ei eroa muista, enkä muutenkaan käyttäydy erikoisesti tai huomiota herättävästi, mutta kiinnostukseni kohteet ovat erillaiset useimmilla.
Kun nyt mainitsen, että pidän konserteista, oopperoista, kirjallisuudesta, etc. haluan elää mahd. ekologisesti ja minulla on kenties hieman poikkeava käsitys maailmankaikkeudesta, en kuitenkaan katso olevani kenenkään yläpuolella enkä liioin alapuolella enkä liioin tyrkytä aatteitani enkä snobbaile. Tämäkin "erillaisuus" voi kenties tytärtäni hävettää.
Nyt en myöskään halveeraa, kun mainitsen että tyttäreni ja anoppi tykkäävät yhdessä joskus "ottaa kuppia", se on ihan ok. eivätkä tosiaankaan ole alkoholisteja, minä taas en käytä alkoholia ollenkaan.
Olisiko se sitten tässä erillaisuudessa syy?
Voit olla oikeassa 5. olen epävarma ihmissuhteissani, joka juuri johtuu omasta lapsuudestani ja senvuoksi olen kehitellyt oman maailmani juuri näistä harrastuksistani joihin "pakenen" ja toki saan niistä paljon.
Ehkä tämä epävarmuuteni on myös rasite tyttärelleni, eli ei oikein tiedä kuinka olla kanssani.
Kiitos tarkkanäköisestä kommentistasi;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli myös mieleen että onko anopille "lirkuttelu" aitoa.itsekin syyllistyn välillä siihen että pidän äitiäni itsestään selvyytenä,hänelle on helppo kiukutella koska tiedän että saan aina anteeksi.vaikka äitini on minulle äärimäisen tärkeä ja arvostan höntä suuresti on jostain syystä minun aina ollut vaikea puhua hänelle syvällisempiä,toisin kuin siskoni,he saattavat keskustella mistä tahansa ja yömyöhälle..kerro tyttärellesi miten pahalta tuntuu ja kyllä mielestäni voit myös tuon raha-asian ottaa puheeksi.hän on aikuinen ihminen jolle et ole enää velvollinen maksamaan mitään.jos hän ei osaa arvostaa sinua ja apuasi on se hänen häpeänsä.taidankin heti huomenna käydä tapaamassa omaa äitiäni ja halata kunnolla. Jaksamista Ap <3
Toivotaan että tämä on vain joku vaihe! Kyllä tyttäresi tajuaa vielä oman käyttäytymisensä.
Jotenkin omalle äidille sitä aina tulee kiukuteltua ja käyttäydyttyä tyhmästi. Sitten kun pysähtyy miettimään mitä äiti on tehnyt lapsensa eteen, sitä tajuaa kuinka paljon rakastaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoit hyvän aspektin ongelmaani, vielä kerran kiitos siitä. Näitä palstoja kun lueskelee, odotin ennenminkin kettuilun ryöppyä, mutta oli mukava olla väärässä, löytyy täältä hyvääkin.
Mielini ainakin helpottui, itse kun ei aina näe asiaa kuin yhdeltä kantilta.
Niin vaikea kait on ap:n alkaa keskustelemaan ongelmasta jos toinen osapuoli ei halua.tilanne tulee jatkumaan entisenlaisena. Kovin on vaikeita nämä koukerot ja kait sitä tulee usein satuttaneeksi tietämättään. Taitaapi olla vähän hemmoteltu pentu tää likka.
Mä ainakin ottaisin aikalisää ja olisin vähäaikaan ottamatta mitään yhteyttä. miks ottaa paskaa niskaansa ehdointahdoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli tyttäresi ei ole mieleesi, ei kelpaa sellaisena kuin on. Haluaa viettää hauskaa elämää, sinä olet iloton?
Alue: Aihe vapaa
Ainoa tapa selvittää syy on nostaa kissa pöydälle ja kysyä suoraan tyttäreltä, missä mättää. En ensimmäisenä rupeaisi luettelemaan noita omia panoksia hääjuhlaan vaan kertoisin rehellisesti, miltä sinusta tuntuu.