Yksinäinen.

Samoin.

Menkää yhdessä perheenä johonkin. Erilaisia tapahtumia ja paikkoja riiittää.

Niin mäkin. Tehdään perheenä ja miehen kanssa asioita, silti olen yksinäinen.

Meidän suhteessa toimii:yhteiset kiinnostuksen kohteet (jotka on haettu vuosien mittaan), toisen harrastuksesta kiinnostuminen ja sen kunnioittaminen,vaikkei itse olisikaan mukana=yhteinen ja oma aika, kummankin suvun tapaminen,kotitöiden jakaminen, kunnioitus,mutta toisen kevyt ruotuun pistäminen, jos on tarvis.

Väsyttääkö työ, onko ystäviä? Pidätkö siitä, mitä teette?

Mä en koe itseäni yksinäiseksi nyt vaikka näin viimeksi kavereita varmaan n. kuukausi sitten, en seurustele, asun yksin, ei edes lemmikkiä seurana, perhe asuu kaukana. Vähän olen pitänyt yhteyttä kavereihin kyllä tässä välillä.

Mietinkin että ehkä sun yksinäisyyden olo johtuu siitä ettet ole onnellinen jostain syystä, jota et vielä itsekään tajua. Mä olen tuntenut itseni yksinäiseksi kyllä aiemmin mm. parisuhteessa. Mutta en nyt. Varmaan johtuu siitä että mulle on vähän selvinnyt mitä haluan elämältä ja millaista elämää haluan elää. Pitäisköhän sunkins selvittää näitä juttuja kunnolla?