Myönnätkö yleensä itsellesi virheet helposti taii silloin kun olet ollut väärässä jossain asiassa niiin perustellusti ja otata kritiikkiä vastaaan avoimesti?

Minun on äärimmäisen vaikea myöntää olevani väärässä ja se häpeän määrä, joka siitä tulee, on sellainen, ettei meinaa kestää. Haluaisin kehittyä tässä ongelmassa, todellakin. Ihan hirveästi en sitä kykyä ole nähnyt muissakaan, se vähän lohduttaa.

Suomessa on ollut miehillä vähän niiin että ollaan enemmän hiljaa kuin puhutaana ja pälpätetään asiioista. Mutta nyt kun on tullut tämä netti niin jo vaiin avaudutaan.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on ollut miehillä vähän niiin että ollaan enemmän hiljaa kuin puhutaana ja pälpätetään asiioista. Mutta nyt kun on tullut tämä netti niin jo vaiin avaudutaan.

Että tavallaan varsinkiin suomalaisen miehen sanan käytössä selllainen äärimmäiset sananvalinnat että ollaan ääri laidoilla puolesta tai vastaan niin varmaan on ollut melko harvinaista vaan enemmän sellainen ajattelu sanojen takana on olllut se juttu. Että netti varmaan voimistaa selllaista tunteenpurkausta sittten omalta osaltaaan.

On vaikeuksia myöntää jos että olen väärässä. Osittain siksi teenkin taustatyön yleensä huolella ja tiedän paljon asioista muutakin kuin mutu-fiiliksellä. Tästä johtuen olen erittäin usein oikeassa. 

Mitä sä tarkoitat tolla!

Haastaksä riitaa! Milloin muka mä oon tehny virheen, sano!!

Mun ei tarvi koskaan myöntää olevani väärässä. Koska en ole. Otan asioista selvää joten olen aina oikeassa. Hippien mielipiteistä en välitä.

Nuorena oli todella vaikeaa myöntää olleensa väärässä jossain asiassa. Se tuntui jotenkin nololta. Nyt pystyn myöntämään helpostikin. Mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän sitä huomaa asioista tietävänsä. Nuorenahan sitä tietää aina kaiken, ja vanhemmat ovat tyhmiä.

jos olen selkeästi väärässä tai siis jään kiinni väärässäolosta, niin myönnän kyllä, eihän muuta voi!

mutta se ärsyttää hirveästi ja tekisi alkaa inttämään olevani oikeassa.