Vanhempien hemmottelu pilasi elämäni
En keksinyt parempaakaan otsikkoa. Toki olen kiitollinen että toinen vanhemmistani on pystynyt tarjoamaan minulle rahaa, pelastanut minut ulosotto kierteestä, maksanut asuntolainani lopun pois, antanut ennakkoperintönä sen minkä olen tarvinnut sillä hetkellä haluamiini asioihin, lapsuudessa ei puuttunut mitään. Mutta kieltämättä tämä ns.yltäkylläinen elämä on tehnyt minusta laiskan jota ei työnteko kiinnosta. Haluaisin olla normaali työssä käyvä ihminen mutta nykypäivän vaatimukset ovat liikaa kun jo valmiiksi pahoja mielenterveyshäiriöitä mutta työkyvyttömyyseläkkeelle on mahdoton kuitenkaan päästä joten elellään sitten työttömänä. Älkää hemmotelko ja antako lapsillenne liian helppoa elämää, se kostautuu myöhemmällä iällä.
Kommentit (12)
Kuulostaa vähän enemmän siltä, kuin mielenterveysongelmasi olisi pilannut elämäsi. Kiitollisuutta voi harjoitella ja itseään kehittää! Mieti missä tilanteessa olisit ilman apua? Jos sinulla on nyt asunto ja olet velaton, niin sinulla on erittäin hyvä tilanne miettiä mikä tekisi tilanteestasi mielekkäämpää, verrattuna siihen, että olisit ilman apua korviasi myöten veloissa. Frank Martela on esimerkiksi puhunut paljon siitä mikä tekee ihmisen onnelliseksi, uskon että sinulle tekisi hyvää perehtyä asiaan. On hienoa että olet alkanut miettimään elämääsi ja terveyttäsi ja se voi olla käännekohta kohti parempaa elämää. Saatko apua ongelmiisi?
Tsemppiä isosti sinulle, toivottavasti löydät itsellesi hyvän tavan elää! Muista kuitenkin olla kiitollinen niistä asioista jotka on hyvin, se on hyvä alku sekä terveyden kohentumiseen että elämäsi parantamiseen omilla toimilla.
Rahalla ja kasvatuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sinä et saanut jälkimmäistä. Minulle vanhempien varallisuus on tarkoittanut vain sekopäiden ilmaantumista elämään silloin tällöin.
Viestittelin ikätoverin kanssa ja tämä nyt jo yli 70-vuotias mies kertoi, että on itse oppinut hoitamaan asioitaan vasta isän kuoltua, yli 50-vuotiaana. Isä suhtautui aina kärsimättömästi kaikenlaisiin ongelmiin, olivat ne sitten pojan ongelmia koulussa tai myöhemmin avioliitoissa. Isä järjesti aina kaiken, enemmän tai vähemmän hyvin, usein huonosti - varsinkin sekaantuessaan pojan avioliittoon ja lasten kasvatukseen.
Mies on edelleen perässävedettävä lapanen, ainakin vaimonsa mielestä.
Yhdys sanojakaan eivät opettaneet!
Itsellä tuntuu melkoista viiltelyä rinnassa varsin usein. Tätä tulee sitten hetken helpotukseksi paikkailtua alkoholilla, tullakseen vain entistä pahempana takaisin.
No ei ainakaan omalta osaltani kostautunut. Lapsuuteni oli helppoa elämää ja oli myös mukava opiskella, kun ei ollut rahahuolia vaan sai keskittyä pelkästään opiskelemiseen.
Isä oli yksityisyrittäjä ja teki pitkää päivää, joten kyllä sitä rahaa osasi arvostaa ja näki ettei se puussa kasvanut vaikka sitä rahaa olikin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Viestittelin ikätoverin kanssa ja tämä nyt jo yli 70-vuotias mies kertoi, että on itse oppinut hoitamaan asioitaan vasta isän kuoltua, yli 50-vuotiaana. Isä suhtautui aina kärsimättömästi kaikenlaisiin ongelmiin, olivat ne sitten pojan ongelmia koulussa tai myöhemmin avioliitoissa. Isä järjesti aina kaiken, enemmän tai vähemmän hyvin, usein huonosti - varsinkin sekaantuessaan pojan avioliittoon ja lasten kasvatukseen.
Mies on edelleen perässävedettävä lapanen, ainakin vaimonsa mielestä.
Mutta tämähän tuo toivoa kaikille, että 70-vuotiaskin voi vielä oppia uutta ja muuttaa elämäänsä. Ainoa mikä särähtää korvaan, on se että puoliso kommentoi tuolla lailla. Minusta avioliittoon kuuluu arvostus ja rakkaus, koska naimisiinmeno on valinta.
Eksästä tuli sijoitusneuvoja ja hoitelee nyt myös vanhempiensa raha-asiat, kun jo lapsuudesta lähtien oppi kylpemään rahassa ja halusi opetella miten sitä tehdään vielä lisää.
Itse pilasit oman elämäsi. Selvästi elit yli varojen, jos ulosottoon jouduit. Ei tuo yltäkylläiseltä elämältä kuulosta vaan vanhempasi ovat vain yrittäneet pelastaa tyhmiä virheitäsi.
No ihmisiä on ihan liikaa, joku on aina työttömänä.