Miksi teille tuli ero?
Kommentit (26)
Mies jätti minut minulle täysin yllättäen, koska kuulemma halusi olla yksin ja miettiä. Jälkeenpäin kävi ilmi, että hänellä oli jo puoli vuotta ollut ukrainalainen minua 11 vuotta nuorempi nainne, jonka kanssa muutti suoraan yhteen minut ja lapsen jätettyään...
Mies rakasti tietokonettaan ja työtään enemmän kuin minua. Minä häippäsin. Harmitti vaan, miksen älynnyt aiemmin. Laitoin elämäni uusiksi ja nyt olen onnellinen.
Känniagressiivisuuden takia. violence...
Meidän oleminen vain muuttui enemmän ystävyydeksi. Huomasin etten enää rakastanut ainoastaan pidin tästä ihmisestä. Nyt muutaman vuoden jälkeen olen tajunnut, että hän se lakkasikin rakastamasta ensin.
Ihme juttu, vaikea selittää, mutta koko homma vain hiipui. Ollaan frendejä vieläkin.
Miehellä oli sivusuhde jonkun pubiruusuyh:n kanssa. Puistattaa vieläkin.
Ei miksikään. Olemme onnellisesti yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 20:43"]Ei miksikään. Olemme onnellisesti yhdessä.
[/quote]
Hienosti osattu vastata kysymykseen urpo. Taputapu!
Mies ja miehen "elämä" aina ennen perhettä. Nyt on helpompaa jokaisella: Lapset tietävät milloin isä heidän kanssaan on, minä en toivo suotta yhteistä aikaa perheen kesken ja tiedän varautua hoitamaan lapset aina itse ja mies saa vapautensa. Mies ei tästä tykännyt, epäilee minulla olevan toinen mies tms. eikä millään ymmärrä mistä kiikastaa. Ei vaan ole reilua lapsiakaan kohtaan pitää heidän kanssaan olemista varasuunnitelmana, jos mitään mielenkiintoisempaa ei ilmaannu. Enkä itse koe olevani onnellinen moisessa parisuhteessa.
Mies petti, ero tuli,lapset kärsii.
Väkivallan takia.
Tietenkin mies tämän jutun jälkeen myös kertoi kaikille yhteisille tutuille, että olin haastanut hänet rahan takia oikeuteen. Itse en kertonut kenellekään, ja sain vahingonkorvauksia noin 400 euroa, lisäksi syyte oli poliisien nostama, eikä edes minun, koska pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos.. Joten haista paska, onneksi pääsin sinusta eroon!
Liikaa alholia, baarireissuja ja muut asiat tärkeämpiä kuin perheen kanssa vietetty aika. Kotonakin koko ajan tietokoneella. Lisäksi otti pikavippejä eikä kertonut kuinka paljon vaikka meillä oli yhteinen asuntolaina ja perhe. Muutenkaan hänen asiansa eivät kuulemma juurikaan minulle kuuluneet...
Mies ei hyväksynyt edellisestä liitosta olevaa poikaani ja kohteli poikaa tylysti. Ei tervehtinyt tai jutellut. Oli kuin poika olisi ilmaa. Tämä alkoi vasta, kun olimme jo menneet naimisiin. Mies oli myös paha suustaan minua kohtaan. Sai yllättäviä raivokohtauksia ja häipyi usein sanaakaan sanomatta. Kävi vanhemmillaan haukkumassa minut ja oli kaikin tavoin riippuvainen vanhemmistaan (nelikymppinen mies). Puhui usein, että "äiti ja isäkin sanoin niin ja näin..". Suurin syy, miksi otin eron oli lapseni. Hänellä on vain yksi lapsuus enkä halunnut, että joutuu kärsimään miehen takia. Olimme tunteneet ja tapailleet reilun vuoden ennenkuin muutimme yhteen ja menimme naimisiin. Kohteli poikaani seurusteluaikana ihan normaalisti. Kaikki muuttui sitten myöhemmin.
Aviomies tuli ja meni miten halusi, eli sanoi jättävänsä ja häippäsi kuukausiksi. Sitten halusi takaisin. Aikani katsoin moista kunnes kerroin haluavani avioeron.
Avomies oli kiva kunnes muutti luokseni. Kaikessa oli aina jotain vikaa. Hän ei pystynyt hyvää sanomaan minusta ja vaati ihan järjettömiä. Onneksi suuttui kun en suostunut ja häippäs.
Meillä katosi puheyhteys, tai jälkikäteen ajatellen sitä ei koskaan ollutkaan. Kaikki vakavammat keskusteluyritykset johtivat riitelyyn. Meillä ei ollut myöskään ns. parisuhdeaikaa, että oltaisiin tehty yhdessä jotain ( edes katseltu leffa, juotu viiniä ja rakasteltu... Jotain sen tyyppistä kaipasin itse). Mies ei koskaan kertonut, mitä minulta haluaa. Minä kerroin asiat valittamalla ja nalkuttamalla ja minusta tuli aika hirveä ämmä siinä rakkaudenkaipuuni keskellä. Seksi sujui, mutta siitä puuttui kaikki yhdessäolo, se oli pelkkä akti, heti seuraavana päivänä toisen naama taas vitutti. Mies myös ilmoitti joka riidan yhteydessä, että ei halua olla kanssani. Se katkeroitti ja teki entistä vaikeammaksi yrittää muuttaa asioita paremmaksi.
Nyt eron jälkeen kykenemme taas välittämään toisistamme, ja yhteinen arvostus on löytynyt. Uskon että pysymme ystävinä. Olen kuitenkin löytänyt uuden miehen, jonka kanssa läheisyys ja keskustelu sujuu. Olen onnellinen.
Kohta varmaan edessä, koska laittaa itsensä aina perheen edelle. Ei halua olla lasten kanssa tai hoitaa niitä eikä myöskään tehdä mitään meidän kaikkien kanssa (kotitöistä/ruoanlaitosta puhumattakaan). Päivästä toiseen miettii vain omia haluja ja tarpeitaan, eikä anna meille aikaa. Lisäksi on aina kärttyinen meille.:(
Odotan vielä jonkin aikaa, jos asiat muuttuvat, jos ei niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin elää yksin lasten kanssa, jotta eivät tästä kärsi..
Aika monella näkyy olevan syynä tuo "mies laittaa itsensä perheen/parisuhteen edelle". Sama täällä. En kyllä tiedä onko sellaisia miehiä olemassakaan, jotka välittää siitä puolisosta (minusta). Tiedän; suurimmalla osalla mammoista on täydelliset miehet...
Seksi loppui, halaukset eivät riittäneet.
Jäin työttömäksi, puoliso ryhtyi häpeämään minua ja turhautui kun ei ollut enää varaa matkustella.
En vielä mutta kohta: tossukka mies, ja paha suinen. Juntti ja moukka. Helpompi kasvattaa lapset yksin.