Ihanaa, kun sain lopetettua rasittavat "ystävyyder"

Parikin tapausta.
Roikkuivat minussa ja tarvitsivat minua aina oman mielensä mukaan.
Minä en saanut heiltä tukea mihinkään. En saanut aikaa, en kuuntelua jos mulla oli jokin ongelma. Heillä oli silloin kiire jonnekin, ei ehdi.
Mun kiireet eivät kelvanneet heille, eivät lukeneet minua. Että soita sitten kun ehdit ni mulla olis pari juttua. Jutut oli luokkaa valitan miehestäni ja aikuisista lapsistani. Minulla ei ole miestä, aikuisia lapsia on, mutta ei tule mieleenkään heidän asioitaan levitellä. Eli mulla olis sitten halua ja aikaa näille ystäville. Heittäköön kaiken paskan mun päälle mutta minä en saa heittää heille mitään.
Pari vuotta vei irtautua ghostaamalla heistä.
Tarjolla on taas muitakin valittajia, mutta nyt en enää vastaa viesteihin.
Onko kenelläkään samanlaista vastavuorovedotonta kaveruutta menneisyydessään?