Haluaisitteko asua kuulo/näköetäisyydellä appivanhemmista
Kommentit (12)
En. Oman arjen täyttää ruuhkaksi asti oma perhe ja työ. Jos vielä pitäisi olla osa muiden arkea niin burnouttia pukkaisi.
Vierailija kirjoitti:
En. Missään tapauksessa.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Missään tapauksessa.
Miksi?
Appi ei kunnioita meidän yksityisyyttämme. Kävelee sisään soittamatta ovikelloa, sekaantuu asioihin ja määräilee ja arvostelee. Syö mitä sattuu, ja työntää suussa olleen haarukan yleisiin ruokiin, eli tekee kaikesta syömäkelvotonta.
Ehdottomasti ei. Nyt asutaan samassa kaupunginosassa, mikä on kiva kun lapset voivat kulkea itsenäisesti isovanhemmille. Mutta näköetäisyys... ei ikinä.
No itse asiassa, asun nytkin niin. Isäni ja anoppini asuvat naapuritaloissa, ihan 100 metrin säteellä.
Aivan sama. Appiukko on ihan hauskaa seuraa selvinpäin ollessaan, eikä anopistakaan mitään häiriötä varmaan olis.
En ihan noin lähellä. Me asumme noin puolen kilometrin päässä, joten ei näe eikä kuule, mutta lähellä, jos tarvitsee apua puolin tai toisin.
Asuin 19 vuotta naapurissa, ensin 5 kk samassa taloudessa. Hyvin meni! Oli aina lapsenvahdit, ei tarvinnut edes pyytää. Lapsille tuli erittäin läheiset välit isovanhempiinsa, auttoivat heitä paljon aikuisenakin. Nyt isovanhemmat on kaikki kuolleet.
Asun. Eipä juuri haittaa, kun ei usein vierailla puolin ja toisin. Koronan takia ja muutenkin. Mies kyllä vierailee.
Anoppi on niin huonokuntoinen, ettei oikeastaan poistu asunnostaan, kuin terveydenhoitokäynneille, eli sinänsä ei haittaisi, koska ei ilmestyisi kuitenkaan vierailuille. Tosin jos asuisi noin lähellä siellä pitäisi varmaan yhtenään (päivittäin) käydä piipahtamassa ja sitä en kyllä jaksaisi.
Puhutaan vaikka noin 100 metrin etäisyydestä. Eli haluisitteko asua näin lähellä omia tai appivanhempia?