uskotko Jumalaan?

Miksi uskoisin satukirjaan?

Enhän usko Marvelinkaan tuotannon olevan oikeaa elämää. Ihan sarjakuviahan ne on.

Sama koskee raamattua, miksi satukirjaan pitäisi uskoa?

En usko Jumalaan, mutta uskon jumalaan, ja toiseen ja kolmanteen jne.

Uskon, ettei ole mitään muuta jumalaa paitsi Allah ja että Muhammed on Hänen lähettiläänsä.

Uskon, että kaikki Jumalan profeetat palvoivat vain Jumalaa eli Allahia. Myös Jeesus on profeetta, ihminen ja tavallinen kuolevainen, joka teki ihmeitä vain Allahin luvalla. Jeesus ei ole Jumala eikä Jumalan poika. Jumalalla ei ole lapsia eikä mitään vertaista. Jumala on vain yksi ainoa Jumala, joka tarkoittaa sitä, että Hän on ainutlaatuinen. Mitään tai ketään ei voi verrata Jumalaan. Jumala on kuolematon ja ikuinen.

En usko yhteenkään niistä kuudentuhannen uskonnon jumalista, joita tällä hetkellä häärää maailmaa ohjailemassa.

Uskon, usko tuo turvaa ja toivoa joka päivä. Menetin nuorena kaksi hyvää ystävääni ja silloin aloin rukoilla, sekä pyytää voimia surutyöhön.

Minun uskoni ei ole keltään pois, enkä ymmärrä miten jotkut tekevät asiasta elämää suuremman asian.

Uskon Jumalaan. Uskon, että koko fyysinen, tuntemamme maailma luonnonlakeineen on yksi ulottuvuus (Jumalan luoma) ja lisäksi on muita ulottuvuuksia (nekin Jumalan luomia). Tätä voisi tukea esimerkiksi multiversumiteoria. Jumala ei ole mikään ukkeli/hahmo ja olentokin on mielestäni sanana rajoittava. Jumala on kaikkeus. Jumala on kaiken energian alkulähde ja me kaikki olemme hänessä ja hän meissä. Energia ei koskaan katoa, tietoisuus ei koskaan katoa. Se mikä on, ei voi muuttua olemattomaksi. Se muuttaa vain muotoa.

Kyllä uskon Jumalaan. Isään Poikaan ja Pyhään henkeen. Tiedän myös sen mitä on elämä ilman uskoa.. ja sen kerron teille että ilman Isää Poikaa ja Pyhää henkeä olisin tyhjät kuoret vain..

En. Ja pidän myös monien uskovaisten vakaumusta naurettavana. Homous on sairaus yms. hienot asiat. Koskaan en ole edes koulussa uskonnontunnilla istunut.

No en usko, tarina ja satu jonka turvin heikot jaksaa elää ja käsitellä kuolemaa

Kyllä uskon, se on ainut turvani lopulta, vaikka uskoni on heikko, muuta ei ole. Armonkerjäläinen.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 19:46"]

En. Ja pidän myös monien uskovaisten vakaumusta naurettavana. Homous on sairaus yms. hienot asiat. Koskaan en ole edes koulussa uskonnontunnilla istunut.

[/quote] Ja sivistyksen tasostasi sen kyllä huomaa *tirsk* Uskonnontunneilla käsitellään uskoa ilmiönä, pahvi.

Jaha, toinenkin kysymys siellä oli.

Olen niitä onnekkaita ihmisiä, joille ei koskaan ole tuputettu uskontoa kotona. Kansakoulussa olin uskonnontunneilla, koska pienessä maalaiskoulussa olisi uskonnottomuuden osoittamisesta seurannut kaikenlaista ikävää (en minä tietenkään sitä tiennyt, lapsi kun olin, mutta vanhempani tiesivät). Olin opetellut lukemaan pari vuotta ennen koulun alkua ja lukenut puoli kirjastoautollista tarinoita, ja koulun Jeesus-tarinat olivat niitä tylsimpiä ja turhimpia kuulemiani, vaikka niissä kuinka olisi ollut puhuvia käärmeitä ja taikatemppuja. Ajattelin ihan liikaa ollakseni altis uskovaisuudelle.

Jotkut etäisemmät sukulaiset yrittivät painostaa helvetillä mainitsematta sitä helvettiä - keinoja löytyy - ja jotkut höpöttivät enkeleistä ja yrittivät tavallaan lahjoa minua uskomaan (motiivi jäi minulle hämäräksi). Teininä ällistelin koulukaverien vastenmielisiä riparijuttuja, myöhemmin sitä, kuinka melkein jokaista kymmenestä käskystä ("älä tapa" taitaa olla se ainut toteltu) riemurinnoin rikkova ihminen eli noin 100 % kirkkoon kuuluvista haluaa kirkkoloitsut parisuhteelleen ja lisää manauksia lasten nimijuhliin.

En mielelläni puhu ihmisten kanssa uskontoasioista, koska olen kiltti ihminen ja uskovaisia on niin hirvittävän helppo loukata pelkällä uskonkappaleiden mutkien vetämisellä suoriksi ja kunkin oman uskovaisuuden alkusyiden selvittelemisellä. Mutta jos minulta välttämättä haluaa mielipiteitä, saa vastata itse omista tunteistaan. Onpa sitä joiltakin menneisyydessä karissut koko uskovaisuus ensi järkytyksen ("mut sittenhän kaikelta putoaa pohja pois!") jälkeen, eikä vieläkään näy palanneen. Eikä ole heidän lapsiinsakaan tarttunut, mitäpä siitä voimme päätellä?

Yhteenveto: uskontojen kertomukset ovat niin pahasti solmuun vedettyjä satuja ja tarinoita, että niitä ei voi millään ottaa tosissaan muuten kuin pahasti peloteltuna tai päihteissä (en harrasta kumpaakaan). Uskontojen keksijöiden ja niiden edustajien motiivit ovat ilmiselvät ja raadolliset. Minusta useimpien jumalien kaltaisten sadistien ja joukkomurhaajien ei pitäisi sallia olla kenenkään sankarihahmoja. Ja se suurin syy uskovaisuuteen: ihminen on aikamoinen laumaeläin ja ajattelun ulkoistaja, ja aivopesu lapsesta lähtien kyllä toimii.

Nro 6

Uskon. Mummoni oli uskovainen. Olen lukenut raamattua, jumala tuntuu ankaralta siinä. Onko hän oikeasti sellainen..

Uskovaiset vois joskus miettiä että miksi kaikki tiedemiehet (yleensä älykkäitä) on lähes poikkeuksetta ateisteja?

[quote author="Vierailija" time="06.08.2014 klo 19:34"]

Uskon, ettei ole mitään muuta jumalaa paitsi Allah ja että Muhammed on Hänen lähettiläänsä.

Uskon, että kaikki Jumalan profeetat palvoivat vain Jumalaa eli Allahia. Myös Jeesus on profeetta, ihminen ja tavallinen kuolevainen, joka teki ihmeitä vain Allahin luvalla. Jeesus ei ole Jumala eikä Jumalan poika. Jumalalla ei ole lapsia eikä mitään vertaista. Jumala on vain yksi ainoa Jumala, joka tarkoittaa sitä, että Hän on ainutlaatuinen. Mitään tai ketään ei voi verrata Jumalaan. Jumala on kuolematon ja ikuinen.

[/quote]

Hakeudu hoitoon :D

Miksi sinä et usko Ukkoon, Zeukseen, Gaiaan, Afroditeen tai Allahiin?

Veikkaan, että samasta syystä minä en usko Jahveen.