Kokemuksia puolison epävakaasta persoonallisuushäiriöstä?

Minä heitin hullun akan ulos kun lapset tuli täysi-ikäiseksi. Elämäni fiksuin teko.

Mies ei osannut rauhottua. Raivosi vain. Kävi hakkaassa ikkunoitani jne. Lopulta kun sai vähän rauha, otti uuden.naisen.facebookistaan ja on kovin rakastunut tähän 2 viikkoa välirikon jälkeen. Yrittää lasta tyypin kanssa. Näytti omille lapsilleen uuden toisen kerran tavattuaan.

Sairas viha minua kohtaan ja halu näyttää, kuinka saavat heti uuden kanssa lapsen. Kertoi, koska haluaa minun muistavan aina mitä menetin. Hänhän se uuden matkaan lähti, en minä...

Jos mies ei myönnä ongelmaa, ei tilanne parane.

Pitää hakeutua dkt terapiaan ja oikeasti panostaa siihen. Myös joillakin epävakailla voi olla esim. Narsistisia piirteitä ja tämä tekee kaikesta vieläkin vaikeampaa.

Itsellä on epävakaa ja kävin terapiassa. Nyt menee paljon paremmin ja tuntuu että olen ihan normaali ihminen nyt. Olen itse huomannut että joillakin keillä muka on epävakaa on oikeasti toinen cluster b persoonallisuushäiriö.

Minä taas huomaan, että suhteessa yritetään helposti laittaa epävakauden piikkiin sen ns. normaalin puolison tekemisiä ja etenkin tekemättä jättämisiä. Kun aikuinen ihminen ei osaa edes perusasioista huolehtia, on se epävakaa vaan niin inhottava ja ilkee, kun sanoo samoista asioista sadatta kertaa. Juu, en jaksa enää kauaa "nalkuttaa". *laittaa oven kiinni perässään

Minulla on epävakaa vaimo. Ajoittain on ollut kyllä todella raskasta ja itsekin olen ollut masentunut ja uupunut sen takia. Meillä voi olla pitkiä hyviä jaksoja, mutta sitten on aikoja, jolloin saa taas kaiken paskan niskaan. On syyttelyä, toisen pahaa aliarvostamista + kaikkea sellaista mitä tähän epävakaaseen persoonallisuushäiriöön nyt kuuluu. Pääasiassa olen jaksanut sillä ajatuksella, että huonot ajat kestää aikansa ja sitten se taas helpottaa.

Vaimo käy terapiassa ja on pidetty pariterapiasessioita samalla terapeutilla. Ne ovat olleet hyödyllisiä, koska keskustelut ei silloin lähde niin herkästi riitelyksi ja voi kertoa omista tuntemuksista. Hyviä neuvoja miten riitatilanteissa pitää toimia olen saanut sieltä.

Asioita, jotka itsellä on helpottanut, ovat: tiedon hankkiminen epävakaa persoonallisuushäiriöstä, omat urheiluharrastukset ja yleensäkin oman ajan ottaminen. Epävakaan kanssa eläminen vaatii vahvaa luonnetta, omat pahat tunteet/hermostuminen pitää pystyä hallitsemaan oikeissa paikoissa. Se on vähän sellaista omaishoitamista ja taitoa asettua tilanteiden ulkopuolelle ajoittain.

Omaa elämää sen ei kannata antaa pilata liikaa silti. Tälläisesta suhteesta voi ja saa lähteä ilman syyllisyyttä. Olen miettinyt lähtemistä minäkin, mutta olen vielä jaksanut, koska välitän tästä ihmisestä. 

Et siis ole yksin, meitä on muitakin samassa tilanteessa.

Epävakaa ei itse huomaa omaa epävakautta.

meidän suhde on täyttä paskaa hän syyttää mua kaikesta haukkuu mua ja arvostelee mua ja mun perhettä ja meitä kaikkia uhkailee tapolla ja väittää että olen lastamme lyöny vaikka en ole ja musta tehtiin lastensuojelu ilmoitus ja epäilen että tämä mies on sen tehny ei vaan myönnä ja valehtelee ja hän on mua hyväks käyttäny jatkuvasti ja meille on tulossa toinen vauva ei häntä se toinen vauva kiinnosta millään tavalla ja sama oli esikoisen kanssa ja lapsi on lähtenyt huostaan riitaisan suhteen takia ja en halua että toinen lähtee.

ja oli virhe ottaa yhteishuoltajuus epävakaan kaa😡

meidän suhde on täyttä paskaa hän syyttää mua kaikesta haukkuu mua ja arvostelee mua ja mun perhettä ja meitä kaikkia uhkailee tapolla ja väittää että olen lastamme lyöny vaikka en ole ja musta tehtiin lastensuojelu ilmoitus ja epäilen että tämä mies on sen tehny ei vaan myönnä ja valehtelee ja hän on mua hyväks käyttäny jatkuvasti ja meille on tulossa toinen vauva ei häntä se toinen vauva kiinnosta millään tavalla ja sama oli esikoisen kanssa ja lapsi on lähtenyt huostaan riitaisan suhteen takia ja en halua että toinen lähtee.

ja oli virhe ottaa yhteishuoltajuus epävakaan kaa😡

meidän suhde on täyttä paskaa hän syyttää mua kaikesta haukkuu mua ja arvostelee mua ja mun perhettä ja meitä kaikkia uhkailee tapolla ja väittää että olen lastamme lyöny vaikka en ole ja musta tehtiin lastensuojelu ilmoitus ja epäilen että tämä mies on sen tehny ei vaan myönnä ja valehtelee ja hän on mua hyväks käyttäny jatkuvasti ja meille on tulossa toinen vauva ei häntä se toinen vauva kiinnosta millään tavalla ja sama oli esikoisen kanssa ja lapsi on lähtenyt huostaan riitaisan suhteen takia ja en halua että toinen lähtee.

ja oli virhe ottaa yhteishuoltajuus epävakaan kaa

On kokemusta. Avioero ratkaisi enimmäkseen, vaikka eipä tuo sekoiluaan mun kanssa siihenkään lopettanut kun mikään sovittu ei sit lopulta pitänyt vaan alkoi säätää, kontrolloida ja kiristää ja lopulta aika kalliilla elareilla ja lapsista luopumalla sain sen pysymään poissa elämästäni.

Kehotan välttämään näitä hulluja.

Kannattaa pysyä erossa. Tai juosta kauas jos on jo eretyny yhteen. 

Valtavan kostonhimoisia. Kostavat vuodesta toiseen ja kaikille ja kaikesta.

Koko elämä loukkaantumista ja kostamista.

Jos naisilta kysytään, Suomessa on persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä enemmän kuin väkiluvun verran. Ja kaikki lisäksi exiä. No, mitäpä heiltä voikaan odottaa? Uhriutumista?

Mikä on dkt terapia? Mikä terapia voisi olla hyvä parikymppiselle, jolla selkeästi on pershärö? Saako terapiaa mistään?