Lue keskustelun säännöt.
Puhukaa mulle järkeä. Tapasin miehen,
05.08.2014 |
joka siis on kaikinpuolin todellä hyvä. Kivannäköinen, hauska, fiksu. Hyvä työ, pukeutuu fiksusti ja tuntuu vielä olevan todella kiinnostunut minusta. Mutta mikä ihme mua vaivaa! Jotenkin ahdistaa yhteydenpito ja se että pitäisi tavata.
Erosin pari vuotta sitten ja sain siinä liitossa aika pahasti siipeeni. Sen jälkeen on ollut tosi vaikeaa tavata uusia ihmisiä. En vaan kiinnostu kenestäkään, paitsi tietenkin niistä jotka eivät kiinnostu minusta. Heti kun joku osoittaa kiinnostusta painan jarrua ja keksin monia "hyviä" syitä miksi homma ei voisi mitenkään toimia.
Onko mulla kohtalotovereita? Ja loppuuko tämä joskus? Uskallanko vielä joskus heittäytyä?
Kommentit (9)
Ei kannata kyllä. Mikset eläisi yksin? Nauti elämästäsi ja anna seurustelusuhteiden olla. Käyt vielä napsaisemassa kohdun ja munasarjat pois, niin ei ole hormonaaliset aikaan viettiä. Oikeasti, anna sen miehen mennä menojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasit miehen ja ehdotit sukupuoliyhdyntää? Mitä mies vastasi?:D
Kiitos asiallisista vastauksista. Mä luulen että asia on juuri näin, vanhat tapahtumat painaa vielä liikaa. Exästä päässyt yli hyvin, mutta kaikki mitä tapahtui jätti kyllä jälkensä. Varmaan pelkään satuttavani itseäni. Mutta on tää niin ärsyttävää. Toivottavasti menee edes joskus ohi.
Se loppuu, kun pystyt antmaan exällesi sataprosenttisesti anteeksi. Kokemusta on.
Mulla aivan samat oireet..Ollut kyllä jo huomattavasti kauemman ja tuntuu vaan pahenevan. Ahdistaa tavata ketään, ahdistaa läheisyys. En kiinnostu kuin niistä jotka ovat tarpeeksi etäisiä/välinpitämättömiä. En tiedä miten tämän voisu muuttaa. Kaipaan suhdetta, mutta ahdistaa vielä enemmän. Kokeile mitä tulee miehen kanssa, mutta kerro että haluat edetä hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pöh! Annat nyt vaan mennä. Vaikka tää suhde ei toimisikaan, seuraava suhde on sitten entistä helpompi aloittaa. Et voi loppuelämääsi nunnana elää.
Juuri näin! Kiinnostaa vain sellaiset jotka ovat jostain syystä saavuttamattomia. Heti kun on ns. tosi kyseessä, alan jänistää. Huojentavaa kuulla etten ole ainoa joka tuntee näin. Kiitos tuhannesti! Ihanaa että täällä av:lla saa myös asiallisia vastauksia. Taidan noudattaa tuota rauhallista etenemistä ja tutustua ihan rauhassa pikkuhiljaa. Luulisin että tämä sopii miehelle myös.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.08.2014 klo 18:15"]
Mulla aivan samat oireet..Ollut kyllä jo huomattavasti kauemman ja tuntuu vaan pahenevan. Ahdistaa tavata ketään, ahdistaa läheisyys. En kiinnostu kuin niistä jotka ovat tarpeeksi etäisiä/välinpitämättömiä. En tiedä miten tämän voisu muuttaa. Kaipaan suhdetta, mutta ahdistaa vielä enemmän. Kokeile mitä tulee miehen kanssa, mutta kerro että haluat edetä hitaasti.
[/quote]
Ihan kuin mun näppikseltä! Eikä ole ratkaisua mullakaan.
T. sinkkuna jo 9 vuotta
Sä et ole päässy yli mitä sulle tehtiin joten suosiolla ehdotan ettet ryhdy suhteeseen jos epäröit. Sä et ole sitten reilu toista kohtaan ja turhista asioista voi syntyä riitoja. Käsittele tunteet ja pelot ajan kanssa ja jos se mies on niin fiksu ja oikeasti tykkää susta niin hän on ystävä. Ei yritä ja odottaa.