Teinkö oikein vai väärin?
Olen ollut miesytäväni kanssa yli vuoden, hänen perhe pitää minusta kovasti. Mun oma perhe/suku ei halua edes tavata häntä. Suomalainen fiksu mies joka asuu omakotitalossa ja hoitaa asiansa, eli perusasiat kunnossa. Perhe/suku ei vaan voi sietää että olisin onnellinen eikä mulla saisi olla koskaan ketään. Ja oon aikuinen liki 30v ihminen.
No, aion nyt jättää sedän tulevat syntymäpäiväjuhlat väliin, koska kutsu luonnollisesti vain yhdelle. Ilmoitin jo että "en voi osallistua." Kaikki varmaan tietää syyn. Oon varmaan heidän silmissään nyt aivan hirveä p*skanaama kun noin kehtaan tehdä, mutta mitä muutakaan.
Jos menen sinne yksin, annan sukulaisten asenteen voittaa. Ja häpeäisin silmät päästäni puolisoni edessä että menen sukujuhliin, sori, kutsu vain yhdelle. Tosin en usko että hän enää edes haluaisi tavata mun sukulaisia, kun alusta asti ollut sieltä suunnasta asenne että me ei kelvata. Todennäköisesti miestäni ei haittaisi vaikka menisin, asia olisi varmasti hänelle ihan ok jos haluan mennä, mutta periaatteesta en halua, koska silloin annan heille (perhe/suku) merkin että he onnistuvat kyykyttämään mua, eli sitten he tekevät sitä aina.
Mitä te tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee miten itse haluat äläkä kysele täältä tai muilta.
Sinuna katkaisisi välit kokonaan sukuun, jos oikeasti tilanne on tuo että miesystävääni ei haluta edes tavata ja kohdellaan niin kuin häntä ei olisikaan.
Näin se valitettavasti on. He pitäisivät hänestä varmasti, mutta ennakkoasenne on että eivät halua edes tavata. Rajua tuomitsemista tuntematonta kohtaan. Miehelläni on paljon kavereita ja on oikeasti pidetty kunnollinen ihminen. Mun täytyy valita kenen rinnalla seison.
AP
Mistä tämä ennakkoasenne kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähes kolmekymppisen parisuhde ketään ihmetyttäisi? Onko äijä paljon sinua vanhempi? Pari kertaa eronnut? Usean lapsen isä tms.?
Suvun sairaalloinen omistushalu. Vanhemmat sanoneet suoraan etten saa itse valita puolisoa. Ollaan ihan suomalaisia eikä edes lahkolaisia. Uskomatonta mutta totta.
AP
Onko sinulla mt ongelmia?
Menkää kihloihin/naimisiin/muuttakaa yhteen? Ei tietysti pelkästään suvun takia pidä noin tehdä, mutta tuskin voisivat puolisoa olla kutsumatta. Outo suku kyllä sinulla, mutta näitä nyt tässä maassa riittää.
No ei suvun takia pidä tehdä mitään järjetöntä ja uhmakasta. Ap nyt miettii kumpi on tärkeämpi eli suku vai se, että on se oma rakas. Suvulle ei pidä kumarrella. Ovatko tottuneet, että olet se yksinäinen piika, joka pokkuroi toisten edessä ja jota voi komentaa miten vain. Eivät halua sinun pariutuvan, koska silloin sinulla on omakin elämä.
Eivätkö vanhempasi toivo lapsenlapsiakaan?
Oli vähän vastaava tilanen aikoinaan. Lähisukulainen meni naimisiin. Sain tietysti kutsun mutta se oli osoitettu vain minulle. Soitin ja kysyin että onko siis vain minut kutsuttu vain vai avomieheni myös. Sanoivat että vain minut. Eivät aio kutsua avomiestäni koska emme ole naimisissa vaikka olemme olleet avoliitossa jo 15 vuotta. Sanoin suoraan että en tule, sillä en hyväksy avopuolisoni jättämistä ulkopuolelle. En sitten mennyt.
Nyt korona-aikana voi olla syynsäkin rajata kutsuttavat minimiin ja juuri tuollaiset ihmiset, joita ei ole ennen tavattu eivätkä virallisesti sukua, rajautuvat helposti silloin pois. Valitettavasti näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähes kolmekymppisen parisuhde ketään ihmetyttäisi? Onko äijä paljon sinua vanhempi? Pari kertaa eronnut? Usean lapsen isä tms.?
Suvun sairaalloinen omistushalu. Vanhemmat sanoneet suoraan etten saa itse valita puolisoa. Ollaan ihan suomalaisia eikä edes lahkolaisia. Uskomatonta mutta totta.
AP
Onko sinulla mt ongelmia?
Pikemminkin vaikuttaa siltä että suvulla on ongelmia. Eihän tuollainen omistushalu, jos pitää paikkansa, ole tervettä.
Hei ap, kuulostat viestissäsi aika vihaiselta ja katkeralta. Jään miettimään mitä kaikkea taustalla on tuossa tilanteessa lapsuudenperheesi kanssa. Millainen kasvuympäristösi on ollut, millaiset suhteet perheenjäsenilläsi on keskenään, entä sinun kanssasi. Mistä sinulle on syntynyt käsitys että he eivät haluaisi sinun olevan onnellinen, ja miksi heidän hyväksyntänsä on sinulle niin tärkeä asia nyt aikuisena. Ei siis tarvitse vastata näihin kysymyksiin, kerron vain mitä viestisi herätti. Moni kolmekymppinen ei ehkä edes esittelisi seurustelukumppaniaan lapsuudenperheelle jos suhde on vielä suhteellisen tuore (ei asuta yhdessä tmv sitoumuksia) ja jos suhde lapsuudenperheeseen ei ole läheinen. Voi myös olla monia syitä siihen, miksei lapsuudenperheesi ole innokas tapaamaan seurustelukumppaniasi. Noista sedän syntymäpäivistä - kuulostaa aika muodolliselta että olet saanut ilmeisesti kirjallisen kutsun, jossa on erikseen mainittu että se on vain yhdelle henkilölle. Mikset kysyisi sedältäsi, sopiiko että tuot vakituisen kumppanisi mukanasi? Voithan siinä yhteydessä myös kiittää kutsusta ja sanoa, että tulet mielelläsi jos myös kumppanisi on tervetullut.
Kysyt mitä tekisin tilanteessasi. Vastaan että miettisin suhdetta lapsuudenperheeseen. Mistä viha ja katkeruus ja tarve hyväksynnälle kumpuaa? En sano tätä pahalla, on ymmärrettävää kaivata läheisten hyväksyntää. Kuitenkin jos suhde läheisiin on noin myrkyllisellä tolalla, olisiko hyvä ottaa kunnolla etäisyyttä ja miettiä, miten heihin pitää yhteyttä jatkossa, mitä odotuksia ja toiveita itsellä on suhteessa heihin ja ovatko ne odotukset ja toiveet realistisia. Ettet joutuisi aina jatkossakin pettymään.
Suosittelen ammattiapua harhaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Menkää kihloihin/naimisiin/muuttakaa yhteen? Ei tietysti pelkästään suvun takia pidä noin tehdä, mutta tuskin voisivat puolisoa olla kutsumatta. Outo suku kyllä sinulla, mutta näitä nyt tässä maassa riittää.
Sanotaanko, että syrjäisemmillä kylillä vielä suht yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen ammattiapua harhaisuuteen.
Ennemminkin välit jäädyttää sukuun. Ei kannata tuulimyllyjä vastaan alkaa taistella.
Ap, olisi kiva kuulla mitä ajattelet?
jätä tuollaine paska suku