Nirsous johtaa anoreksiaan?

Äkkiseltään olisin veikannut toisinpäin. Nirso saattaa syödä pelkästään epäterveellistä ja lihottavaa ruokaa, esim. ranskalaisia perunoita ja sipsejä.

En tiedä. Nirso on ylivalikoiva ruuan suhteen, ehkä ei ole kotona oppinut ja tottunut syömään kaikkea. Syömishäiriöisellä (anoreksia, ortoreksia, bulimia) on ongelmia minäkuvansa kanssa ja se on mielestäni eri asia. Olen siis samoilla linjoilla 5:n kanssa. 

Lähinnä vain ajattelin, että jos on niin monia ruokia, joita ei suostu syömään, niin on helpompi "alkaa" anorektikoksi. Tällöin olisi ehkä helpompi luopua ruuasta. Ap

Ja nirso saattaa syödä valikoivasti vaikka mitä vain, esim. salaattia. En tunne itse nirsoja, jotka söisivät vain roskaruokaa.

Ei johda. Mä en oo ikinä ollut nirso ruoan suhteen ja sairastuin silti.

Anoreksia varmaan vain usein alkaa nirsoudella; kieltäydytään syömästä tiettyjä asioita siksi, että ne nähdään lihottavina ja epäterveellisinä.

Noup, itseltään liikaa vaativilla on helpompi taipumus anoreksiaan kuin yhdelläkään tavallisella nirsolla.

Anorektikko voi olla nirso tai ei. Nirso voi olla anorektikko tai ei. Psyyken sairastuminen ei ole noin pienistä kiinni. Ei siis tartte pelätä että lapsi sairastuu syömishäiriöön jos nirsoilee toisinaan, mutta muutoin elämä ok. Juopottelevat/kontrolloivat/ ylihuolehtivat/ väkivaltaiset/ välinpitämättömät/ vanhemmat tai elinympäristö plus geneettinen taipumus voivat syömishäiriön tietty laukasta.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 15:37"]

Lähinnä vain ajattelin, että jos on niin monia ruokia, joita ei suostu syömään, niin on helpompi "alkaa" anorektikoksi. Tällöin olisi ehkä helpompi luopua ruuasta. Ap

[/quote]

Anoreksia on sairaus, ja vakava sairaus onkin. Nirsous on opittu/ omaksuttu tapa. En tunne anoreksian syntyprosessia kovin syvällisesti, mutta on aika vaikea kuvitella että joku noin vain alkaisi syömishäiriöiseksi ikään kuin huvikseen. Olen tuntenut kaksi anorektikkoa; toinen toipui, joskin elämä sairauden jälkeen oli ihan jotakin muuta kuin mistä hän oli haaveillut ja mihin pyrkinyt ennen sairastumistaan. Toinen kuoli anoreksiaan 33-vuotiaana.

Ortoreksia voi alkuvaiheedsa näyttää nirsoudelta, mutta ei se siitä j o h d u

12 = 6

Lisään vielä, että alkava anoreksia saattaa tietysti näyttää nirsoudelta, mutta ei ole sitä. 

Kuinka helposti sitten ruokaa rakastava ja ei mistään nirsoileva sairastuu anoreksian ja lakkaa syömästä kaikkia rakastamiaan asioita? Ap

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:20"]Kuinka helposti sitten ruokaa rakastava ja ei mistään nirsoileva sairastuu anoreksian ja lakkaa syömästä kaikkia rakastamiaan asioita? Ap

[/quote]

Se käy yllättävänkin helposti, sillä anoreksia ei ole siitä kiinni että rakastaako ruokaa vai ei. Syömishäiriö on vakava psyykkinen sairaus, jossa sairastunut ei koe ansaitsevansa ruokaa, varsinkaan mitään makunautintoja. Useimmat anorektikot haaveilevat jatkuvasti ruuasta, mutta eivät voi sitä syödä koska psyykkinen paha olo ja itseinho estää. Anoreksia ei ole mikään laihdutuskuuri, jonka aikana on vaikeaa pysytellä erossa rakastamistaan ruuista. Anoreksiaan sairastunut ei voi syödä, vaikka ehkä tavallaan haluaisikin.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 16:20"]

Kuinka helposti sitten ruokaa rakastava ja ei mistään nirsoileva sairastuu anoreksian ja lakkaa syömästä kaikkia rakastamiaan asioita? Ap

[/quote]

Mä oon sairastanut anoreksian ja oireilen aika pahasti tällä hetkellä. En silti osaa vastata tohon kysymykseen. Mä kyllä nautin aikasemmin todella paljon herkuista ja hyvästä ruoasta ja nyt vaan ajatus kaiken paskan syömisestä ällöttää. Ei mulla anoreksia ainakaan millään tavalla oikeasti liity siihen ruokaan, vaan ennemminkin siihen, että voin kontrolloida edes jotain elämässäni.

Kuinka helposti.. Eiköhän sekin ole ihan yksilöllinen asia.

Okei. Kiitos vastauksista, etenkin 16 ja 17.

Usein anorektikot ovat täydellisyyttä tavoittelevia kontrollifriikkejä, joilla ei juurikaan ole empatiakykyä muita kohtaan, vaan ovat todella kateellisia muille ja vertailevat itseään koko ajan. Aina pitäisi olla paras kaikista ja jos ei ole, niin lakkaa syömästä. Myös syömättömyydellä käytetään valtaa perheessä: "Jos ette tee, kuten haluan, lakkaan syömästä." Anorektikon omaisena olo paljon raskaampaa kuin anorektikkona oleminen.

Nimimerkki: Siskoni on anorektikko ja kaikki pyörii hänen napansa ympärillä. Se on muille ahdistavaa, mutta kukaan muu ei saa näyttää ahdistustaan, koska anorektikko on niin herkkä, että tilanne saattaa pahentua. Kaikki menee siis hänen pilinsä mukaan.

19 antoi hyvän esimerkin siitä miten paljon vakavasti sairas ihminen vaikuttaa ympäristöönsä, oli sairaus mikä tahansa, esim. syöpä. Sen ehdoilla mennään.

Kokemukseni mukaan anoreksia aiheuttaa ympäristössä toivottomuutta, kun sitä sairaan syömistä ei voi olla vahtimatta. Syömättömyys on tahdon asia ja anorektikon tahdonvoima on valtava kun hän on syömättä niin kauan että lihaksetkin katoavat. Hänelle syömättömyys on ainoa oikea vaihtoehto olla se ihminen joka hän tuntee olevansa, ja hän on valmis suojelemaan sitä muiden puuttumiselta vaikka millä keinoin. 

Nina Stenroos teki pari vuotta sitten Yleen hyvän repparin aikuisen anorektikon elämästä. En muista ohjelman nimeä, mutta toimittajan nimellä voi löytyä Elävästä arkistosta. 

Joissakin tapauksissa se voi olla mahdollista, mutta se että on nirso ei välttämättä tarkoita että ei halua silti syödä paljon. Olen itsekkin nirso mutta pidän syömisestä todella paljon ja nirsoille kaikki sipsit yms ovat yleensä sellaisia joista sitten nautitaan ja niitä syödään paljon. 

Mä olin erittäin kaikkiruokainen, en vähääkään nirso. En muista, että olisin lapsena/nuorena erityisesti inhonnut mitään ruokaa. Sairastuin kuitenkin anoreksiaan. Suhde ruokaan kieroutuu sairauden kehittyessä eikä siitä välttämättä ole ollut merkkejä (esim. juuri nirsoustaipumusta) aikaisemmin.

Kyllä lapsuuden ajan ruokakomemuksilla voi myös olla yhteys anoreksian puhkeamiseen. Nirsoilu, jos se on erikoista suhtautumista rukaan, voi lisätä riskiä sairastua. Ylipäätään on haitallista suhtautua rukaan ja omaan kehoon kokoajan kriittisesti. Täälläkin on kokoajan alipainoa ihannoivia ketjuja. Se ei ole tervettä.

Monissa perheissä on epäterve suhtautuminen ruokaan. Lasten syömättömyyttä selitetään milloin milläkin (nirso, erityisherkkä jne). Lapset ja vanhemmat käyvät myös valtataistelua ruuan avulla. Nämä kuviot vääristää lapsen suhtautumista itseen ja siten voi altistaa symishäiriöille.