Miten isovanhemmat ovat suhtautuneet sivariin?

Poikamme menee suurella todennäköisyydellä sivariin. Toisille isovanhemmille tämä on ok tai jopa hyvä asia. Minun isälleni taas armeja on iso juttu ja sivari kauhistus. Suorastaan jännittää kertoa asiasta isälle, kun asia on varmaa. Vielä ei asiaa ole kerrottu, vaikka aika ilmeiseltä asia tuntuu.

Miten teidän lasten isovanhemmat ovat suhtautuneet sivariin? Erityisesti "jäärä"-tyyppiset isoisät? Onko välit menneet iäksi vai ovat ovatko hyväksyneet?