Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua vauvaa nyt vaan joskus..
26.08.2006 |
Onko muilla samoja kokemuksia? Ollaan seurusteltu 10 v., naimisissa ollaan ja muutenkin kaikki ok. Mutta mies ei halua vielä lasta, mutta kuulemma joskus kyllä. Ikää meillä on 29 v. Miten pitkään sitä kannattaa odottaa? Olen ollut itse valmis vauvaan jo useamman vuode ja jokainen odotettu vuosi hajottaa minua henkisesti. Miehillä ei taida tulla koskaan sellaista lapsen kaipuuta :/.
Kommentit (38)
Vierailija:
Ne isät jotka ei sitten ole lapsen kanssa tekemisissä, niin mikä juttu se heille on, pienillä elatusmaksuilla saa vieraskorean lapsen kylään kerran kuukaudessa, noin kärjistäen, ja samalla saa elää sinkkuelämää - eikö se juuri ole heille rusinat kaikista pullista?
Niinhän sitä kaiken järjen mukaan kuvittelisi, että miten voi katua. Mutta kun niitä katujia on. Hyvänä esimerkkinä tuttavaperheen isä: mies ei ole koskaan joutunut valvomaan öitä lapsen takia (lapsi nyt 4 v), harrastaa entiseen malliin, käyttää reippaanlaisesti alkoholia ja käy kavereiden kanssa milloin missäkin. Saa siis elää lähes yhtä vapaata elämää kuin ennenkin, bonuksena vaan häntä palvova lapsi. Vaimo hoitaa perheessä lapsen ja kodin, on luopunut omista menoista ja harrastuksistaan sekä yöunistaan. Ja silti mies on tunnustanut minun miehelleni, että jos voisi nyt valita uudelleen niin lasta ei koskaan tulisi. Monet miehethän saavat perhe-elämästä ne rusinat pullasta mutta silti katuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttuisikohan muka sitten lapsen myötä megabilettäjäksi? Vaikea uskoa.
ap
Mutta jos asenne on valmiiksi kielteinen lasta kohtaan ja hänet siihen puoliväkisin taivuteltaisiin, niin varmasti ainakin heikkoina hetkinä miettisi että miksi suostuin tähän, minähän sanoin etten halua lasta jne jne.
Meillä tehosi ja odotin sitten sen ajan mitä mies sanoi. Sen jälkeen sillä ei ollut enää vastaanväittämistä! :)
No nyt yritystä on takana jo kohta vuosi, eikä tulosta ole kuulunut... :(
Siis ehdottomasti mies haluaa lapsen (ei ole kielteinen sitä kohtaan), mutta ei nyt vaan joskus.
Vai pitäisikö minun sitten vain tyytyä tilanteeseen ja odottaa kunnes mies on valmis? Silloin lopputulos luultavasti olisi, että minä en saa lapsia ja mies hankkii ne myöhemmin jonkun muun kanssa. Siksi en pidä mitenkään vääränä kertoa vähän realiteetteja naisen iästä ja mahdollisuuksista saada lapsi, kun mies kuitenkin periaatteessa on lapsimyönteinen. Ei taida vaan tajuta, että aika kuluu niin nopeaan..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta miehet harvoin tuntevat niin. Luulen että kun tulet raskaaksi hän kyllä iloitsee asiasta heti alusta lähtien.
Teillä kaikki vaikuttaa olevan ok, joten minä voisin tilassasi ehkä vain jättää pillerit pois, vaikka se miehen huijausta olisikin.
Mielestäni miestä ei missään tilanteessa saa huijata isäksi!
Vierailija:
Teillä kaikki vaikuttaa olevan ok, joten minä voisin tilassasi ehkä vain jättää pillerit pois, vaikka se miehen huijausta olisikin.
t.33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Me (minä kohta 24-v. ja mies kohta 29-v.) ollaan oltu yhdessä 5 vuotta (josta kihloissa 4 vuotta) ja mies on alusta asti ollut sitä mieltä, ettei lapsia tule koskaan. Sen 5 vuotta olen nyt odottanut, että se muuttaa mielensä, mutta olen pikkuhiljaa alkanut tajuta, ettei niin käykään.
Mikä älynjättiläinen oletkaan!
Kyllä suhteessa sen verran pitää pystyä keskustelemaan, ettei noin isoja päätöksiä tehdä yksin ja huijaamalla. Sitäpaitsi tuollainen huijaaminen voi lopulta päättää parisuhteen. Jos vaihtoehtoina ovat huijaamalla saatu lapsi tai hyvä parisuhde ilman lapsia, niin kyllä valitse siltikin sen parisuhteen.
En pitäisi siitäkään jos mies salaa kävisi tekemässä sterilisaation. Samanlaista huijaamista sekin olisi.
Kiitos kaikista kommenteista, luulen että päästään tässä kuitenkin johonkin lopputulokseen miehen kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös meillä mies jahkas, että sitten joskus...Olin 32, kun päätin, että enää ei odoteta. Sitten sitä vasta odotettiinkin: lasta ei alkanut kuulua. Silloin vasta mies tajusi asian tärkeyden. Parin vuoden yrittämisen jälkeen tärppäs, ja nyt mies on oikein hyvä isä, vaikka välillä ollaan molemmat aika puhki kahden pienen kanssa...Mutta neuvoisin sua: ala jankuttaa. Jankuta ja jankuta, joka päivä. Älä neuvottele, älä myöskään uhkaile, mutta jankuta. Jos miehesi on kiltti ja haluaa sinun parastasi, hän kyllä melko pian antaa periksi. Ja tosiaan: tämä on nimenomaan sinun asiasi, koska sinä olet se, joka ei voi tulla raskaaksi viisikymppisenä; miehesi voi. Siksi, jos miehesi haluaa lapsia juuri sinun kanssasi, aikanne on NYT.
Sanoit tuossa viestissä 19 että miehesi puhuu melkein päivittäin että " sitten kun meillä on lapsia..." . Minusta kuulostaa vähän siltä, että miehesi on valmistautumassa lastentekoon ja ehkä tuo " joskus ei nyt" on jäänne jostain vanhalta ajalta, josta hän ei ihan pääse irti.
En huomannut sanoitko, milloin olitte viimeksi puhuneet asiasta vakavasti ja tosissaan?
Mulle tuli sellainen olo että hän kaipaa ehkä vain pientä tönäisyä siihen, että haaveista tehdäänkin totta. Että ehkä hän ei itse uskalla tehdä aloitetta. Sopiva tönäisy voisi olla juurikin se, että sinä sanot suoraan haluavasi lapsen juuri nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80% ehkäisyn poisjättäneistä raskautuu vuoden sisällä. Jos siis aloittaisitte vauvahankkeen nyt ja kaikki menisi täydellisesti, olisi teillä vastasyntynyt sylissänne 2008 alkuvuodesta. Siihen on pitkä aika.
Joput 20%, jotka eivät raskaudu joutuvat taistelemaan raskautuakseen, jotkut useita vuosia.
Kerro miehellesi riskeistä, joita syntyy, kun lapsia tehdään vanhemmalla iällä. Lapsella on suuremmalla riskillä vammainen, jos odotatte kovin pitkälle.
Harvat isät ovat valmiita isiksi, kunnes vauva on sylissä.
Olenkin itse jo niin varautunut siihen, ettei meillä koskaan ole lapsia, että en enää puhu " sitten kun meillä on lapsia" vaan " sitten jos meillä joskus on" :(.
Keväällä puhuttiin vakavasti ja jo puolittain päätettiin alkaa yrittääkin, mutta nyt ollaan menty taas takapakkia ja lujaa.
Ongelmana on lisäksi mun pätkätyöt ja työn laatu (käsitellään vaarallisia kemikaaleja, joten töissä pitäisi kertoa raskaudesta lähes heti ja toisaalta noloa edes ottaa vastaan jotain 3 kk työpätkää jos ei voi tehdä siellä sitä työtä, mihin on otettu). Mies siis ajattelee varmaan noita mun työkuvioitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nlapsia.
Ihmiset länsimaissa elävät monesti työlleen, eivät itselleen. Jos haluat lapsen, hankit sen. Sinulla on tasan tämä yksi mahdollisuus, toista ei tule.
Kai ajattelee taloudellista tilannetta ja pitää tärkeänä naisenkin uraa.. Tai jotain. Siis yliopistotutkinto mulla on, mutta eipä vaan tutkijoilla vakkaripaikkoja näytä olevan.
Tosin mä olen vasta 24 ja mies on 27. Mäkään en halua lasta nyt eikä mieskään. Kumpikin sanoo, että sitten myöhemmin...
Olen päättänyt, että alle 30-vuotiaana lapsen haluan.
Lapsista ei juurikaan ollut puhetta kunnes yllättäen huomasin olevani raskaana. Päätin pitää lapsen, koska ikääkin alkoi jo olla melki 30 ja olin 22 vuotiaana jo yhden abortin tehnyt. Raskaana ollessani mies alkoi juoda jatkuvasti enemmän ja enemmän. Uhkasin erolla, mikä johti vaan kovempaan juomiseen. Tilanne helpottui kun pääsin äitiyslomalle ja ei ollut enää työpaineita. Sitten lapsi syntyi ja kas kummaa me oltiin ihan valmiit vanhemmat. Mies jotenkin tajusi vastuunsa vasta nähdessään vauvan ja huomatessan ettei me olla häntä jättämässä.
Olen itse aina ajatellut että sitten joskus vasta lapsia mut mulle ei olis varmaan koskaan tullu lasta jos ei olis toi tilanne tullu yllätyksenä. Lapsi on ollu parasta mitä meille ois voinu ikinä tapahtua:)