Kylläpä joillakin Facebook-minät ja reaaliminät eroaa toisistaan!

Siis huhhuh. Kamalin reissu elämäni aikana takana, uuden miesystävän sukulaisten luona. En kyllä enää mene toiste! 

Menimme siis kutsuttuina illalliselle tuliaisten kanssa. Ekaksi olin ihan innoissani reissusta, he lisäsivät minut kaverikseen Facebookissa ennen kuin edes tavattiin. Appiukko oli oikein sosiaalisen, puheliaan ja hauskan oloinen tyyppi päivitysten ja kuvien perusteella ja vaimonsa nuori, kaunis, sporttinen ja vielä tosi mukavan oloinenkin. Miesystäväni on siis tämän appiukon edellisestä avioliitosta. Heillä näytti olevan kaiken kaikkiaan tosi idyllinen perhe, todella suuri talo meren rannalla, paljon kaukomatkoja, loma-asunto saaristossa ja paljon ystäviä. Lapsetkin kirjoitteli vanhempiensa kuviin "rakastan sinua äiti olet ihana" yms. joten ajattelin että onpa siinä oikein unelmaperhe ja että olenpa onnekas kun miehelläni on noin mukavat sukulaiset. Sydämiä viljeltiin kaikkialla ja jutut todella positiivisia. Samalla olin hiukan kateellinenkin- miten joillakin on asiat noin hyvin.

No, totuus paljastui sitten paikan päällä. Ilmapiiri oli tosi kylmä, isä oli tuppisuu ja vaimo oli etäinen ja ylimielisen oloinen, lapset oli kylläkin kivoja. Sen vähän mitä he puhuivat, he haukkuivat kaikkea (esim. kun sanoin että tosi kaunis paikka missä asutte, niin vaimo vastasi että minusta ihan kamala paikka). Kaikkea he arvostelivat negatiiviseen sävyyn. Lisäksi ihmettelin miksei äiti ja tytär puhu keskenänsä, selvisi jälkeenpäin että he ovat olleet mykkäkoulussa jo pari kuukautta. Tytär ei ollut suostunut menemään johonkin harrasteryhmään mihin äiti olisi hänet halunnut. Lapset olivat lisäksi jotenkin säikyn tai valppaan oloisina koko ajan ja yrittivät miellyttää vanhempiaan. Noin tunnin vaimo jaksoi olla kanssamme ja sen jälkeen alkoi suurieleisesti siivoamaan ruokailuhuonetta (ei pelkästään astioita vaan imuroida lattioita ym.) missä olimme, halusi ilmeisesti että lähdemme. Sen lyhyen ajan mitä siellä olimme, minulla oli paha olla. Kaikki paikat kiilsi puhtauttaan ja uutuuttaan mutta se oli ennemminkin vain kylmä ja kolkko kulissi.

Nyt reissun jälkeen kun luen heidän Facebook-päivityksiään, en tunne enää kateutta vaan jonkinlaista sääliä. Miksi he esittävät jotain ihan muuta kuin ovat?

Tästä opin sen, ettei koskaan kannata kadehtia ketään Facebook-kaveria tai blogia, tietämättä mitä siellä kulissien takana tapahtuu.