oOo Helmikuiset viikonloppuun oOo

Taidan olla ensimmäistä kertaa täällä näin aikaisin =)

Kerrankin olisin saanut nukkua pitkään mutta ei sitä enää osaa. Yö heräämiset ovat vaivanneet viime viikolla ja tuskin se enää loppuukaan. Olo muuttuu kuitenkin vain kohti tukalampaa.



Kivunlievityksestä. Taidan mennä vähän samalla tavalla kun edelliskerralla eli vähän tilanteen mukaan. Mutta ei missään nimessä PETIDINIÄ. Ei ei, olin todella sekaisin siitä. Aquarakkulat olivat kyllä mielestäni hyvät. Veivät kivun selänpuolelta kokonaan. Tosin vaikutus ei ole kauhean pitkä.



Ei kai muuta, hyvää viikonloppua kaikille.



MyQ 16+3

Eiliseen kivunlievityskeskusteluun viä palaan, jäi kokonaan mainitsematta jyvätyyny. Oli hyvä apu.



Aqua-rakkuloista sen verran ett kyl ne tehoo, apu tosin o kovin lyhytaikanen, mutt se laittaminen sattuu niin s**tanasti ett taatusti hetkex unohtuu supistuskivut. Varsinkin jos pahimmat säryt on selkäpuolella. Kaipa niitä taas tulee pyydettyä vaik se kipu kammottaa jo valmiix..



Ja sit ihan muuhun asiaan: Te joilla nyt on viikkoja jo hieman enemmän eli 16-17 ni mites teil noi " menkkakivut" , vieläkö jatkuu? Mulla koko eilisen päivän jomotti ja jouduin taas viime yönä valvomaan ku sattu kohtuun sen verran reippaasti. Kovasti yritin lohduttautua ett ne on taas niitä kasvukipuja mutt pahinta sitä tuntuu aina pelkäävän.. Onnex on keskiviikkona se neuvola, saa toivon mukaan jtn selvyyttä asiaan.



Nyt ulos, aurinko paistaa, jos sitä vähän virkistyis. [b][color=purple]Päivänjatkeita Helminauhalaisille ja hyviä vointeja![/color][/b]



Maaret(ti) & örppänä [size=3][color=red]♥[/color][/size] (rv17+1/17+6)

En ehtinyt lukea eilistä pinoa, mutta ilmeisesti olette jutelleet kivunlievityksestä?? Esikoisen kohdalla ajattelin, että mikä tahansa muu, mutta ei epiduraalia (pelkäsin sen sen laittamista). No, sitä kätilö heti suositteli, kun ilokaasusta ei oikein mulle ollut apua. Nikottelin hetken, kun sanoin pelkääväni sen laittamista. Mutta se mulle laitettiin, eikä tuntunut missään. Ja ihan oikeasti en voi katsoa, kun multa otetaan hemppari. Se näyttää pahalta ja SATTUU! Olen kerran pyörtynyt, kun katsoin.... Siis epiduraali oli kyllä hyvä. Mutta katsotaan, mitä sauraavalla kerralla. Tilanteen mukaan mennään.



Raskaus jatkunut ihan hyvin. Etova olo saattaa tulla aivan yllättäen, eikä tietoa milloin se loppuu. Nuo helteiset iltapäivät ovat vaikeita. Varsinkin liikuntatunteja pitäessä on hankalaa, kun yu-kentälle porottaa aurinko, eikä tuule yhtään. Mutta jospa kohta jo viilenisi. Outo toive mulle.... varsinkin kun matka lämpimään odottaa!



Tästä raskaudesta olen kertonut jo aika monelle työkaverille. Viimeksi kerroin vasta rv 20 paikkeilla. Nyt on vaan tuntunut oikealta hetkeltä tämä.



Enpä muuta tähän keksi, kotihommat ja jumppa odottavat!



T: Mini ja Muru rv 13+5

ja suurkiitos kaikille epiduraalia kehuneille! Tällaista piikkikammoista lohduttaa ihan hirmuisen paljon, kun kokeneet sanoo että se on tosiaan ihan pikkujuttu se sen laittaminen :)



Voi Maaret sinun kipujas! Mua kanssa huolettaa kun nämä kivut on selvästi erilaisia kuin ennen, ja sattuu jkv. Ja kun ihan tuolla jossain " alakerrassakin" vihloo (en tiedä onko emätintä vai kohdunkaulaa vai mitä, ei oo oikein ihmisen anatomia hallussa...). Onneksi päästään pian neuvolaan :)



Täällä on kivan näköinen keli, aurinko paistelee. Yritän nyt hoitaa aamupäivän aikana tehokkaasti pakkailuhommia, mieskin lupasi auttaa - jospa sitten päästäis nauttimaan vikasta yhteisestä

viikonlopusta täällä!



Makkara rv15+0

Nyt täytyy myöntää että ei kolmannen kanssa jaksa suunnitella synnytystä valmiiksi. Todennäköisesti en mitään kivunlievitystä ehdi saamaan, kakkonen tuli maailman 2,5 tunnissa...



Mutta molemmissa olen siis käyttänyt ilokaasua ja saanut epiduraalin. Ilokaasusta tuli ensin huono olo ja oksensin, mutta siihen tottui pian ja sitten se auttoi, ehkä enemmänkin siten että keskittyi hengitykseen. Ilokaasua olen käyttänyt sen vajaan puoli tuntia mitä epiduraalia joutui odottamaan sängyssä pitkällään. Ja sitten tikkauksen aikana.



Epiduraaleista on ollut hetkeksi apua. Hetkeksi siksi että molemmat on lähtenyt tulemaan ulos melkein heti epiduraalin jälkeen. Ykkösen kanssa sain ehkä vartin-puoli tuntia huilattua. Kakkosen kanssa ehdin tuntemaan pari kertaa että nythän ei supistus tunnut enää kovin pahalta, kun tuska palasi ponnistustarpeena. Ponnistusvaiheen kipua epiduraalilla ei ole peitetty, mielestäni ihan hyvä niin. Normaalisti ainakin Naistenklinikalla epiduraalin kanssa laitetaan oksitosiinitippa, jotta synnytys ei hidastuisi.



Mutta täytyy muistaa että kaikissa puuduusaineissa on riskinsä. Olen kuullut/lukenut tapauksista että kohdunkauluan puudutuspiikki ja aine on mennyt liian syvälle, vauvaan asti ja aiheuttanut vauvan kuoleman. Toisaalta taas pari vuotta sitten väärään kanavaan mennyt epiduraalipuudutus aiheutti äidin kuoleman kesken synnytyksen. En halua pelotella, mutta hyvä pitää mielessä että aina kun ruumiiseen kajotaan, niin riskejä on.



Tällä kertaa annnan tilanteen viedä, jos ehdin niin otan epiduraalin, muuten varmaan pelkällä ilokaasulla.

Noista vatsakivuista sen verran että mulla niitä ollu jo pari viikkoa, eikä oo kyllä menkkamaisia vaan sellasta ihme jomotusta. Kävellessä tuntuu et maha " hölskyy" ja tosi usein kohtu kovettuu ja " supistelee" . Koko alavatsa on vähän arka. Näillä viikoilla se on kuitenkin kai asiaankuuluvaa. Koetan olla stressaamatta. Päivittäin tuntuu muljaamista kun poikanen potkii rakkoa ja muutenkin. Eilen join pepsiä ja sen jäkeen alkoi kunnon bailut. Ehkä vois koettaa olla ilman kofeiinia kun se kuitenkin poikaseen vaikuttaa. Tänään on taas kuumempi päivä ja heti on ällömpi olokin. Oon täysin kyllästynyt lämpimiin ilmoihin ja haluisin et tulis KYLMÄ! No onhan tässä vielä pitkä talvi edessä ennen kuin oman käärön saa syliin. Tuntuuko teistä muista että synnytykseen on ikuisuus aikaa? Siitä huolimatta ostin tänään kaks vaaleansinistä vaatekappaletta poikaselle (kun on kerran poikaolo). En tiiä mitä niille teen jos tulokas onkin tyttö :).



Jaksamista kaikkien pienten ja isompien vaivojen keskellä!



Pääsky ja poikanen rv 15+1

Heippa vaan taas! Ihan ensiksi kyselisin tänään josko joku tietäisi Helsingin mammajoogista - missä niitä pidetään? Parista paikasta olen kysellyt mutta heillä ei ollut. Nyt olis kiva aloittaa. Entä onko joku harrastanut vesijuoksua raskaana ollessa - kuinkas se onnistuu sitten kun maha alkaa olla iso; saako vyön mukavasti silti paikoilleen? Se on mun ihan lempiharrastuksia ja odottelen kuumeisesti että halli aukeaa. Sen pitäisi ainakin olla riskitön laji raskauden aikana eikös? Muistelen että täällä oli muitakin vesjuoksijoita?



Epiduraalista vielä - joku mietti sitä piikitysvaihetta. Itse en ainakaan edes tuntenut sitä laittamista, se jäi ihan taka-alalle niissä kivuissa. Otin sen ihan loppuvaiheessa joten mulla se auttoi myös ponnistuskipuihin, eli oli kyllä todella suuri apu siitä! Ponnistus olikin sitte´n nopea, eli ei edes pitkittänyt mitenkään synnytystä. Oksitosiinia sain myös.



viherrys 14+1

Eilen tasaviikkojen kunniaksi kupla teki kuperkeikkoja jotka tunsin ihan selvästi!



Vielä siitä piikistä, ei sitä ehdi huomaamaankaan kun supistaa ja pitää pysyä paikallaan. Ja minäkin tykkäsin jyväpussista!



Ja taas on kiire, kuulumisia toiste. Mukavaa viikonloppua!



l ja kupla 16+1

Heips!

Helsingissä mammajoogaa tarjoavat ainakin Manipura (www.manipura.fi) ja Joogakoulu Shanti (www.jooga.fi). Olen käynyt molemmissa ja voin suositella. Manipurassa täytyy mennä ihan kurssille, Shantissa voi mennä yksittäisille tunneille.



Mykerinokselle mun on pitänyt laittaa monta kertaa tietoa raskauden aikana kielletyistä asanoista astangajoogassa... Nyt ei taaskaan ole kirjaa esillä, josta voisin ne tarkistaa. Laitan pian!



(.) Kävin tänään päivystyksessä kuuntelemassa sydänääniä, kun mahaa on kivistänyt koko päivän ja aloin olla aika huolestunut. Kyllä siellä pieni sydän sykki, onneksi! Olen tässä raskaudessa säikympi kuin aikaisemmissa, onneksi apua ja sitä kautta mielenrauhaa on saatavilla.



Mä sain esikoisen synnytyksessä sekä ilokaasua että epiduraalin, molemmista jäi vain hyvät muistot. Ilokaasua vetelin niin paljon, että kätilö lopulta tykkäsi että jo riittää... Sain sitten happinaamarilla vain lisähappea ponnistusvaiheessa.



Leppoisaa lauantaita,

Sabni 15+3

Kävin tänään hakemassa pakettini postista, huggikseni. Kyllä ketuttaa vieläkin.. Sen piti olla MUSTA, mutta olikin selvästi tumman sininen. =( Nimeenomaan mustan halusin! No, pitää kai tyytyä tuohon.. tai yrittää myydä, ja hommata mieluisen värinen. Hyväkuntoinen kyllä olisi, vaikka käytetty onkin. Hirveen pitkäkin on, hiukan yritin sitä ympärilleni sovittaa (mukana yksi ohje), mutta aika amatööri olen vielä.. Kauheen pitkät " hännätkin" jäi solmun jälkeen. Enkä oikeen käsittänyt mihin väliin se muksu sit tulee.. tuleeko ihan kiinni minuun (niin ettei yhtään liinan pätkää jää meidän väliin), vai mitenköhän.. No, on tässä onneksi aikaa opetella.



Nyt pitää mennä jatkamaan remonttihommia (=maalausta, blaah).



Minni & [color=teal]Mulperi[/color] 14+5

Aiemmin olen vain lueskellut teidän tekstejä, ajattelin nyt sitten että jospa uskaltaisin jo pari sanaa sanoa... Olen nimittäin pelännyt keskenmenoa. Nyt kun maha alkaa näkyäkin jo niin uskaltaa jo vähän hengähtää. Toki olen kuullut km vielä yli 20 rv sattuneen mutta päivä (ja viikko) kerrallaan.



Alapään menkkamaisesta olosta joku kirjoitteli, samanlaista minullakin. Kummallinen " venytys-tuntu" on alavatsalla, ajattelin sen olevan niitä kasvukipuja. Kyllähän sen vauvanalun on itselleen tehtävä tilaa. Ja joskus tuntuu emättimen puolellakin vihlasuja mutta kai nekin kuuluu asiaan. Mitään vuotoja kun ei ole ollut niin olen ajatelut kaiken olevan hyvin ja kuuluvan asiaan.



Ja todellakin ensimmäistä odotellaan syntyväksi helmikuun puolenvälin jälkeen, yksi keskenmeno on takana. Se tapahtui ihan " pikkuviikoilla" joten toivottavasti tämä olisi nyt meille oikeasti tulossa.



Menier + vielä nimetön sintti rv 14

Olisko tällaisen ensikertalaisen parempi käydä ensin joku kurssi, vai pääseekö tuolla Shantissakin turvallisesti jyvälle niistä liikkeistä? En ole koskaa aiemmin joogannut.

Sabni:

Heips!

Helsingissä mammajoogaa tarjoavat ainakin Manipura (www.manipura.fi) ja Joogakoulu Shanti (www.jooga.fi). Olen käynyt molemmissa ja voin suositella. Manipurassa täytyy mennä ihan kurssille, Shantissa voi mennä yksittäisille tunneille.

...ja onnea odotukseen! Olet oikeassa seurassa - täällä voi jakaa odotuksen ilot ja huolet :) Oli muuten lohdullista kuulla että muillakin on ihan emättimessä asti tuntuvaa vihlontaa - olen tässä n. viikon verran pähkäillyt että onko se normaalia. Mutta kai se sitten on.



Minni - mulla oli ihan samanmoiset fiilikset sen Huggiksen kanssa kun se tuli!! (paitsi että meillä väri oli se mikä pitikin) Mutta kun se on ihan tajuttoman pitkä! En kans tajua että miten sen saa " nätisti" päälle ja vielä vauvankin kyytiin. Mutta kai se sit kätevä on kun niin monet sitä kehuu :) Se video on vielä katsomatta, ehkä siitäkin on sit apua.



Käytiin äsken kaupassa ja sinne oli tullut kaks uutta äitiyslehteä :) Tämän päivän pakkailut on pakkailtu, taidan mennä sänkyyn lepäilemään ja lueskelemaan...



Makkara

Nostelen tässä samalla ettei painuta unhoon.. =)

Olen viimepäivinä keskittynyt lähinnä teidän muiden juttujen lukemiseen, kun ei itellä oo ollu juuri mitään uutta..



Huomenaamulla on sitten vihdoin pelätty ja odotettu lapsivesipunktio edessä! Vielä ei kauheasti jännitä, mutta iltaa kohti saattaa jännitys nousta! Saattaa olla, että yöllä kukun pitkään näillä sivuilla..



Tässä minun aikaisemmat synnytystarinani lyhyesti:

[color=purple]Ensimmäinen synnytys alkoi lapsiveden menolla ilman minkäänlaisia supistuksia ja jouduttiinkin sitten seuraavana päivänä käynnistämään. Ilokaasua hengitin minäkin, vaikka se maistui/haisi kamalalle, eikä siitä muuta apua ollut, kun että oli jotain mihin keskittyä supparin aikana. Epiduraali laitettiin jossain vaiheessa ja se auttoi minulla ponnistusvaiheessa ja siihen, ettei sattunut yhtään, kun vauva tuli ulos!

Tokassa synnytyksessä sain kohdunkaulan puudutuksen, mikä auttoi muutaman supistuksen ajan, mutta enää vauvan syntyessä, mikä tuntui siltä, että repeää joka paikka ja pahasti! (tosin en revennyt yhtään)[/color]



Mulla on myös vihlonut aina välillä emättimeen asti ja onkin huojentavaa kuulla että muilla on samoja vaivoja!

Muutenkin viimepäivinä on alamaha ollut aika kipeä ja useasti repäisykipuja, mutta kaippa siellä kohtu kasvaa ja venyy!



eipä tämän erikoisempaa

mammutti ja vili rv 15+6

Mammutilla onkin tuskaisen jännittävä päivä edessä huomenna - voin uskoa että aika kuluu nyt hiiiitaaastiii!! Hirmuisesti " kestävyyttä" näille pitkille tunneille ja onnea huomiselle :)



Täälläkin vihloilee edelleen, ja masua kivistelee. Eiliset vihannesdipitkin tais aiheuttaa omat lisäkivistyksensä...auts... Vaan luotetaan siihen että se kohtu siellä vaan kasvaa ja paikat venyy ja paukkuu!



Haikeissa lähtöfiiliksissä ollaan, tänään oli viimeinen ihana pitkä aamu sängyssä loikoillen miehen kanssa pitkään aikaan...huomenna aamulla pitää aikaisin lähteä lengokentälle. Byäää....



Makkara 15+1

lengokenttä = lentokenttä :))



Makkara

Viherrys, kyllä sinne Shantiin voi mennä vaikka ei olisi ennen joogannut. Se on varsin rauhallista joogaa, ja tunnin alussa kannattaa vaikka sanoa opettajalle että on uusi. Sinne ei tarvitse mitään omaa joogamattoa tms, rennot vaatteet vain (tyyliin trikoot ja t-paita). Mammajoogassa ei tule edes hiki, joten ei tarvitse suihkukamoja.



Ja Mykis, tässä näitä ykkössarjan ei-suositeltavia asanoita. Tietolähteenä mulla on Lino Mielen kirjoittama " Astanga Yoga" . Olen joskus ollut Linon kursseilla ja luotan kyllä hänen oppeihinsa!



- Ardha Baddha Padmottasana: ei enää kolmannen raskauskk:n jälkeen

- Marichyasana C ja D: ei enää 3. kk:n jälkeen, A ja B saa tehdä 6 kk asti

- Garbha Pindasana: on hyväksi (!) raskauden alussa, mutta ei saa tehdä enää 3. kk:n jälkeen

- Upavistha Konasana: ei enää 3. kk:n jälkeen

- Supta Konasana: ei enää 3. kk:n jälkeen



Ylipäätään raskaana joogatessa pitää kuunnella omia tuntemuksia ja tehdä vain sellaista harjoitusta joka tuntuu itsestä hyvältä. Kaikkia asanoita voi tehdä " löysemmin" jos tuntuu, että ei pysty tai halua tehdä niitä täysillä.



Om shanti :)

Sabni

Mammutti



Minulla edellinen yö ennen istukkanäytteen ottoa meni niin että heräsin jo viiden aikaan aamulla suihkuun kun aika naikkarille oli vasta 11 aikaan ja sitten näin koko yön unia erilaisista isoista lapsista jotka eivät olleet minun omia. Tutkimuksessa kaikki meni hyvin ja ei tehnyt niin kipeää kuin luulin, mutta kun pääsin sieltä pois työkaverini saattelemana niin sitten oli jalat mennä alta ja tuli ihan mielettömän huono-olo, mutta meni sitten jonkun ajanpäästä ohi kun mentiin syömään yms. Onneksi en ollut siellä yksin, niin kuin alustavasti piti olla, kun mies joutui olemaan töissä kun oli edellisen päivän ultran jo poissa, mutta onneksi meidän " varaisä" joksi kutsumme oli mukana tukemassa. Ja loppupäivän tuntui outoa pistelyä massussa, mutta kaippa johtui siitä neulasta joka kuitenkin työnnettiin vatsanpeitteiden läpi istukkaan saakka. Että ei sen tutkimuksen odottaminen niin jännittävää ja rankkaa ollut kuin vastaukset. Joka päivä odotti ja odotti ja itki asiaa, päivät meni ihan hyvin, mutta illat oli hankalia kun katseli vauvan vaatteita yms. olin vielä kesälomalla ettei työkään auttanut unohtamaan ja olin jo kertonut töissäkin että meille tulee vauva, kun olen jäänyt usealle töissä jo kiinni viikolla 5 :) kun meillä on kaikkia myrkkykaasuaj ja säteitä yms. Mutta puolitoista viikkoa meni ja sitten soitin TAAS :) ja sain kuulla iloiset vastaukset ja seuraavana päivänä tuli kirjeessäkin tieto asiasta. Paljon voimia ja stemppiä, en pelännyt sitä tutkimusta vaan lähinna vastauksia enempi. Tutkimuksen riskit on kuitenkin niin minimaaliset siinä vaiheessa, että suurempi riski minusta on että jotain häikkää on vastauksissa.



Voimia tutkimukseen ja vastausten odottamiseen. Mietin silloin aina että ollaan vieä nuora ja voidaan hankkia uusia lapsia jos tässä vauvassa jotakin pahaa vikaa...



Ninnu ja Peruna 17+1



P.S. Ostelin muuten tänään äitini kanssa ihania ihan pieniä (56 cm) vaatteita pikkuselle kirpputorilta, oli hyvä kuntoisia ja halpoja.

Tervetuloa mukaan, unohdin jo kuka olit, mutta enpä yleensäkään paljon nikkejä muista... =) !



Kivunlievityksistä: esikoisesta olin ammeessa, sain ilokaasua ja epiduraalin. Nuista ilokaasu on ainoa, jonka huolin seuraavassa. Ammeessa on saanut koko masuani upotettua lämpimään veteen ja koska minulla supistukset tuntuivat vaan vatsan puolella, ei paljon hyötyä ollut. Ja kun nousin pois, supistukset lähes loppuivat. Epiduraali ei oikein auttanut pahimpiin kipuihin, mutta kyllä veivät ponnistusvaiheesta ponnistuksen tarpeen ja supistusten tunnun. Ja voi että oli hankala yrittää ponnistaa, kun ei tiennyt mitä teki, eikä tuntenut mitään tarvetta. No, se hyvä puoli tietenkin, että vauvan ulostulo ei sattunut alapäähän. Ilokaasu taasen oli minun suosikki, sitä vetelinkin pitkään ja hartaasti (ja voi että rupesi ensimmäisten henkosten jälkeen naurattamaan =))! Tietenkin kaikki synnytykset on erilaisia, voihan se mieli muuttua kun h-hetki koittaa. Luotan kätilöihin ja olen avoin ehdotuksille, mikä olisi milloinkin paras kivunlievityskeino.



Ninnu:minäkin olen kirppikseltä tehnyt jo pikkuvaatelöytöjä pikkurahalla. On ne vaan NIIN ihania...



(.) Jomotteluja alavatsalla on ja yöllä heräilen repäisykipuihin kylkeä kääntäessä. Onneksi vuoto on nyt täysin loppunut ja huomenna pääsee taas neuvolaan kuuntelemaan sykkeitä. Voisin vaikka vannoa, että tänä aamuna tunsin supisteluja pari kappaletta. Liittyyköhän nekin kohdun kasvuun vai kertooko jostain ongelmista?



kieppuli & nasu 15 tasan!